Onhan noita reikiä lattiassa aina silloin tällöin eteen tullut, Venäjällä, Bulgariassa, Kiinassa jne. Koskaan en kyllä semmoisessa majapaikassa ole joutunut yötäni viettämään. Joku taso on hyvä säilyttää. 
Mutta Ankarassa oltiin hommissa eräässä aika tärkeässä valtion rakennuksessa ja siellä oli vain reiät lattiassa. Kopin seinässä alhaalla hana, josta sai luritella vettä pieneen kippoon pesua varten. Yleensä hotellissa aamiaisen jälkeen odoteltiin tovi, jotta saatiin vatsa toimimaan. Ymmärrettävistä syistä, kun hotellissa kaikki oli ok. Joskus on kuitenkin ollut pakko noita reikiäkin käyttää ihan kyykkimälläkin. Toivottavasti ei koskaan enää. Joskus kyllä tulee pidettyä mukana ylimääräistä paperia esim. nenäliinojen muodossa. Riippuu vähän missäpäin liikkuu…
Kiowassa käyty myös. Neuvostoliiton aikaan vuonna 88 muistikuvat jotenkin hämärät 
on varmaan vähä muuttunut kaduilla oli satoja vesi automaatteja mistä sai kopeikolla ostettua kupla vettä.
Ja käynyt semmoisessa pelissä missä O ollut kovin meteli ikinä futis matsi Neuvostoliitto vs. Itä-Saksa
Kiova samoin kuin Pietarikin on nykyään aivan erilailla täynnä ravintoloita ja terasseja kuin joskus 80-luvulla. Ei tosiaan tarvitse niitä enää etsiä. Leningradin aikoihin oli varsinkin omenamehua tarjoavat automaatit suosiossa. Ihan oikeat lasit siellä oli käytössä. Ne vaan pesaistiin ihan itse siinä automaatin avustuksella. Itsenäisen Ukrainan aikana ei ole noita automaatteja juuri enää Kiovassa näkynyt. Sama juttu Pietarissa. Se oli vissiin jotain niin neuvostoliittolaista.
Kvassia sentään vielä saa, mutta nekin jättimäisen palopostin ja puhelinkopin yhdistelmää muistuttavat kvassikioskit ovat paljon harvinaistuneet. Useinhan näissä on joku mummo, joka hoitaa palvelun. Joskus saattaa kyllä vielä tavata ihan säiliöautonkin, josta tuota leipäkaljaa saa. Kyllä sitä joskus on kippo pohjaankin juotu, mutta useinhan puolet lentää katuojaan.
Kotona asuessani tuli reissattua äidin mukana paljon, arviolta noin 15 kertaa eri etelän maissa (Espanja, Turkki, Portugali, Kreikka) ja yksi 3vk bussireissu läpi Euroopan.
Muksujen tultua reissaaminen hieman väheni mutta nyt mennään kolmas vuosi putkeen kuukauden reissulle Espanjaan joulukuussa. Hieman haaveilen siellä talvehtimisesta kunhan muksut on lähtenyt pesästä mutta nuorin on 12 joten menee tässä vielä hetki…
Intiassa 90-luvun alussa reppureissatessa oppi arvostamaan jos se reikä lattiassa oli näkyvissä, esim junissa. Ja ne junamatkat oli pitkiä. Vessapaperia maassa ei tunnettu ollenkaan ja siellä sille olisi totisesti ollut tarvetta. Mutta kaikkeen tottuu, nykyään reissun tekisi hieman eri budjetilla. Maana kuitenkin ehkä se kaikkein jännin käymistäni.
Venäjän kautta Krimille meno taitaapi olla kyttähommia, jos sattuu poistumaan Venäjän miehittämältä alueelta muualle Ukrainaan ja käy astetta huonompi tuuri.
Yllättäen ja yllättäen… ei se Intia tunnu muuttuvan. Kaksi vuotta sitten oltiin järjestetyllä Tema-matkalla Pohjois-Intiassa. Delhi, Jaipur, Agra… kaikki mitä Intiasta oli aikoja sitten oppinut tuntui pitävän paikkansa. Delhissäkin lehmät, siat, jätteet, siellä vaan kadulla. New Delhin hallintokorttelit tietysti eri juttu.
No, Delhistä mentiin Ranthamboreen tiikerisafarille junalla. Juna oli varmaan sikäläisittäin semmoinen parempi juna, ainakin näin oletin. Meille oli varattu istumapaikat ja lähtöasemalla oli vaunun ulkoseinässä printattu lista, josta näkyi ko. vaunuun tehdyt varaukset. Oli jännää nähdä oma nimensä kirjoitettuna myös sanskriittikoukeroilla. Onneksi otin siitä ihan valokuvan.
Junamatka ei kestänyt koko päivää, olisko ollut vaan 4-5 tuntia tms. Mutta kyllä siinäkin kaikenlaista ehti nähdä ja kokea. Onneksi ei tarvinnut isommalla hädällä vessassa käydä, mutta se tuli todettua, että reikä siellä oli lattiassa. Ja vesikippo lattialla tarjolla. Vaunussa oli kuitenkin muistaakseni esim. latauspistokkeet kännyköille ja jonkinlainen näyttötaulu junan nopeudelle. Mutta kaikki ei ollut siis aivan tätä päivää. Ainakaan meidän mielestä.
Jotenkin kyllä särähtää korvaan, kun samassa lauseessa mainitaan “mukava seuramatka”, “Krim” ja “Itäinen Ukraina”. Mahtais olla jännä reissu. Donetsk voi olla mielenkiintoinen myös… onkohan siellä rekrytoinnit päällä.
Myönnän että tuo oli hieman kieli poskessa kirjoitettu.
Mukava seuramatka tulee tänäkin vuonna, mutta ei valitettavasti Krimille.
Niin monesta suunnasta tuli ehdotonta kieltoa että jää väliin.
Välillä on kyllä pikkuisen epävarma fiilis kun on uusi ja tuntematon kohde edessä. Niinkuin maaliskuun Meksikon matka. Sai kuulla muutamaan kertaan, että mitäs sinne “huumeparonien maahan” änkeette ja tottakai, että siellä "aseet paukkuu ja henki lähtee’. Hyvin rauhallista ja miellyttävää lomailua oli kuitenkin Puerto Vallartassa. Menisin toistekin!
Muutama päivä ja pitäis lähteä näitä Suomen helteitä pakoon Sisiliaan. Saas nähdä miten siellä niitten Corleonen poikien kanssa pärjätään. Varmaan sitä taas tulee oltua hieman varpaillaan taskuvarkaitten varalta, mutta samahan se taitaa olla melkein joka paikassa. Ei tarvita kuin se yksi kelmi ja että se valitsee juuri sinut kohteekseen.
Kaveri on innokas matkailija vaimonsa kanssa ja he kehuivat Meksikon maasta taivaaseen.
Samoin Kuuba sai isot kehut.
Hiukan harmittaa kun tuo Krim ja Ukraina jää väliin.
Matkan suunta ei kuitenkaan muutu, vain se viimeinen kohde mistä käännytään takaisin muuttuu.
No niin. Olihan varsinainen kotiinpaluu tänään aamuyöstä Suomen kalseaan keliin Sisilian mukavasta lämmöstä. Mitään takkia ei ollut reissussa mukana. Helsinki-Vantaalla kiskaisin toisenkin t-paidan päälle ja sillä mentiin. Onneksi oli sentään housuvalikoimassa muutakin kuin shortsit. Joten kyllä sitä kumminkin pärjättiin. Mutta vastaanotto oli kyllä melko “jäätävä”.
Olihan se ihan mielenkiintoinen saari. Rikolliset eivät päässeet kimppuun ja siellä pitempään oleilleiden mukaan Sisilia on esim. taskuvarkaiden suhteen paljon rauhallisempi paikka kuin vaikka Rooma. Kummisetä-trilogian kuvauspaikkoja eräissä pikkukylissä tuli käytyä katsomassa. Esim. Michael Corleonen hääkirkko Savocassa kuten myös Vitellin baari. Talo ja ovi, joita Michael esittelee morsiamelleen/vaimolleen kotitalonaan, tuli myös nähtyä. Pitänee ottaa noi Kummisetä-leffat uuteen katseluun. Tossahan ne mulla olis VHS:llä.
Etnakin on tutustumisen arvoinen. Kannattaa käydä ihan siellä 2900 metrissä saakka. 1900 metrissä pääsee jo näyttämään omia fyysisiä kykyjään. Siellä kun on jo jokunen aika raskas kipuilu kraatereille. Ylempänä on apuna köysirata ja “kuuautot”. Mitähän muuta. No, nyt on pieni matkaväsy päällä kun ei ole vuorokauteen nukkunut lainkaan, joten tarvittaessa pitää palata asiaan myöhemmin.
Pysähdyin oikein itekkin miettimään, että missä on tullut käytyä ja kyllä joutuu pinnistelemään, että saa listaa oikein. Valtaosa näistä on puhtaasti töiden takia, joten ei niin hohdokasta reissaamista. Myöskin valtaosassa näistä on tullut käytyä useammin kuin kerran. Intia oli unohtumaton kokemus ja kiitollinen että siellä olen saanut poiketa, mutta sinne en enää halaja kaikessa ahdistavuudessaan. Jenkit ja erityisesti Miami on aivan suosikkeja.
Ruotsi (Tukholma, Göteborg, Karlstad, Uppsala)
Viro (Tallinna)
Norja (Oslo)
Tanska (Bornholmin saari)
Latvia (Riika)
Unkari (Budapest)
Saksa (Berliini, Köln, Leipzig)
Ranska (Nizza, Pariisi/ Elancourt)
Belgia (Leuven)
Sveitsi (Zürich, Luzern)
Italia (Rimini, Milano Marittima, Cuneo, Maranello)
Espanja/ Mallorca (Palma de Mallorca)
Espanja/ Kanarian Saaret (Las Palmas)
Portugali (Lissabon, Albufeira)
Kypros (Larnaka, Ayia Napa)
Turkki (Kusadasi)
Kreikka (Samos)
Intia (Delhi, Jaipur, Agra)
USA (New York, Miami)
Miten niin tylsää töissä? 
Tehdääs myös oma lista ketjuun. Paljon oon Euroopassa matkustellut vaikka ikää löytyy vasta 22v. Nyt viimeisimmällä matkalla tuli kierrettyä Kreikasta alapäin listatut maat. Boldattuina lempikohteet, joissa aion vielä käydä uudestaan.
Ruotsi (Tukholma, Orebro, Jönköping, Kiiruna)
Norja (Tromssa, Narvik ja Lofootit)
Tanska (Kööpenhamina ja Billund)
Viro (Tallinna)
Saksa (Bremen ja Dortmund)
Italia (Rooma)
Itävalta (Wien, alaikäisenä eli en ole juonut viiniä)
Englanti (Newcastle)
Kreikka (Thessaloniki)
Bulgaria (Sofia)
Makedonia (Skopje)
Kosovo (Prizren)
Montenegro (Kotor)
Kroatia (Dubrovnik, Split, Plitvice ja Zagreb)
Bosnia & Herzegovina (Mostar, Sarajevo)
Unkari (Budapest)
Mä oon käynyt tosi vähöissä paikoissa:
Norja (Finnmark) (n. x15)
Venäjä (Kuola) (x4)
Ruotsi (Åre, Rostojärvi)
Viro (Tallinna) (x muutama)
Latvia (Riika x2)
Islanti (Reykjavik)
UK (Lontoo)
Saksa (Bremen)
USA (Miami, Key West)
Turku
Kummal puol jokke? 
Ihan vaan varmistuksena: tuo Montenegron kaupunki lienee Kotor? Jos se on “Koror”, niin sitten en koko paikkaa tunne. Kotorissa olen kyllä käynyt Budvasta käsin. Budvakin on ihan kiva paikka, kun ei ole pahin turistikausi päällä. Siellä on kiva pieni muurien ympäröimä vanhakaupunki ja paljon hyviä, tunnelmallisia, ravintoloita.
Itse en jaksa listoja tehdä, tulisi niin jumalattoman pitkä. Ja sen tekemiseen menisi aikaa melkolailla. Ehkä viikko.
Löytyy muuten eka ja kolmas (jostain syystä 2 puuttuu) kummisetä Netflixistä ainakin täälläpäin maailmaa (luulisin että Suomessakin kun Euroopassa olen). Ei tarvitse VHS laatua kärsiä niiden kanssa :).
Moskova on noista tuttu, tuli siinä kylässä ihan asuttuakin. Keskusta on todella loistava, siisti ja turvallinen. Sen lisäksi nähtävää riittää. Jos jotain vähän erilaista pitäisi mainita niin esim avaruusmuseo ja sotamuseo on todella loistavia kohteita jos moiset kiinnostaa. Sain tunteja ainakin itse kulumaan molemmissa.
Kiitos! Kotor sen kuului olla. Me olimme pahimpaan ruuhka-aikaan liikkeellä ja yövyimme hostellissa merenrannalla.
Voin varoituksen sanana kertoa, että kannattaa laittaa aurinkorasvaa myös jalkoihin kun lähtee kanoottiloimaan Kotorista Ostrvon luostarisaarelle 