Saiko Suomi aivan kaiken irti koneesta? Melkein kaiken mutta ei aivan.
Näkisin että sellaiset 85-90% suoritus. Jos olisi uskallettu peluuttaa kärkiukkoja kuten Kanada niin Ehkä, siis Ehkä olisi voitu yllättää Kanada. Viimeinen 30 minuuttia meni siihen että pelattiin sumppua ja odotettiin koska se noutaja tulee.
Eilinen esitys oli varsin kaksipiippuinen. Kilpikonna 0-2 johdossa oli tietysti tavallaan perusteltu ja toisaalta klassinen passivoiduttiin liikaa -tappio.
Suomi pelasi paljon matalia trappeja. Tämä aiheutti Kanadalle ongelmia.
Suomen hyökkäyspeli puolestaan oli mielestäni vaatimatonta. Perussapluunana hidas lähtö ja siirtokiekko päätyyn, jotka hävittiin. Varsin vähän tultiin kiekkokontrollilla alueelle
Huom: Suomen maalit tulivat YV-aloituksesta ja AV-läpiajosta. Rautakorpelaisia ohhoh-maaleja, ilman oman pelin jauhamista. Toki muutama muukin hyvä paikka oli, mutta kokonaisuutena liian vähän.
Kanadaa ei voi haastaa rallattelulla, jossa parempi materiaali voittaa, mutta olisin halunnut nähdä yhtenäisemmän hyökkäyspelisuunnitelman.
Ja tämä oli vain yksittäinen peli. Kokonaisuutena on hävitty Slovakialle (valmistatuminen turnaukseen) ja Sveitsin kanssa meni tiukillle. Mielenkiintoista nähdä illan revanssi Slovakiasta. Kuten sanoit, nyt pitäisi hallita pelin virtausta.
Olisi voitu kokeilla että tietyt ketjut sumputtaa ja tietyt koittaa vastata tähän rallattelukiekkoon. Esim Rantasen ja Ahon ketjun pitäisi pystyä vastaamaan pelillisesti Kanadaa vastaan mutta se että nämä herrat pelaavat vain 16 minuuttia pelissä on jo itsessään tragikoomista. Siellä Kanadan kärkiukot kellotti lähes 10 minuuttia enemmän peliaikaa muiden jäädessä vähemmälle vastuulle. Tässä mielestäni valmennus paskoi housuun ja isosti.
Ihmettelinkin miksi Rantanen ja Aho sitä yhtä maalia lukuunottamatta olivat niin näkymättömiä. No vaikea noilla peliajoilla on mitään ihmeitä taikoa, etenkin kun vastassa on Kanada.
Kapastakin olisi voitu kokeilla ykkösessä Teräväisen paikalla. Nyt vain loppui uskallus tehdä muutoksia ja pelata sitä peliä.
Tosiaan, realiteetit pitää ymmärtää ja siksi nimenomaan en kritisoi eilistä sen enempää. Kanadan materiaalin laajuuteen meidän pienten tulee vastata älyllä ja sitoutuneisuudella.
Pelin ensimmäiset 30 min käänsimme mielestäni hyvin vertikaalisuuntaan, tehden puolittaisia paikkoja ja paremmilla laukauksilla/ vikoilla syötöillä varmaan nostaneet vähintäänkin enemmän maaliodottamaa.
Mutta, tuloksesta huolimatta ja/tai sen ansiosta pelitaktiikat ovat olleet mielenkiintoista seurattavaa. Eilinen vastustaja olisi vastimut jonkun offenaiivisen pelaajan ns. pöjän päivän. Valittevasti jopa Rane erottuu nykyseurassaan enemmän. Omaan silmään MG oli lähinnä limittiään. Puolustussuuntaan sitten taas pidin kovasti Ristilaisen, Mikkolan ja Heiskasen ekasta 30min myös. Myös Jokiharju yllätti ja hieman ihmetytti, ettei hänelle monipuolisena pelaajana löydetty enempää käyttöä.
Täällä nyt ei ihan ymmärretä, kuinka iso materiaaliero on Suomi vs. Kanada. Lajitaidoissa hävitään kuin kus lumeen Kanadalle. Suomella oli tasan yksi supertähti. Kanadalla koko joukkue.
Kyllä täällä ymmärretään. Ei Kanadan ykköskorin ukkoja vastaan pysty kilpailemaan kukaan mutta kyllä Lehkonen-Aho-Rantanen ketju kykenee jos nyt ei vastaamaan niin ainakin jollain tasolla haastamaan Kanadan eliittiä. Noilla peliajoilla ei vain Kanadaa kaadeta. Se on täysi mahdottomuus.
Jos Rantasen ketju olisi pelannut sen 25 minuuttia olisiko Suomi voittanut? Ehkä ei mutta ei peli olisi varmastikaan mennyt samanlaiseksi omissa pyörimiseksi ja noutajan odottamiseksi. Olisi edes jonkinlaista hyökkäyspeliäkin saatu aikaan.
Ja hyvin vastasivatkin. Leijonat pysyi hyvin Kanadan vauhdissa mukana. Voittivat kamppailuita. Voittivat aloituksia. Pelasivat hyvin ja järkevästi kiekolla puolustusalueella. Eri toten ekassa erässä. Vääjämättä materiaalin ero tulee näkyviin pelin edetessä tokassa erässä lähtien.
16 minuutin peliaika näille kavereille on yksi vitsi. Rantasen ja Ahon olisi pitänyt pelata suurinpiirtein saman verran mitä Celebrini, McDavid ja Mackinnon. Siitä jäätiin lähes 10 minuuttia.
Mutta kuten sanoin. Ei se voittoa olisi taannut sekään mutta jotain lisää se olisi tuonut Suomen olemattomaan hyökkäyspeliin.
Kanada joutui tekemään kaikkensa voittaakseen Leijonat. Connor McDavid tuplasi jo ekassa erässä. Toews-Makar pelasi jo ekassa erässä joka toista vaihtoa. Kertoo siitä kuinka kovaan paikkaan Leijonat pystyi laittamaan Kanadan. Brad Marchand sanoi ekalla erätauolla, että Suomi asettaa riman Kanadalle.
Kyl kai siihen Rantasenkin pitäis mahtua, TOP10 pistepörssissä NHL:ssä kumminkin. Ja Ahokin luultavasti myös, Kanadalla kuitenkin samasta jengistä Jarvis joukkueessa ja Aho on sen jengin ykkösheppa.
Heiskasta parempia pakkeja Kanadalla on vain yksi, Makar.
No kyllähän nyt Heiskanen jäisi heittämällä. Siellä on Kanadalla kuitenkin samasta jengistä Harley 2.parissa ja omassa seurajoukkueessa Heiskanen ja Lindell molemmat pelaa enemmän kuin Harley. Ja Harley on muuten siellä -2 ja Lindell +18.
Doughtya ja Sanheimia en myöskään ottaisi edes Mikkolan tilalle itse.
Drew Doughtylla on Kanadassa hyvin samanlainen pyhimyskehä, kuin Sidney Crosbylla ottamatta kantaa tämän hetken pelitaitoihin. Mahdoton tiputtaa pois Vaahteralehdistä.
Ylipäätään Kanada on aina ollut hyvin konservatiivinen valinnoissaan, eikä joukkueeseen tulla yhden tai kahden yllätyskauden turvin.
Menee ohi aiheen, mutta kyllä Celebriniä nuorimpana pelaajana koskaan voidaan pitää yllätyksenä.
En tiedä kenenkään pyhimys-asemasta, mutta varsinkin Kanadassa arvostetaan sekä roolitusta, että myös kokemusta. Ja tottakai, saihan Cooper myös kritiikkiä valinnoistaan, koska järkyttävän kovia pelimiehiä heillä jää joka tapauksessa ulos.