Finaalien aikataulu on selvillä, vaikka Bruinsin leikkikaveri vielä puuttuu. 27.5. alkaen mennään:
Tulee Bruinsille ihan kunnon huili tähän. Jopa historiallisen pitkä tauko ennen ensimmäistä finaaliottelua:
Blues - Sharks -sarja on ensimmäistä kertaa katkolla kuudennessa pelissä 21.5., joten pidempi tauko on sielläkin tarjolla, jos sarja ei seiskapeliin veny.
Rautakorpi menisi varmaan onneasta soikeaksi, jos tuollainen tauko tulisi pudotuspeleissä vastaan. Kerkeisi ainakin yhden reenijumin ottaan kuluvaa kevättä varten ja sitten aloittamaan jo peruskunnon rakentamisen seuraavan kauden finaalien game sevenin kolmatta jatkoerää varten.
Bostonin onneksi heiltä löytyy kevään paras maalivahtia jatkoa ajatellen. Edmontonin ja Ottawan keväät jäivät hopeatoffeelle huonojen maalivahtien johdosta.
Tämä on vähän kaksiteräinen miekka. Lepo tekee tässä vaiheessa kevättä Raskillekin varmasti hyvää, mutta kun taaksepäin kattelee niin Raskin huonoimmat pelit tuntuu sijoittuvan aina pitkien taukojen jälkeisiin peleihin. En tosin osaa sanoa tukeeko tilastot tätä faktaa vai onko se ihan vaan mutua.
Tuon parempaa en löytänyt minuutissa. Tuolla Splitseistä löytyy, että yhden päivän ja +3 päivän tauot Raskille myrkkyä. Kahden päivän tauolla parhaat tilastot.
Blues kävi 1970 häviämässä finaalit Bruinsille suoraan neljässä pelissä. Nyt heti perään Blues on taas Stanley Cup finaaleissa, ja vastassa on Bruins odottamassa. Ottaen huomioon kuinka vahvoja joukkueita Bluesilla on ollut kentälle laittaa menneillä kausilla, on jotenkin naurettavaa, että se finaalipaikka lopulta tavoitetaan kaudella, jonka aluksi aivan kaikki meni vihkoon. Blues oli sarjataulukon viimeisenä vielä 2.1.
Melkoinen tuhkimotarina nousta tuosta suosta finaaliin asti. Blues on kevätkaudella ollut jäätävän kova.
Mielenkiintoiset finaalit luvassa. Blues on ehkä hieman “HMV” joukkue, mutta tavallaan kerää sympatiat tällä kevään täyskäännöksellään. Jotenkin tämän tuhkimotarinan soisi päättyvän Cupiin. Toisaalta Bruins on ihan viihdyttävä joukkue. Raskin hirmuvire, mielenkiintoisia pelaajia, parhaimmillaan hyvinkin viihdyttävä pelitapa…
Kevät on hienoa aikaa. Tällä kertaa ei tarvitse edes stressata suosikin vuoksi, nyt voi vaan naattia tulevista finaaleista.
Vaikka toki hieman Raskin puolella näissä finaaleissa, niin silti tämän kauden tuhkimosatu Binnington ansaitsisi ruusuisen lopun. Mies tuli ns. Puskista ja on kannatellut Bluesin jo tähän vaiheeseen… hankala oikeasti valita suosikkia finaaliin.
Itse samoilla linjoilla, ei ole Bluesista Roston Ruinssin pysäyttäjäksi. Mutta Bluesille jää sentään käteen (ensimmäistä kertaa seuran historiassa) pelit kesäkuun puolella
No ei siitä ainakaan totisemmaksi mene. Jos on pakko määritellä mikä on tosipaikka ja mikä ei, niin on vaikea pitää konferenssifinaaleita tosipaikkana joukkueelle joka etenee finaaleihin. Sharksille ja Hurricanesille ne ehkä oli sitä, mutta ei Bruinsille tai Bluesille.
Joo, tavallaan totta varmasti. Itse kuitenkin vieroksun ajatusta, että vain Stanley Cupin voittamalla Blues todistaa tuon vääräksi. Tai se, että tällä kaudella vain yksi ei sula tosipaikassa. Kyllä siinä jumalaare tosipaikan kestämistä riittää kun jumbopaikalta vedät ittes finaaleihin.
No kai se riippuu aina vähän taustastakin. Iso osa Bruinsin faneista on sitä mieltä että Rask ei kestä isoja pelejä (koska “suli” 2013 finaalien kuudennen pelin loppuminuuteilla…), eikä sitä mielikuvaa tule muuttamaan mikään muu kun Stanley Cupin voittaminen aloittavana maalivahtina. Sillä ei ole mitään väliä että Rask on päästänyt kolmessa ratkasupelissä yhden maalin, tai että Raskin record konferenssifinaaleista on 8-0. Ei, vielä pitää voittaa se “isoin peli”.
Eipä jotain Crosbya tai Toewsia tulla varmaan ikinä syyttämään kovassa paikassa sulamisesta, kun on (vähintään) kerran osottanu pärjäävänsä, mutta joidenkin pelaajien ja joukkueiden kohdalla tuo narratiivi tulee jatkumaan ikuisuuksiin mikäli ei cuppia tule. Eikä tartte mennä edes rapakon taakse, onhan tuommoinen samanlainen leima lyöty esim. Juha Metsolaan, ihan omienkin fanien toimesta.
Mutta typeräähän tuommoinen kyllä yleensä on, siitä olen samoilla linjoilla. Mutta ymmärrän kyllä tavallaan mistä se kumpuaa.
Joo, toikin ihan totta. Siinä kuitenkin ehkä eroo, puhutaanko yksilöstä vai joukkueesta. Eihän joukkueella ole mitään sellaista muistia. Jos tämä yksittäinen Blues nyt “ei sula” kovassa paikassa, yhtäkkiä seuran kymmenien vuosien historia korjattu ja jatkossa voikin taas odottaa mitä vaan, onhan tuo hauskaa.
Yksilöillä taas voi tapahtua henkistä kasvua ja kehitystä, jonka kautta voi päästä eroon maineestaan. Mutta juu, kyllähän yksilöillekin “sulajan” maine on vähän turha. Joukkuelajissa harvoin yksi ratkoo suuntaan tai toiseen. Ehkä Raskin pitää pelata 4 nollapeliä ja Metsolan olis pitäny pitää Kärpät nollilla 3 päivää, ehkä tarvittaessa tehdä ratkaiseva maalikin.
Yhtä kaikki itse finaalit, odotan kyllä hyviä pelejä. Pahemmilta loukkaantumisista kumpikin välttynyt, vaikka finaaleissa “kaikki terveitä” aina. Jos Sharks olisi tuosta parista jatkanut, olis todennäköisesti ollu todella siipirikkoinen. Moni odottaa Bruinsin ylikävelyä, mutta en jaksa uskoa, vaikka Bruins ennakkosuosikkina lähtee sarjaan. Heitä paremmin seuranneena pointteja, mitä Bruinsilta kannattaa seurata ja vaikka pelaaja kärjen takaa.
Tämä oli enemmän puolitosissaan heitetty heitto tyypiltä, joka inhoaa Bluesia
Mutta joo Boston on joka osa alueella parempi, joten sitä myöten selvä suosikki.
Etenkin maalivahdeissa ero ja tähän uskon sarjan ratkeavan. Binnington on ihan hyvä maalivahti mutta ei hän mikään Rask ole.
Blackhawksin kannattajana ja pelin nähneenä voin todeta, että Rask ei todellakaan sulanut. Ratkaisumaali varsinkin oli sellainen flipperipomppu kun se tolpasta kimposi suoraan Bollandin lapaan ja edessä tyhjä maali. Ei siinä olisi kukaan maalivahti voinut mitään.
Rask oli jopa huomattavasti Crawfordia parempi tuolloin mutta Bostonin heikohko viimeistely ratkaisi sarjan.
Nyt Bruins on sen verran kliininen ja maalissa sellainen muuri, että hiton kova pitää olla jos meinaa neljä kertaa Bostonista voiton raapia.