Eihän kyseisessä jutussa varsinaisesti mitään uutta ole, noita samoja pyöriny mediassa pitkin kautta. Jussi maininnut asioista pelien jälkeen presseissä, ja sit muista medioista lukenut
3 tykkäystä
Ihan hyvä toi haastattelu. Itse huusin täällä “itkupotkuraivareilla” syksyllä, että PELI ei ole kunnossa. Ja jopa kyseenalaistin “onko joukkue näpeissä”, kun peli oli niin huonoa. Joitain se hyökkäävä näpertely ilmeisesti monia palstaveljiä täällä viihdytti ja lohdutti, vaikka tulos oli tuolle materiaalille onneton. Varmaan kuuluin joidenkin mielestä “neganiiloihin”.
Sittemmin pelin muutokset ja tuloksen muutokset ovat osoittaneet, että joukkue on näpeissä ja muutoksia pystytään tekemään. Mikä on mahtava asia! Kannusta pelataan. Tapola ja valmennustiimi on nyt oikealla asialla ja voittavalla kurssilla!
”Se oli valmennukselle haastavaa aikaa. Mietimme muutammeko jotain vai jatkammeko samaa rataa. Muutimme lopulta myös pelillisiä asioita. Pyrimme suoraviivaistamaan peliä entisestään. Teimme myös pelirytmiin muutoksia. Puolustammeko välillä keskustaa ja yritämmekö välillä saada puolustamalla riistopaikkoja vai pelaammeko jatkuvasti kiekolla viittä vastaan”, Tapola analysoi.
Pelaatteko nyt enemmän puolustuksen kautta kuin alkukaudesta?
”Kyllä. Puolustusrytmit ovat meillä paremmin hanskassa. Joukkue halusi niin paljon voittaa ja saada aikaan, mutta tasapaino puuttui. Hallitsimme, mutta annoimme vastustajalle mahdollisuuksia läpiajoihin ja ylivoimahyökkäyksiin.”
Tuli jopa hyvä fiilis näistä Tapolan kommenteista. Tärkeimpänä, että ollaan mestaruusjunassa. Ja toisekseen henkilökohtaisella tasolla, jos näen että peliä on muutettava, joidenkin palstaveljien haukkujenkin uhalla kirjoitan siitä…en tainnut väärässä olla.
17 tykkäystä
Tässähän sitä. Perinteiset positiivarit luulevat olevan oikeassa, kun kehitettävistä kohteista ei saa puhua. Rautakorpi ja Tapolakin kerrannut noita asioita, joihin neganiilot halusivat parannusta. Hieno homma, että aktiivisesti seuraavien kriitikoiden huomiot ovat ns osuneet ja uponneet. Ilman jatkuvaa itsekriittistä tarkastelua, ei voi olla myöskään pontenttiaalista pelin kehittymistä. Neganiilot, joukkue ja valmennusjohto onnistuneet tässä nyt hienosti.
Tässä se resepti parantuneisiin otteisiin. Jatkossakaan ei siis pidä unohtaa kykyä reagoida pelin haasteisiin. Käy oppimateriaalina moneen paikkaan.
3 tykkäystä
Tapola toteaa haastattelussa myös näin:
Tappara on löytänyt tällä kaudella tasaisuuden, jota sillä ei viime kaudella ollut käytännössä lainkaan. Tasaisuus leimasi Tapolan parhaita Tappara-joukkueita mestaruuskausina 2015–17.
”Meillä oli viime kaudellakin yhdeksän ottelun voittoputki ja 34 pelin jälkeen yhtä monta pistettä, mutta pelillisesti tämä joukkue on ollut huomattavasti parempi koko kauden. Vaikka meillä on ollut paljon poissaoloja, olemme kyenneet olemaan tasaisia”, Tapola kehuu.
Tästä boldatusta kohdasta olen yrittänyt täällä välillä aina muistuttaa, kun kaikki on joillekin ollut 
.
Tappara on pelannut hyvää kiekkoa läpi kauden (poislukien muutama totaalinen ohipeli), mutta tulos ei ole aina seurannut perässä. Pelissä itsessään ei kuitenkaan ole ollut mitään peruuttamattomasti vialla tai rikki.
Nyt valmennus on tehnyt tarvittavia pelillisiä viilauksia ja peli on lähtenyt kulkemaan, mitä jotkut pitivät mahdottomana.
20 tykkäystä
Kaikki on taas ns. häpihäpiä tässä ketjussa. Hyvä homma. 
3 tykkäystä
Niin, mun mielestä ei pitäisi olla, jos sama mies häärii penkin takana kuin alkukauden jutuissa. Kuuselan kanssa kränää ja usko mennyt kaikilla. Vastustajalla oli sama homma Myrrän kanssa. Joskus paskatkin valmentajat on aika hyviä!
Milloin muka?
Mutta erittäin hyvät jutut Aamulehdeltä ja Tapolalta.
1 tykkäys
Nyt on kyllä melkosta Donald Trump -tason asioiden kääntelyä. Jos “aktiivisesti seuraavien kriitikoiden huomioilla” olisi yhtään mitään painoarvoa, niin Tapola olisi erotettu jo joskus lokakuussa.
10 tykkäystä
Tapola olisi saanut potkut ja Kuusela eläkkeellä. Harmi kun faneja ei kuunneltu!!
9 tykkäystä
Kävin lukemassa jutun. Uudistuminen ja uudistaminen vaatii välillä epämiellyttäviä ratkaisuja, niitä joilla mukavoituminen katkaistaan. Tapparassa oli pitkään ollut vallalla happy family tyylinen country club -meininki. Pelaajat olivat vuosien työn ja pettymysten jälkeen saaneet menestystä, samalla myös mammonaa ja nimeä lehteen. Voi olla, että joku täysin ulkopuolinen valmentaja olisi kausilla 2017-21 tämän trendin saanut katkaistua jo aiemmin ja tekemiseen toisenlaista ryhtiä. Tai ollut kokonaan johtavien pelaajien vietävissä.
Pelaamisesta ja pelistä katosivat pikku hiljaa aggressiivisuus, tunne ja pelille heittäytyminen. Viime kausi oli runkosarjan osalta tältä osin pohjakosketus. Vaikka valmentajat ja pelaavat lopulta pumppasivat playoffeissa kaiken ja vähän päälle.
Fysiikkaharjoittelua on tullut kritisoitua aiempina vuosina. Tappara on määrällisesti harjoitellut paljon, mutta kentällä se ei ole näkynyt ollenkaan. Kuten jutussa tuotiin esiin, Tappara ei ollut enää se johtotähti, useat joukkueet pyyhkivät Tapparalla jäätä fysiikassa. Nyt näyttäisi suunta olevan oikeaan.
Sisäinen vaatimustaso ja moraali, päivittäinen tekeminen, on noussut taas arjesta esiin. Jo tämän varaan voi rakentaa paljon. Ihan tulevaisuuteenkin, ei tänne sen vuoksi tarvitse hankkia yhtään takavuosien johtopelaajaa näyttämään esimerkkiä.
Ja voi olla, että kopissa on edelleen pientä hankaussähköä ilmassa.
Ja se suorahyökkääminen…
10 tykkäystä
- Tapola on aina ollut taitava julkisen sanan käyttäjä
- Mielenkiintoisesti koko haastattelu on ainakin kirjoitettu siinä muodossa että muutos kohti voittavampaa peliä olisi tullut joukkueesta, eli sisältä. Koohottaminen, näpertely, puolustusvalmius, vaatimustaso…kaikkien parannukset kerrotaan tulleen sisältä, eikä sanaakaan siitä että valmennus olisi muuttanut jotain.
4 tykkäystä
@Kirvesrinta75 teksti on vielä jossain määrin ymmärrettävän rajoissa, koska hän on painottanut nimenomaan pelin arvostelua eikä niinkään henkilöiden. Mutta olihan se kuitenkin lapsellista ylireagointia ja luottamuksen puutetta, vaikka nimimerkki viittaa pitkäaikaiseen kokemukseen.
Sitten taas @Kukko vetää todelliset pohjat. Neganiiloilu on sitä, että ilman oikeita parannusehdotuksia vedetään “omat” viemäristä alas. Ja sitä se oli taas kerran tällä palstalla jo lokakuussa. Ei mitään muuta. Siina ei ole mitään hyvää edistävää, vaan päinvastoin säälittävää omien puukottamista. Media tekee tätä enemmän kuin tarpeeksi, joten toivoisi että omat kannattajat jo vähitellen näkisivät historian opetukset - ja LUOTTAISIVAT, seisoisivat niiden takana myös vaikeilla hetkillä, jotka ovat tehneet loistavaa duunia vähintään vuosikymmenen ja enemmän. Ei tässä me oikeat kannattajatkaan (provokatiivista ehkä, mutta olkoon) sokeita olla. Jos tekijät, Tapola ja valmennustiimi, JR, tietyt kokeneet pelaajat eivät olisi luottamusta omilla näytöillään ansainneet, ei me idioottimaisesti luotettaisi vain “koska omia ei saa jättää tms.” Jokin järki olisi hyvä pitää mukana, ja arvostus noita kohtaan jotka tuolla painekattilassa pyörii.
Kääntäkää vaan musta valkoiseksi, jos se nyt helpottaa. Sanokaa sitä vaikka rakentavaksi keskusteluksi, jos moraali antaa myöten. Kiva että nyt on kivaa kaikilla ja Tapolankin sanomiset alkaa kelvata. Sitten taas jos kohta tulee vaikka viidenkin ottelun tappioputki (se on täysin mahdollista, vaikkakin epätodennäköistä) ollaan taas syvimmissä syövereissä - vaikka sekään ei muuta mitään isossa kuvassa.
JR ja Tapola ovat kommentoineet että negatiivinen ilmapiiri pitäisi saada käännettyä. Nyt on alkanut hymyjä näkyä joukkueessa, kevät tulee, ollaan hyvissä asemissa, tämän vuotinen matka alkaa kääntyä kohti huipennuksia (CHL ja Liiga). Ei mua harmita olla Tapparan mies, kuten ei harmittanut lokakuussakaan, vaikka TAPPIOT SATTUIVAT.
22 tykkäystä
Jos tätä kautta miettii alusta tähän päivään saakka, niin kausihan alkoi pelillisesti aika hyvin Tapparalta. CHL kulki erittäin hyvin pelillisesti ja tuloksellisesti. Liigassa peli oli varsin hyvää, mutta tulos ei seurannut. Vastustajat iski vähistä paikoistaan maaleja vastaiskujen ja Tapparan ylihyökkäämisen seurauksena. Aika paljon tuli myös sellaisia isoja ja näkyviä virheitä yksilöille. Ylivoima ei Tapparalla toiminut, mikä vaikutti myös tuloksiin. Mutta 5-5 peli oli silti hyvin hallussa, joskin ehkä peli pyöri hieman liikaa ulkokehällä, mutta paikkoja silti oli riittämiin lähes joka pelissä.
Jossain kohtaa sitten tuli myös pelillinen heikko jakso. Jossa korostuneesti peli pyöri ulkokehällä ja paikoillekin oli vaikeaa päästä. Laukauksia pihdattiin ja kiekkoa siirreltiin.
Se uuden areenan toinen peli oli aika selkeä käännekohta. Tappara sai siihen oikean henkisen tilan ja pelitavallisen tyylin. Tiivis ja fyysinen Tappara. Sen jälkeinen aika on nostanut Tapparan mestarisuosikkien joukkoon tukevasti.
Olen pitänyt Tapolaa todella hyvänä taktisena ja pelitavallisena valmentajana ja sellaisena, jolla on kykyä tehdä tarvittavia muutoksia peliin kesken kauden ja poffisarjojenkin keskellä. Näyttäisi että hän on jälleen tässä onnistunut ainakin runkosarjassa.
7 tykkäystä
Tuskin lienee sattumaa, että kovin tavottein CHL:ään ja kauteen lähteneet Tappara ja Lukko onntuloksellisessa nousussa. Sillä erotuksella, että Tappara on toistaiseksi vielä pelissä mukana. Raha kelpaa viime kauden jälkeen monelle organisaatiolle houkuttimeksi.
Ja mitä tulee vastakkainastteluun neganiilot vs. positiivarit. On jännä, miten se toinen puoli halutaan nähdä aina väärässä olevana. Nyt negailijat kertovat olevansa niitä, jotka keksi ettei systeemit ja muut toimi. Tapola sitten kävi täältä lukemassa. Nähdään myös, että tuolloin positiivisuuden liekkiä ylläpitäneet näkiessään positiviisia asioita myös ajattelivat pelin olleen tuolloin valmis.
Korostan edelleen sitä, että jos jollakin teistä on tavoitteellisesta urheilusta/ valmentamisesta kokemusta, niin moni asia liittyy moneen. Ja näin on käynyt myös Tapparassa. Tämän lisäksi Tapola ei tule koskaan kertomaan omia metodejaan julki, varsinkaan jos ne toimii tässä hetkessä. Viiveellä ehkä.
Moni asia kaudessa on kasvuprosessia vailla. Toistan itseäni: Tapolan jälkimmäinen mestaruus viimeksi meinasi jäädä siitä kiinni, ettei kaudella tarvinnut juuri ”kasvaa”. Ilves-sarjassa täytyi ja se täytyi tehdä pikakelauksella pakon edessä. Tolppa sisään, tolppa ulos - loppu meni historiankirjoihin.
Joukkueen toiminta on jatkuvaa itsensä voittamista, hienosäätöä ja asioiden tekemistä paremmin kuin eilen. Pelaajat eivät ole koneita, eikä edes fyysistä harjoituspohjaa voi rakentaa täysin yhden kesän aikana. Kompromisseja on tehty yllättävin muuttujin. Ja toistaiseksi näyttää siltä, että suunta on oikea.
Ps. Harva menneitä muistelee, mutta taisi Tapola jollakin mestaruuskaudella todeta seuraavaa: pelaajat saivat ottaa vastuuta YV-pelistä jouluun asti, sitten aloimme keskittymään yhdessä asian työstämiseen. En tiedä onko juuri Joulu se juttu, mutta aika jännä muutos on tapahtunut taas siinä perustekemisessä YV:llä. En sano, että se on valmennuksen anisota, mutta selkeä painotus toimivuudessa on.
7 tykkäystä
Pitkään mietin, sohaisenko tähän pesään, kun menee pelillisesti niin mukavasti ja palstalla kaikilla on niin mukavaa, mutta sohaisempa kumminkin. 
Tekstissä olevat kysymykset eivät ole suunnattu pelkästään @Luuseri:lle vaan myös ihan yleiseksi pohdinnaksi palstalle.
Se on totta, että Tapparan kannattajat ovat saaneet nyt todella pitkään nauttia tästä “huono syksy, hyvä kevät”-kaavasta, joka on vienyt Tapparan ennätyksellisesti yhdeksän kertaa peräkkäin neljän parhaan joukkoon… Sitähän ovat myös kommentaattorit studioissa ja muualla toitottaneet, että Tapparan nousu kevään lähestyessä on sellainen asia mikä vaan on ja pysyy muuttumattomana. In nomine Patris et Filii et Spiritus Sancti, Amen!
Asioiden muuttumattomuuteen voi toki luottaa kuten Neuvostoliittoon, mutta onko todella perusteltua odottaa että kaudesta toiseen mikään ei muutu? Onko ehdoton totuus, että joka kaudella vuoden vaihteessa Tapparan peli alkaisi heikomman syksyn jälkeen kääntymään voittavaksi?
Syksy ollaan vaan suut supussa, kärsitään ja luotetaan. Todetaan, että tappio harmittaa ja peli oli heikkoa, mutta joulukuu on onneksi jo lähellä.
Samaan aikaan palstan ylläpito harmittelee, että ketjut ovat niin hiljaisia, että eivät pääse testaamaan toimivuutta kunnollisella kuormituksella, kuin vasta tosipelien aikaan. 
Paikallispelit olivat pitkään Tapparan dominointia, kunnes Ilves ottikin niiden herruuden ja asiaa ei ole vieläkään saatu käännettyä. Jotkut asiat kuitenkin muuttuvat kausien välillä.
Vaikka kuinka kaudet ovat prosesseja ja vaadittaisiin erilaisia kokemuksia, jotta joukkue kasvaisi, on mielestäni hiukan arveluttavaa, vaikkakin varmasti inhimillistä, että vaaditaan täydellinen kyykkäys yhdessä kauden tärkeimmistä markkinointiotteluista(Areenan avauspeli), jotta pelillinen suunta kääntyy. Varsinkin kun tuo ottelu oli jatkumoa useampien merkittävien otteluiden pelilliselle kyykkäämiselle Hakametsän puolella.
Jos Tapola ei saa joukkuetta ladattua oikeaan mielentilaan valmennuksellisesti ilman tuollaisen ottelun pohjakosketusta, pitäisikö valmennusta ehkä vahvistaa tämän tyyppisellä osaamisella? Jos joukkueen kehittäminen ja rakentaminen on prosessi, on sitä varmasti myös valmennuksen kehittäminen ja rakentaminen. Ei ehkä kausien sisällä, mutta välillä.
@Vekki-Keke hyvin toki toi tuon CHL-kauden vaikutuksen syksyn peleihin ja se on varmasti yksi selitys. Toisaalta meillä on toistunut sama heikko syksy-kaava myös niinä kausina, kun Tappara on kyykännyt CHL-playoffseissa, joten tuossa ei tietenkään ole pelkästään koko kuva.
2 tykkäystä
Eihän niitä ehdottomia totuuksia tietenkään ole. Ja jos on pidempään seuraillut dynastioiden luisumista pitkiinkin, vuosikausia kestäneisiin heikkoihin kausiin, voi huomata että lähes vääjäämättömästi jossain kohtaa alkaa “se jokin” tekemisestä kadota. Onko se aito intohimon kipinä, jonka puuttuminen sitten tulee esiin karulla tavalla. Nyt jos on ollut mukana Tapparan touhuissa ja seurannut miten johtohahmot ovat toimineet, mitä asioita esille nostaneet, miten vaikeita ratkaisuja tehneet, niin olisi ollut mahdollista edelleen perustellusti luottaa tähän porukkaan, Tapolaan, Rautakorpeen ja johtaviin pelaajiin. Mielestäni tämä on ollut selvästi nähtävillä, että alkanut luisu on noteerattu kunnolla ja ehkä niitä kovimpia mahdollisisa toimia on tehty jotta suunta kääntyisi taas ylöspäin.
CHL ollut varmasti yksi syy syksyn ongelmiin, kuten edellä mainittu. On se harjoittelua ohjannut jossakin määrin ja vaikuttanut treenivolyymiin ja intensiteettiin, niiden jaksotukseen, ei epäilystä. Sitten taas: Tapparassa toimitaan ehkä paljonkin pidemmällä tähtäimellä kuin monessa muussa seurassa, kun ajatellaan ei pelkästään joukkueen vaan myös pelaajien kehittymistä. Sportilla oli kivaa syksyllä, Pelicansin Smejkalkin nautti voitoista ennen joulua ja arvosteli Tapparan toimintaa melko suoraan. Nyt viimeisimmistä 11 pelistä Smejkalilla 2 voittoa, ei edes varsinaisella, ja käytöskymppejä alkanut napsua. No maaleja vielä tekee jonkinlaiseen tahtiin ja sehän hänelle toki onkin tärkeintä, joukkueesta niin väliä.
Tahtoo vain sanoa että pitkäjänteisyys on yksi Tapparan suurimmista vahvuuksista. Kuitenkin koviakin ratkaisuja näemmä tehdään jos ne nähdään aiheellisiksi, siis reagoidaan. Olen aika varma, että jos Tapola tai JR arvioisivat oman tekemisensä ja intohimonsa niin heikoiksi että eivät kykenisi viemään Tapparaa mestaruuteen, he lähtisivät omasta halustaan ja hyvin nopeasti.
Mutta eipä tämän enempää. Kiva että kaikilla on nyt kivaa. Kuuselakin on ottanut Piiroisen hymystä mallia viime aikoina. Tapola vielä mököttää penkin takana, mut silläpä onkin ne paineet hei!
8 tykkäystä
En suoraan ole mistään eri mieltä, mitä kirjoitat. Saatan ajatella vain eri kulmasta.
En myöskään kiistä Tampereen avauspelin julkisuuden tärkeyttä. Mutta oliko silti todellinen sukellus 3-6 tappio vai Ilveksen 0-7 tappio? Jos voittojen ”oli pakko” mennä tasan, olisiko ollut enemmän statement meiltä, jos olisimme voittanut ekan pelin 6-3, mutta hävinneet seuraavan 0-7?
Tietenkään asiat ei ole joko/ tai, mutta nämä riippuu ihan näkökulmista.
Ja toisekseen: jos fanina mun pitäisi valita CHL-voitto (edes finaali) tai Areenan ensi voitto, valitsisin CHL:n Pitkä kevät tai Areenan eka voitto - minun valinta olisi kevät.
Tietenkään Tappara ei tahallaan häviä yhtään peliä, eikä edelleenkään asiat ole joko/ tai, mutta kovin harvoin saamme kaiken. JOS juhlimme CHL- tai Liigan voittoa, jopa molempia, en usko kovinkaan monen Ilves-fanin edes huutelevan ekan Areena-voiton perään. Se oli yksi ottelu, joka jo nyt on ottelu muiden kirjoissa. Itseasiassa, viimeisimmässä paikallispelissä selkäsaunan sai aina niin upea Ilves.
Media ja fanit painottavat joskus eri asioita. Yksittäiset pelit ovat kivoja porkkanoita (bun intended), mutta isossa kuvassa ne suuret voitot tuottaa enemmän pätäkkää, kuin ne pienet,
5 tykkäystä
Niin minähän en Tapolan tai Kuuselan potkuja ole missään vaiheessa toivonut.
Tappara pyrki alkukauden hallitsemaan otteluita kiekolla. Kiekonhallinta prosentit pyörivät 60/40 tai jopa 65/35 lukemissa. Laukauksia ammuttiin kaksi tai jopa kolme kertaa enemmän, kuin vastustaja. Silti usein pisteet jäi saamatta, koska tulosta ei tullut. Moni halusi jatkaa samaan tapaan, koska tilastollisesti oltiin hallitsevampia. Tappiot olivat huonoa säkää.
Tappara kuitenkin sai alkukaudesta juuri sen minkä ansaitsi. Hyökkäyspäädyssä kiekkoa lyötiin ränniin, pelialueella vietetty aika tapahtui kulmissa. Kiekon menetyksiä tapahtui molemmilla siniviivoilla, josta vastustaja käänsi vaarallisia vastahyökkäyksiä omiin.
Rautakorpikin tähän omassa haastattelussaan palasi ja kertoi, että tuolla pelitavalla ei ollut mitään tekemistä voittavan jääkiekon kanssa.
Nyt pelitapaa on saatu suoraviivaisemmaksi ja itseluottamusta ylöspäin onnistumisten kautta. Suoraviivaisuus ja pelillisen nöyryyden jatkuva muistuttaminen on kuitenkin mielestäni tärkeää.
Tyytymättömyyden ilmaisu alkukauden pelitapaan ja maintsemasi “puukotus” jutut ovat täysin eri asioita. Mielestäni ainoa tapa pysyä jatkuvasti huipulla, on jatkuva kriittinen oman tekemisen tarkkailu. Mukavuus ja hyvä olo tulee helposti. Takaatulijat ovat nälkäisiä ja motivoituneita. Siihen pitää pystyä vastaamaan korkealla vaatimustasolla.
1 tykkäys
Omasta mielestäni näistä kumpikin osasto on aika usein väärässä. Toisella puolella maailma romahtaa yksittäisten otteluiden jälkeen ja kaikki on pilalla ja toinen puoli ei koskaan näe kritiikille aihetta.
Sen voin aika varmaksi sanoa, että tuskin Tapola täältä hakee oppeja valmennustyölleen.
5 tykkäystä
Mielestäni yliestät tässä kohtaa vastakkaista näkemystä. Moni näki positiivista, kaiken harmauden keskellä. Kaikki halusivat voittoja.
Täysin samaa mieltä. Me emme kuitenkaan voi etukäteen tietää mikä kiekonhallinta on liikaa. Tarkoitan tällä, että PEkka Virran Kalpa ja Lukko olivat molemmat ensimmäisillä kausilla “liikaa” kiekossa tulokseen nähden. Sivuhuomio: lätkä on plei, missä rikkominen on kolletiivisesti jopa helpompaa, kuin rakentaminen.
En tulkinnut hänen sanomaansa aivan näin. Tulkitsin itse, että “kiva” ei riitä tulosurheiluissa ja balanssia haetaan.
Pelitapa on “suoraviivaistunut”, mutta myös “oikeaaikaistunut”. Sanoisin, että synkronisointi on parempi. Tappara käyttää aiempaa enemmän viivelähtöjä, trappiä ja toista että kolmatta volttilähtöä - alkukaudella pyrkimys oli jopa aiempaa maininttua aktiivisemmin pakottaen pystyyn. Suorvaiivaisuuskin on siis moniulotteinen käsite.
Ja näitähän Tappara tekee mm. fysiikkavalmennuksen ja voitollisen pelitavan etsimisen kanssa. Siksi prosessi jatkaa kulkuaan, vaikka siitä emme saakkaan puhua (tämä oli vitsi).
Tämä oli minulta ironiaa. Uskon, että tunnistit sen.
Näkisin, ettei kumpikaan puoli näe toisen pointtia. Haluaisin ainakin itseni puolesta ja uskon, että @Luuseri kin lienee samoilla linjoilla, että näimme paljonkin korjattavaa. Myös Tapparan valmennus näki. Eri asia on, miten se tuodaan esille. Vai luuleeko, palsta, että nykyaikainen tapa on vaan haukkua kaikki ja sitten asiat korjaantuu, vai meneekö ne analyysien ja toistojen kautta? Kokonaan sellaista ei kannata aina korjata, mikä ei ole täysin rikki.
Ja haluaisin edelleen musituttaa, että prosessi on kesken. Tämä ei riitä keväällä. Tämä riittää ehkä nyt, mutta siltikään ei joka ilta. Jos Tappara olisi tässä hetkessä tyytyväinen, se olisi lopun alkua.
Vielä erikseen korostan sitä, että fyysisen ilmentymisen myötä ja yhtäaikaisen toimminan parantumisen myötä ne päätykiekot jne. jää huomaamatta, koska ne voitetaan. Tapparan pyörii edelleen kulmissa, mutta yksittäisen pelaajan liikkeen jatkumo ja sitä tukevien pelaajien oikeaaikaiset toiminnot tkaavat sen, että maalipaikkoja tulee. Kukaan ei vaan tunnu kinnittävän tähän juuri huomiota, kun 1vs1 vääntöjä voitetaan (huom. vääntö ei ole aina painia).
4 tykkäystä