Olen samaa ja eri mieltä tästä asiasta. Eri mieltä siksi, että Grönborg on tuonut Tapparan taktiseen pelaamiseen ulottuvuuksia, joita Liigassa ei olla nähty aiemmin. Samaa mieltä siksi, ettei Grönborg ymmärtänyt, että edes Tapparan pelaajamateriaali ei riitä Grönborg-kiekon peluuttamiseen, joka on osittain malli/muunnelma (minun mielestäni toki) Floridan pelaamisesta (1-2-2 puolustussuuntaan kovalla paineella).
Taktisesti, ei ottanut ohjia omiin käsiinsä. Tapparalla oli vain sen verran tuli- ja maalintekovoimaa hyvän mv-pelin ohella, että se voitti.
Kyllä, olen samaa mieltä!
Heljangolla oli erittäin vahva kausi kyllä, mutta en nyt sitten tiedä, että oliko kausi yleisesti heikko verrattuna muihin kausiin?
Ilves oli parempi joukkue ja isoin Tapparan ongelma Ilves-sarjassa oli se, ettei sillä ollut maalintekovoimaa ja tarvittavaa suoraviivaisuutta. Pelit jäivät tappamatta ja Ilves hoiti homman kotiin helponnäköisesti, vaikkei se sitä jokaisessa ottelussa välttämättä niin ollut.
Kyllä ja ei taas. Kyllä, koska Levtchin lähdön jälkeen Tapparalla ei ollut sitä suurta syömähammasta, joka pystyy omalla tavallaan voittamaan pelit vaikka yksin (eli tekemään maaleja). Liian tasapaksu joukkue, liikaa grindereitä ja liikaa duunarikiekkoa loukkaantumisten ohella. Tuloksena kehno kausi. Ei, koska Tappara yritti reagoida, mutta haut olivat pääosin heikkoja ja itselle jäi sellainen kuva, että liian kaveripohjalta tehtyjä hakuja (viittaus Grönborg suuntaan).
Ei riippunut, Savinaisen kausi oli loukkaantumisten kanssa heikko, mutta mikään joukkue ei voi nojautua melko vanhenevaan pelaajaan varsinkaan koko kautta. Jos kautta 2016-2017 ei oteta huomioon, niin Vellu ei ole koskaan ollut Tapparassa mikään hirvittävän kova maalintekijä.
Uskon myös, että tällä on ollut valtava vaikutus joukkueen suorituksiin ja kemiaan. Etenkin Puhakka oli sairastelun vuoksi täysin toiskuntoinen.
No mutta. Hyvin lyhyesti ensimmäisellä kaudella oli kova karvauspelaaminen ja suoraviivaisuus tapetilla, joka toki muuttui poffeihin. Joukkue karvasi jopa viuhkakarvauksella ja pakit olivat nousseet varsin ylös. Jos vihulainen pääsi tästä karvauksesta läpi, aiheutti se monesti ylivoimahyökkäyksiä vastustajalle, joka pystyttiin nollaamaan erinomaisella maalivahtipelillä. Avauspelaaminen kehittyi myös koko kauden ajan.
Toisella kaudella peli oli sekavaa ja ajatuksetonta, jossa avauspelaaminen ja etenkin keskialueen ylitys oli ponnetonta ja sekavaa tekemistä. Jätön jätön jätöt eivät toimineet ja kiekkoa ei saatu puskettua hyökkäysalueelle, koska laitakamppailuja hävittiin lukematon määrä. Puolustuspelaamisessa oli selkeästi päällä 1-2-2, jossa jopa yli-aggressiivinen kärkihyökkääjä yritti saada vastustajan nopeasti avaamaan peliä. Yleensä niin, että seuraavana vastustajan siniviivan alla olleet hyökkääjä 2 ja hyökkääjä 3 joko katkaisivat syötön tai ohjasivat kiekon/pelin laitaan, jossa pakki yritti tulla välillä jopa aggressiivisesti vastaan, jolloin hyökkääjä 3 olisi pitänyt paikata. Tämä vaativa, peliälyä ja luistelua vaativa taktiikka aiheutti jälleen kerran välillä yv-hyökkäyksiä vastustajalle, eikä Metsola ollut viime kaudella sen tason maalivahti, että hän olisi niitä voittanut. Näen, että joukkue ei ollut valmis tähän pelitapaan, eivätkä sairastelut auttaneet tippaakaan.
Nyt, ensi kaudella, meillä on selvästi suomalaistettu omaa joukkuetta ja tuotu nuorehkoja pelaajia. Jos joukkue pysyy ehjänä, luistelua ja kamppailuvoimaa parannetaan, niin uskon Grönborgin alkukaudesta jatkavan 1-2-2 taktiikan viljelyä puolustussuuntaan. Ainoana heikkoutena ensi kauteen on mainittava, että kuka kumma on se Tapparan ykköspyssy, johon voidaan tarvittaessa nojata?
“Since leaving Zurich in 2022, he has lived a quieter life in Västerås and worked as a hockey instructor for high school students”.
