Kunnianhimoisena tavoitteenani on ollut käydä syömässä kaikissa Tampereen ravintoloissa ja lounaspaikoissa (ehkä syrjäkylien Essoja ja Penan grillejä lukuun ottamatta). Keskusta-alueella on tullut käytyä jo lähes kaikissa rafloissa, mutta tällä viikolla on tullut kokeiltua pari uutta.
Laadukasta pikaruokaa
Ravintola: Fafa’s
Sijainti: Aleksanterinkadulla ydinkeskustassa
Kuvaus: Fafa’s on saavuttanut Helsingissä vuosien mittaan jonkinlaisen trendipaikan maineen, mutta Tampereelle se saapui vasta viime helmikuussa. Tarkoituksenani on jo pitkään ollut mennä käymään, mutta se on aina jotenkin jäänyt. Oma mielikuvani paikasta on ollut, että kyseessä olisi Zeytuunin kaltainen itämainen kasvispikaruokapaikka, mutta menyytä tarkastellessani huomasin Fafa’sin tarjoavan myös kana- ja naudanliha (kabab) -annoksia. Paikka on kuitenkin tullut tunnetuksi ennen kaikkea kasvisruoistaan. Miljöönä Fafa’s on hyvin pikaruokalamainen eli jossain määrin sanotaanko nyt “epäsiisti”, mikä on trendipaikalle epätyypillistä. Toinen erikoisuus on se, että asiakkaat huudetaan nimeltä hakemaan annoksensa. Siinä menikin heti alkuun hieman aikaa, kun tavasin omaa nimeäni ulkomaalaistaustaiselle työntekijälle, sillä nimeni nyt vain sattuu olemaan ulkomaalaisille poikkeuksellisen hankala lausua (se on tullut todettua vaihto-opiskelujeni aikanakin), eikä hän lopulta saanutkaan sitä kirjattua oikein. Ihan hauska yksityiskohta kuitenkin. Itsellänikin oli tarkoituksena ottaa kasvisruokasetti, mutta päädyin lopulta kuitenkin testaamaan kabab, feta & tuore korianteri pitan, sillä nälkä oli erityisen kova. Annoksen valmistuminen kesti yllättävän kauan, vaikka edellä oli vain kaksi asiakasta. Itse pita näytti äkkiseltään pieneltä, mutta se oli niin tuhtia tavaraa, että nälkä kyllä lähti. Sisällä oli suht reilusti kabab-lihaa ja fetaa. Tuore korianteri on yksi ihan ehdottomista suosikeistani ja sopi hienosti yhteen mm. annoksessa olevan jugurtin kanssa. Kieltämättä yhtymäkohtina mieleen tulevat toisaalta perinteinen pita kebab, mutta toisaalta myös hieman Arto Rastaan Bar Burritot. Paitsi että setti oli ensin mainittua kevyempi ja raikkaampi sekä jäljempänä mainittua parempi. Pienenä miinuksena on pakko nostaa esiin hinta, joka oli 11,50€. Se tuntuu hivenen korkealta pitaleipä-setistä, vaikka raaka-aineet ovatkin huippulaatua ja mautkin kohdillaan. Ravintola-annokseen verrattuna se ei tietenkään ole kallis, mutta pikaruoaksi tuo on jo sellainen hinta, että aavistuksen kirpaisee. Sama hinta näyttäisi olevan myös Helsingissä ja epäilen, että se on kopioitu suoraan. Siellä se onkin varmasti edullinen, mutta Tampereella aavistuksen korkea.
Tuomio: 4,5/5
Ravintola: Naughty Brgr
Sijainti: Edellä mainitun vieressä
Kuvaus: Odotin tämän paikan avautumista kuin kuuta nousevaa ensinnäkin siksi, että moni tuttavani on kehunut kyseisen ketjun toista ravintolaa Helsingin parhaaksi burger-paikaksi ja toiseksi siksi, että se on kunnianhimoisen Top Chef -voittaja Aleksi Herlevin paikka. Herlevi onkin saanut hyvää hypeä aikaan somessa ja on mm. todennut “tamperelaisten pääsevän nyt kovaan seuraan” sekä sanoo videolla burger kädessään, että: “Täähän on Tampereen paras”. Pientä pilkettä silmäkulmassa, tietenkin. Olin päättänyt jo etukäteen, että lähden liikkeelle ottamalla paikan nimikkoburgerin kahdella pihvillä. Lisukkeet myydään ovelasti erikseen (lisähintaa, lisähintaa) ja valitsin pepper friesit, joita voisi luonnehtia ristikkoperunoiksi mustapippurilla. Kyytipojaksi vielä 0,33 pullo-ipa sekä dippi perunoille ja hintaa olikin sitten jo yli 25 egeä. Koska kyseessä on aivan uusi, vasta viime perjantaina yleisölle avattu paikka, oli ilmassa vielä pientä sählinkiä. Tarjoilija ei esimerkiksi osannut käyttää kassakonetta kunnolla ja lisäksi hän mm. jätti kysymättä pihvini kypsyysasteen, mikä toki saattaa myös olla paikan virallisen linjan mukaista. Jollekin tosin tällainen mediumia hieman raaempi (medium minus) pihvi saattaisi olla liian raaka, mutta itse pidin pihvin mehukkuudesta. Paikkana entisen Pork n’ Moren tila on varsin pieni, joten jonoa oli oikeastaan koko ruokailumme ajan. Keittiön ansioksi on jo näin alkuvaiheessa sanottava se, että tavaraa saatiin pihalle todella ripeään tahtiin eli burgerit sai nenän eteen melkein heti, kun oli istunut alas. Burgerissa vahvinta makua loi ranskalainen St Agur -sinihomejuusto, jota Wikipedian mukaan kypsytetään 60 päivää kellarissa. Makua voisikin luonnehtia huomattavasti Auraa vahvemmaksi ja täyteläisemmäksi - siis sellaiseksi joita kaupan vahvimmat pehmeät sinihomejuustot ovat. Se osuu varmasti nappiin henkilöille, jotka pitävät kyseisestä mausta, mutta sehän on tunnetusti joko tai -asia. Siitä huolimatta, että juusto oli ehdottomasti burgerin dominoivin maku, ei sitä kuitenkaan ollut missään tapauksessa liikaa. Myös baconjam eli “pekonihillo” tuli mukavasti esiin ja sopi hienoisen makeutensa vuoksi sinihomejuuston kanssa hyvin yhteen. Ihan vielä en kuitenkaan ole valmis puhumaan Tampereen parhaasta burger-paikasta, mutta alku on lupaava. Täytyy kuitenkin jättää lopullinen tuomio annettavaksi muutaman kuukauden päähän, kun homma on alkanut kunnolla luistaa.
Tuomio: ?/5
