Mummulassa odottaa taas pieni rähisijä. 
Mitään pahaa en oo sille tehnyt mutta ensimmäisestä tapaamisesta lähtien murinaa ja ärinää. xD
Rakastan koiria paljon mutta sitä kohtaan ei oikein löydy lämpimiä tunteita. Ilman syytä vaan räksyttää.
Edit. Paras muisto kyseisestä pöhlöstä löytyy helposti. Istuin aterian jälkeen yksin olohuoneessa ja koirakin sitten istahti toiselle puolen huonetta penkille. Isäkin siihen tuli ja otti huffen syliin ja sanoi “Tulepas pois siitä etten istu päälle”.
Siihen sitten läpällä heitän, että oisit vaan istunut. Ois saanut jonkun syyn sille räksytykselle. Samaan aikaan koiran omistaja astuu huoneeseen ja kattoo mua sellaisella mitä-ilmeellä. 
Heitän pienen virneen takaisin. 