Tämä liittyy enemmänkin mediaan ylipäätään, en tiedä, löytyikö parempaakaan paikkaa tälle.
Tämä jatkoajan KOLUMNI kuvaa aika pitkälti jonkinlaisen ikiaikaisen suomalaisen asenneongelman urheilussa.
Ennen peliä nostatellaan odotuksia ja ladataan joukkueelle hirveät odotukset ja paineet, että voitto on tultava. Jos voittoa ei tule niin joukkue valmentajista pelaajiin haukutaan julkisesti aivan pataluhaksi ja sen jälkeen mietitään, miten ihmeessä tappio oli mahdollinen.
Jos Suomi olisi voittanut Etelä-Korean esim. 2-1 niin samanlaiset lehdet kirjoittelisivat paniikissa artikkeleja, kuinka Suomen täytyy miettiä vakavasti, mitä nyt tehdään. Ja SITTEN, kun kerran kymmenessä vuodessa pelataan oikeasti peli, jossa voitetaan isonumeroisesti ennakkoon heikompi vastus, peli on raikasta ja kansa kannustaa ja iloitsee - tulevaisuus näyttää edes hetken valoisalta niin eikö joku valopää kirjoita artikkelin kuitenkin, että oikeasti vastustaja oli niin surkea, että tää peli pitikin voittaa isonumeroisesti ja oikeasti Suomi ei pelannut edes hyvin vaan se nyt vaan sattui menemään näin.
Yksi aika keskeinen asia urheilussa on viime kädessä NAUTINTO. Tämä on viihdettä, jota katsoessa asiakkaiden tulisi nauttia ja kokea jotain. Suomessa kukaan ei saa kokea missään tilanteessa mitään nautintoa vaan välittömästi ilmestyy tällaiset kolumnit, kun tapahtuu asia y ja jos tapahtuu asia x niin hyvin samanlainen suunta ilmestyy siltikin.
Ehkä sellainen kokosuomalainen kehitysehdotus koko mediakentälle voisi olla katsoa asioita edes kerran elämässä posin kautta. Kerrankin vaan pysähtyä nauttimaan siitä, että tää meni just niin kuin pitäisi. Turnaus ei voisi oikeasti paremmin alkaa. Siltikin tästäkin saatiin etsimällä etsittyä asia, joka ei ollutkaan hyvä. Tällaisia ei jaksaisi vuodesta toiseen lukea.
