Haula on jäänyt ainakin minulle melko suureksi tuntemattomuudeksi. Erik lähti jo nuorena, vasta 17-vuotiaana, kaudella 2008-09 ison veden taakse ja raivasi alasarjojen kautta tien Minnesota Wildin pelaavaan kokoonpanoon johon hän liittyi kaudella 2013-14. Tuolla kaudella hän pelasi vielä osan kaudesta AHL:n puolella, mutta viime kaudesta lähtien on kuulunut Wildin miehistöön. Porin Ässien kasvatti Erik Haula on pelannut nuorisomaajoukkueissa hyvillä tehoilla, A-maajoukkueessa Haula teki debyytin kaudella 2013-14.
Miksi halusin nostaa Haulan esiin on se, että ainakin minulle hän on jäänyt melko tuntemattomaksi suuruudeksi johtuen pitkälti varmaan tuosta aikaisesta rapakon taakse lähdöstään. Nyt mielenkiintoni kaveria kohtaan on noussut hienojen otteiden vuoksi Wildin viime otteluissa. Haulan nimi on ollut yllättävän usein tehotilastoissa, jopa Granlund ja Koivu ovat luvalla sanoen jääbnet hieman statistien rooleihin mitä tulee pistetehtailuun, vaikka molemmat ovatkin pistepörssissä Haulaa edellä kun katsotaan koko kauden saldoja. MG ja MK pelaavat kuitenkin käsittääkseni suuremmassa rooloissa kuin EH, onko näin?
Haula on kolmossentteri, koivu ykkös ja Granlund kakkossentteri. Koivulla on kovat peliajat, pelaa ali-ja ylivoimaa. Mikke pelaa ylivoimaa, mutta tasakentin on vastuu vähentynyt uuden valmennuksen myötä, MG:n laiturit ei oo parhaimmistoo. Haula pelaa alivoimaa ja saanut uuden valmennuksen myötä tasakentin lisää peliaikaa, vastuu siirtynyt MG:n ketjulta Hauloille. Haulan ketjua peluutetaan myös vastustajan parhaita vastaan, koska varsinkin Haula on erittäin monipuolinen pelaaja ja pystyy vääntämään puolustuksessakin, toisin kuin MG, jonka puolustusavut ovat heikohkot.
Haulan ehdoton vahvuus on nopeus. Pääsee usein läpiajoihin, ja osaa myös viimeistellä.
Jatketaan Florida Panthers -ketjun linjaa ja laajennetaan otsikkoa Erik Haulasta koko suomalaisjoukkue Minnesota Wildiin.
Pari peliä on tullut katseltua viime aikoina ja on pakko todeta, että Granlundin peli on jotenkin väkinäistä ja vaikeaa. Pelistä tulee vähän sellainen “Stephen Dixon syndrooma” mieleen, eli osaa kyllä pelata, mutta ihan kuin olisi pikkuisen myöhässä koko ajan, joka rajoittaa tekemistä.