Niko Nieminen on jäänyt kyllä mieleen kaikkensa antavana voimahyökkääjänä. Parhaalla kaudellaan teki Tapparassa ihan kunnon tehotkin 18+15. Heti, kun tämän ketjun näin tuli mieleen haastattelu, johon törmäsin joku aika sitten.
https://■■■■■■■■■■■■■■■■/niko-nieminen-haastattelussa/
Jutussa Nieminen kertoo ongelmistaan vakuutusyhtiöiden kanssa. Nieminen on tapellut vakuutusyhtiöiden kanssa tapaturmaeläkkeestä ja haittarahasta.
Kiistaa on aiheutunut siitä, minkä vuoden vamman mukaan hänelle pitäisi maksaa yllämainittuja korvauksia. Niemisen oikean olkapään solis-olkalisäke-niveleen (tuttavallisemmin AC-niveleen) kohdistui pelaajauran aikana kolme merkittävää vammaa, jotka tapahtuivat 29.12.2003, 18.3.2010 sekä 29.12.2012. Näistä viimeisin, kuten jo yllä todettu, lopetti miehen pelaajauran.
Vakuutusyhtiö If:n mukaan korvaus pitäisi maksaa vuoden 2003 tulleen vamman perusteella. Niemisen kannanotto on taasen, että vuoden 2012, tai vähintään vuoden 2010, perusteella.
Vakuutusyhtiön mukaan ex-hyökkääjän olisi pitänyt hakea haittarahaa pysyvästä vammasta vuoteen 2006 mennessä. Luonnollisesti tämä olisi ollut mahdotonta, koska Niemisen peliura päättyi vuonna 2012 ja pysyvä lääketieteellinen vamma on todettu vasta vuonna 2013. Niemisen olisi siis pitänyt hakea vuoteen 2006 mennessä haittarahaa vammasta, jota hänellä ei ollut. Hän ei myöskään voinut tietää, että vuonna 2012 hänen peliuransa tulee päättymään olkapäävammaan.
Korvaukset maksetaan tietysti tällöin vuoden 2003 juniorisopimuksen tulojen perusteella. Jutussa käydään läpi tätä sekavaa kiistaa seikkaperäisesti, mutta kaiken kaikkiaan vakuutusyhtiöiden toiminta hyvin erikoista ja sotii oikeustajua vastaan.
Samassa jutussa Nieminen tulee paljastaneeksi millaisten vammojen kanssa pelaajat joskus saattavat pelata - erityisesti playoffeissa, kun kaikki on helvetin terveitä. Antaa hyvää perspektiiviä, kun keväällä taas kerran kaadetaan likasanko jonkun alisuorittavan pelaajan niskaan.
– Duunarin luonteeseen ei kuulunut luovuttaminen. Hyvä esimerkki tästä on SM-Liigan finaalit Bluesin kanssa, kun pikkurillini murtui säpäleiksi, ja pelasin kovien kipulääkkeiden vaikutuksen alaisena, koska sormea ei pystytty puuduttamaan, Nieminen muisteli kevättä 2008, jolloin Blues kohtasi finaaleissa Oulun Kärpät.
– Maila teipattiin tuppikäteen kiinni, koska en pystynyt puristamaan mailasta ollenkaan, ja tietenkin jokainen pienikin isku tai osuma tuntui uudelta murtumalta. Kipu oli jatkuvasti järkyttävän kova ja se kesti koko finaalien ja välipäivien ajan.
– Toinen esimerkki periksiantamattomuudesta on HPK:n kaudelta (2009-2010), kun pelasin siten, että molemmissa kämmenissä oli hiusmurtuma. Kyseessä oli KalPa-sarja ja joka peliin kämmenet puudutettiin parilla piikillä. Myös maila jouduttiin teippaamaan molemmista käsistä kiinni, koska mitään puristusvoimaa ei löytynyt puudutuksien ja kipujen takia.
Isoa tsemppiä Nikolle jatkoon ja voimia näihin uran jälkeisiin taisteluihin!
