Eipä oikeastaan. Kaikki me tiedämme keneltä hän on siellä imemässä oppia. Kaiken lisäksi vielä yksi tämän hetken parhaita pelaajia.
Kyllä, juuri näin. Mutta ei hän kaikkien ennakkospekumoinneissa ollut varma valinta. Sitä tarkoitin.
Itse Pennaseen: mielestäni tämä Kanada-ottelu saa liikaa huomiota kokonaisuudessa. Oma kritiikkink käytännössä perustui kaikkeen muuhun ![]()
Antti Pennaselta? Kun Pennasen ketjussa ollaan.
Onko Antti Pennanen uusi Jukka Rautakorpi, jonka ketjussa puidaan kaikki asiat alkuräjähdyksestä loppurysäykseen.
Itseasiassa hahmoissa on jurolla tavalla jotain samaa. Varo toki, ettei talos pala ![]()
Jos on niin haluan huomauttaa mikä on Jukka Rautakorven ketjun otsikko:
Jukka Rautakorpi - Haamu elää ikuisesti?
Pitäisikö myös Pendon ketjun otsikkoa hiukan sorvata?
Huomio!
Meiltä puuttui tämän vuoden Leijonat olympialaisissa ketju kokonaan, joten asiaa on käsitelty Antti Pennasen ketjussa. Pendon pesti on pidempi kuin yhdet kisat ja asiassa on paljon muutakin kuin päävalmentaja, joten lohkaisin ketjun eilisen jälkipyykistä alkaen.
Jatkakaa!
Leijonat pronssiotteluun. Mikko Rantanen on sivussa. Alaraajavamma.
-
Artturi Lehkonen–Sebastian Aho–Oliver Kapanen
-
Mikael Granlund–Roope Hintz–Teuvo Teräväinen
-
Eetu Luostarinen–Anton Lundell–Kaapo Kakko
-
Eeli Tolvanen–Erik Haula–Joel Armia
13. hyökkääjä: Joel Kiviranta
-
Esa Lindell–Miro Heiskanen
-
Niko Mikkola–Rasmus Ristolainen
-
Olli Määttä–Henri Jokiharju
7. puolustaja Nikolas Matinpalo
Juuse Saros
Jere Lehtinen sanoi juuri pronssipelin erätauolla, että Rantasella alavartalovamma.
CAN pelin lopussa oli tilanne jossa sellainen olisi voinut tulla.
Vähemmän yllättäen Tom Wilson kaatuu Rantasen jalan päälle.
Rantanen ehdottomasti ja sanoisin että, Saros myös.. Sen sijaan Heiskanen on vähän niin ja näin. Ehdottomasti Heiskanen on laatupelaaja mutta Makar on ylivoimaisesti se kiekollinen vaihtoehto puolustukseen. Puolustajista Lindell taas on sellainen, josta puhuttaisiin isoimmilla kirjaimilla, jos olisi kanukki. Ahon kohdalla pitää muistaa että, Conor Bedard jäi kotiin..Oma lista olisi
Barkov, Rantanen, Lindell ja Saros.
Yksi kiekollinen pakkiko vain Kanadan joukkueessa tarvitaan, loput saa olla puukätisiä halonhakkaajia?
Heiskanen sitä paitsi osaa puolustaa, on siinä NHL:n parhaita. Pisteitäkin tulee ihan kivasti, vaikkei ole sillä osa-alueella Makarin ja Quinn Hughesin tasolla. On sellainen tähtitason all-round puolustaja, jonka varmaan jokainen valmentaja olympialaisissa haluaisi joukkueeseensa.
Pelaa myös hyvää kautta NHL:ssä ja voi olla korkealla Norris-äänestyksessä. Olympiaturnaus meni myös hyvin, olisi mielestäni ehdokas turnauksen kakkostähdistöön ainakin.
Ei varmasti ole täysijärkistä kanadalaista jääkiekkovalmentajaa, joka jättäisi Heiskasen Kanadan joukkueesta jos tämä olisi kanadalainen.
Eiköhän Tkatchukin veljekset anna Tompalle kyytiä finaalissa. Palan halusta nähdä kun tätä pelleä riepotellaan.
Loukkaantuminen selittää myös Rantasen alhaisen peliajan semifinaalissa.
Kyllähän materiaalieroa Kanadaan tulee, mutta tämä vertailu “kuka joukkueesta mahtuisi toiseen joukkueeseen” ei välttämättä kerro parhaiten, minkälaisia mahdollisuuksia yllätykseen on.
Suomella oli kumminkin turnauksessa mm. hyviä puolustavia hyökkääjiä, kuten Haula ja Armia ym., jotka pelasi myös hyvän turnauksen. Näiden päivätyökin on koittaa pimentää Kanadan ja USA:n supertähdet tehottomiksi, joskus siinä onnistuenkin. Ja kun on turnauksesta kyse, niin se voi riittää että yhdessä pelissä onnistuu.
Selkeä alkuasetelma (Kanada on suosikki, Suomi altavastaaja), ja se että Suomella on altavastaajakiekkoon sopivia pelaajia, tasoittaa tilannetta ja otteluista usein tulee tasaisempia kuin nimilistoja vertailemalla odottaisi. Toki omien johtavien pelaajienkin on onnistuttava (Aho-Rantanen 1-0) ja maalivahdin on pelattava huikea ottelu (Sarokselta mm. tärkeä Celebrinin nollaus alkuminuuteilla, ettei Kanada saa haluamaansa tykkialkua).
Kanadalla on kisoissa aina tajuton tähtisikermä kun NHL-pelaajat on mukana, mutta 33 % tapauksista putoavat ennen finaalia. Näissäkin kisoissa tämä oli lähellä ensin Tsekkiä ja sitten Suomea vastaan.
Suomi pelasi mielestäni pääasiassa hyvän pelin Kanadaa vastaan. Varsinkin alkupuolella ottelua Suomen pelaajat oli ytimessä ja teki kaiken aikaa hyviä ratkaisuja. Puolustettiin sinnikkäästi, käytettiin omat paikat ja maalivahti otti tärkeät torjunnat. 2-0 johto oli ansaittu, ja Pennanen et co. oli pyyhkimässä Cooperilla jäätä taktisesti tässä vaiheessa. Mitä en olisi ikipäivänä kyllä uskonut, mutta tunnustusta on annettava kun sen paikka on.
Loppupuoli ottelusta luiskahti valitettavasti käsistä pikku virheisiin, jotka johti jäähyihin, ja Kanadan ylivoimaa ei saatu pysäytettyä, onhan se hurjan taitava.
Siinä se materiaaliero sitten materialisoituu, kun takaa-ajavan Kanadan päästää noihin tilanteisiin vähän liian usein. Mutta ottelu tuntui olevan voitettavissa, jos Kanada olisi pystytty pitämään nollassa hieman pitempään ja jäähyboksista poissa. Kyllä ne sieltä yhden maalin olisi väkisin vääntänyt, mutta 2-1 voitto hurjan puolustustaistelun jälkeen oli lopputulos jonka näin jo sieluni silmillä.
Se mahdollisuus haihtui kuitenkin savuna ilmaan, ja ehkäpä uutta yhtä hyvää ei ole tulossa hetkeen jos koskaan. Harmittaahan se.
Vähän myöhässä mutta paljon ollut puhetta Leijonien passivoitumisessa Kanadaa vastaan.
En tiedä moniko katsoi Ruotsi-USA peliä ja viimeistä erää kun Jenkit johti 1-0? Väitän että passiivisemmin USA tuolloin pelasi, jos saivat kiekon niin punaiselta päätyyn ja kukaan ei mennyt antamaan painetta tai karvaamaan. Sitten taas träppi otti Ruotsia vastaan ja samaa toistettiin. Tuo oli paljon passiivisempaa peliä kuin mitä Leijonat esitti.
Tahdon tuoda esille sitä ettei anna mennä siihen suomalaisten syyttelyyn passiivisesta pelitavasta.
Kapasen pronssipelin nähtyäni en voi kuin hämmästellä, kuinka Suomella oli varaa pitää hänet katsomossa muissa peleissä. Oli energinen, aktiivinen ja näkyvin hyökkääjämme pronssipelissä.
Kieltämättä ihmettelin, että miksi ei voinut olla enemmän rotaatiota, kun esim Terävä oli todella heikko kentällä kaiken aikaan, ja aika usein oli ottamassa vastaan ne miinuksetkin. Kummiskin Lehtonen sai siitä yhdestä mokastaansa pysyvän penkityksen
Suomen joukkuetta tuli just vastaan kentällä. Teräväisellä mitali kaulassa ja laittoi turvatarkastuksessa sen muovitarjottimelle.
Sekä Jalonen että Jokinen sanoivat valmennusjohdon oppineen neljän maan turnauksessa tehdyistä virheistä.
Milanossa puolustus toimi. Suomi päästi kuudessa ottelussa 11 maalia, kun neljän maan turnauksessa omiin meni 14 maalia kolmessa ottelussa.
Pronssi on mitali. Ennen kisoja odotin putoamista puolivälierissä. Pieni tuuri kävi, kun saatiin siinä kohtaa vastaan Sveitsi, eikä jotain Kanadaa. Taisi olla yhdestä alkusarjan maalista kiinni?
En nyt patsasta Pendoliinolle pystytä, mutta kyllähän tämä suoritus voidaan onnistumiseksi laskea.
Oma mutuilu:
- Puolustajat onnistuvat loistavasti, jopa ylisuorittivat. Esimerkiksi Määttä tuli suoraan turnaukseen pitkän pelaamattomuuden jälkeen.
- Duunarihyökkääjät tuntuvat olevan Leijonien vahvuus ja sieltä löytyy aina extraa. Ehkä taustalla on juuri roolitus, joka ei poikkea liikaa sarjapelaamisesta.
- Hyökkäyksemme kärki on ehkä se mistä jäin odottamaan enemmän. Ei voi sanoa, että pelasivat huonosti tai pettivät, mutta eivät myöskään pysty hallitsemaan aikaa ja tilaa odotetulla tavalla parhaita vastaan? Mielenkiintoista nähdä tänään miten jenkkiverrokkinsa pärjäävät Kanadalle.
- Saros paransi turnauksen edetessä ja oli kovissa peleissä kova.
Oliver Kapanen oli sairaana.