Suuntaus on aivan oikea. Kuitenkin Suomi-kiekon isoin helmi eli joukkuepeli tulee säilyttää yhtenä isoimpana periaatteena.
Yhteistyön kiekko, tiivis viisikko molemmissa päissä ja jatkuva puolustusvalmius, jolloin voidaan paineistaa turvallisesti ja kääntää peli heti kiekon riiston jälkeen.
Viime kauden katastrofin kokeneille olisi tärkeää että lumipallo lähtee oikeaan suuntaan heti kättelyssä.
Lainaan @Ruovedenruoska kommenttia tuolta Tampere-cup ketjusta tähän. Kommentti liittyi Keskiseen, mutta mielestäni tähän kiteytyy paljon muutakin.
Viimekausi lähti erittäin hyvin liikkeelle. Sitten tuli järkyttävät saikkumäärät ja pukkarin ovet alkoivat käymään kuin saluunassa. Homma mureni atomeiksi, koska syyt johtivat seurauksiin ja seuraukset johtivat mahalaskuun.
Tällä kaudella yksi isoimmista kysymyksistä on se, pystytäänkö isoista ongelmista selviämään. On tietenkin psykologisesti tärkeä, ettei viimekausi ole jatkumo tulevaan, mutta Grönborgilta pitää valmennustiiminsä kanssa löytyä paremmat keinot selvitä vaikeistakin hetkistä kaudella, kuin mitä edelliskaudella nähtiin. Se on mielestäni suurin yksittäinen asia jota seurata. Ongelmia tulee aina.
Mielestäni tässä menee keskeinen pointti ohitse.
Kun valmennus on ajautunut Tapparassa tilanteeseen, jossa sitä kyseenalaistetaan kovasti, silloin työrauhan kannalta hyvä alkukausi on tärkeä.
Viime kausi ei vertaudu tähän kauteen, koska viime kauden alla oli mestaruus. Tapparan piirissä kritiikkiä on ollut vähänlaisesti yleisesti eikä joukkuetta ole kovin herkästi hylätty vaikeuksienkaan keskellä.
On selvää, että valmennus tarvitsee keinoja selvitä vaikeuksista ja vaikeuksia tulee aina, mutta toisin kuin monta kautta aikaisemmin, nyt se paine tulee viime kaudelta pohjille. Se ei ole aikaisemmin ollut sama tilanne. Organisaation johdossakaan tuskin ollaan yhtä ymmärtäväisiä, jos joukkueen esitykset alkavat heiketä heti syksyllä ja silloin sisäinen paine nostaa päätään.
Kuuntelin Heljangon Kirvescast jaksoa, josta kävi ilmi että, joitain asioita piirretään valmiiksi mutta suurin vastuu pelistä on pelaajilla ja pelaajien, varsinkin hyökkääjien pitää pystyä ratkomaan tilanteita itse.
Tämä on mielestäni täysin normaalia suurseuroissa..Isolla rahalla useampi pelaaja on Tapparaan tullut, silloin pitää pystyä myös jotain tuottamaan, eikä hankkia luistelemaan kiskoilla.
Samaan hengenvetoon todettava että, tämä valittu tapa ei kaikille sovi ja myös näkyy pelaamisessa..erityisesti osalla laitahyökkääjillä on melkoisen kiire hyökkäämään. Viisikko venyy ja vastahyökkäysten riskiomiin kasvaa.
Sitten taas hyökkäyspäässä todella helposti luovutaan kiekosta. Pienet siirrot ja paikan vaihdot ovat tehokasta mutta siinä pitäisi olla päämäärä. Eikä vain jättöä jätön perään.
Sitten on Tanus, joka ei luovu kiekosta juuri millään.. molemmat ovat huonoja vaihtoehtoja ja hidastavat peliä. Sen lisäksi ovat todella kuluttavia kokonaisuuden kannalta.
Jos kiekosta luopuu huonossa paikassa/ löysän pelaamisen johdosta. Sen takaisin saamiseen täytyy käyttää energiaa, mikä sitten yleensä näkyy pelien lopussa. Tähän on toki tullut sen verran parannusta, että nyt löytyy fyysistä pelotetta ja taklausvoimaa, mikä tuo “kiireen tunnetta” vastustajan puolustajiin. Ilvestä vastaan ensimmäisellä puolikkaalla ei, vastustaja kyllä päässyt organisoidusti juuri kertaakaan tulemaan ja useamman kerran pysähtyi “hyökkäyssiniselle”..
Jos taas kiekosta ei luovu oikeaan aikaan, vaan hautoo sitä, peli pysähtyy. Olisi tärkeää, että vauhti olisi Tapparan ase, erityisesti “nopea pää”. Tanuksella on artistisuutta mutta on myös melko helppo pelata pois varsinkin, loppu kaudesta kun estopelaaminen lisääntyy.
Valmentajat vastaa peluuttamisesta ja päävalmentaja yleisesti vaatimustasosta ja yleisilmeestä. Joten tämä on ainoa missä näen paikan kritiikille ja mahdollisesti “vaihto painetta”.
.. mutta jos peli lähtee syksyllä “väärään suuntaan” niin katseet kyllä kääntyy nopeasti siihen että, “onko pelaajat tarpeeksi hyviä?”
Tässä on myös mielenkiintoista nähdä kuinka tätä painetta kestetään..Tapolan “hoivaava” ajattelumalli/peli sopii paremmin suomalaiselle pelaajalle, jolle on koko junnuputki kerrotto mihin mennä ja mitä tehdä.
Kun vastaavasti veikkaan Grönborgin ajattelumallin olevan enemmän ulkomaalaisten ja PA pelanneiden suomalaisten mieleen. Ns. enemmän luomua..
Jos tämä pitää paikkaansa, niin hukka perii. Turhaan maksetaan valmennukselle. Antais sitten poikien pelata, mutta menestystä on turha toivoa. Ei tarvi ihmetellä tässä tapauksessa kadonnutta pelitapaa, joka ei oikeasti katoakaan, koska sitä ei ole.
Suomalainen pelaaja on tottunut olemaan hihnassa. Muu ei kyllä käy.
Ei oikein meidän Liigaan pysty kasaamaan joukkueellista pelaajia jotka pystyisivät kaikki tilanteet omilla taidoillaan ja hoksottimillaan ratkaisemaan. Toisaalta nyt ymmärrän paremmin miksi peli on niin päättömän näköistä.
Onhan pelitavassakin nyt muutakin kuin yksilön taso. Ei se ole tavatonta, että hyökkäyspäässä annetaan vapaat kädet pelaajille (esim. Rautakorpi teki näin jo 2012-2013, vaikka kritiikkiä tulikin silti). Sen sijaan ainakin jollakin kentän osa-alueella tarvitaan ainakin yhteinen makrotason suunnitelma siitä, miten erilaisia tilanteita pyritään pelaamaan. Kuten @Messi sanoi niin turha on maksaa valmennukselle peleistä, jos annetaan vain poikien pelata.
Joku valmentaja jonka niml ei nyt tule mieleen sanoi viimevuonna jossakin haastattelussa että mitä enemmän pelaajia valmennetaan pelaamaan niin sitä hitaammaksi peli menee. Eli mitä enemmän peli tulee “selkärangasta” niin sitä nopeampaa peli on.
Se on ihan päinvastoin.
Pelissä pitää olla raamit ja sen sisällä luovuutta. Kun kaikki tietää mitä yhdessä yritetään tehdä, niin asiat tapahtuu “selkärangasta”.
Luulisi Jyväskylän esimerkin osoittaneen, miksi valmennustyö ja identiteetti sen sisällä ovat tärkeitä.
JYPillä oli aikanaan vahva identiteetti, jonka jopa tunnisti kaukaa. Kun tuo identiteetti hukattiin, hukattiin samalla myös valmentajat, jotka osasivat valmentaa JYPiä. Siitä alkoi kaaos, joka jatkuu vielä tänäkin päivänä. Pitäisi pelata omistajien mukaan modernia, pelipaikatonta ja iloista jääkiekkoa. Kun pelaajien annettiin toteuttaa tätä ja seuran identiteetti päästettiin haurastumaan sekä lopetettiin valmennuksen arvostaminen valmennuksena, seurasi se, mitä todistamme.
Tappara on toki halunnut tätä ruotsalaisen jääkiekon identiteettiä eikä se ole pelkästään Grönborg, vaan enemmänkin prosessi, jonka jo Tapola aikanaan käynnisti. Tapparaakin vaanivat samat riskit sen suhteen, alkaako uusi identiteetti tarttua ja pysyykö se kiinni, vai haalistuuko. Viime kaudella näytti, että identiteetti oli täysin hukassa ja nyt otettiin ainakin valmentajien verran askelia kohti ruotsalaisuutta tältäkin osin.
Pidemmän aikavälin kysymys on se, mitä tämän jälkeen, toimiiko jne. mutta voittaminen itsessään on aika tärkeää mille tahansa identiteetille. Jos voittaminen jää, niin ketään ei kiinnosta Tapparan 2.0 identiteettikään.
19 viestiä siirrettiin uuteen ketjuun: Mediapeli - Tappara mediassa 2025-26
Onhan toi aika looginen pelikohde. Sopimuksen viimeinen kausi, viime kausi meni penkin alle ja huhujen perusteella ei jatkaisi. Suht helppo laittaa sivuun jos ei lähekkään kulkemaan.
Tämä. Grönborgilla on nyt poikkeuksellisen paljon riskejä juuri noista mainituista syistä:
Jos pelit lähtevät menemään väärään suuntaan, luotto voi loppua nopeastikin. Tappara on ollut yleensä pitkämielinen valmennuksen suhteen, mutta viime kaudella annettiin aika iso luotto, kun oikeastaan mitään ei tehty kauden aikana, vaikka kierre vain paheni kauden edetessä. Tapparassa on melkein huonoin paikka olla päävalmentajana juuri nyt.
Kyllä, mutta Tapparan sisällä tiedettiin asioita jotka vääjämättä vaikuttivat tilanteeseen, ja joita ei juuri ulospäin näkynyt. Valmentajan vaihtamisella tms. ei olisi tilanne parantunut.
Ei mennä nyt niihin syihin, mutta ulkokehän tarkasteluissa moni niistä asioista loistavat siis poissaolollaan. Luonnollisesti. Mutta selittävät viime kauden tilanteen.
Nyt on uusi kausi ja puhdas pöytä, siitä lähdetään.
Joo ja ei. Kyllä aika moni ihan mielellään valmentaisi tuota kokoonpanoa Nokia Areenan olosuhteissa ja Tapparassa.
Mutta se on kyllä totta, että Grönborgin pitää saada peli kuntoon ennen joulua. Eli Tapparan pitää olla vähintään suht hyvillä sijoilla sarjataulukossa ja pelissä pitää näkyä hyviä asioita ajatellen kevättä.
Potkujen riski ja potkut on osa ammattia.
Juuri näin. Selkeä top6 ja pelin pitää näyttää hyvältä. Jos peli alkaa olla samanlaista halutonta sekoilua kuin viime kaudella, niin silloin Grönborgin täytyy saada riittävän ajoissa kenkää, että asioita ehtii muuttamaan.
Mutta jos huhutusti seuraava päävalmentaja on jo valmennustiimissä, niin kyllähän siellä pitäisi olla selkeitä rakenteita vaikka Grönborg onkin nimellisesti päävalmentaja.
Ja ennen kaikkea tämä. Hävitäkin voi pelejä, mutta pelissä pitää näkyä jotain sellaista, että kyllä tämä alkaa tuottaa voittoja jossain kohtaa.
Huono merkki on se, jos pelejä voitetaan lähinnä huippuluokan maalivahtipelillä ja valtavalla tehokkuudella. Kyllä se yleensä niin menee, että jos hallitsee kenttätapahtumia, niin se lopulta on se voittava tie.
Valmentajan vaihdosta kesken kauden saatavat hyödyt ovat vaan aikalailla nollan luokkaa + palkka juoksee kuitenkin kauden loppuun asti. En näe mitään järkeä valmentaja potkuissa kesken kauden. Jotain neganiiloja saadaan nostettua, kun saavat tahtonsa läpi. Kuukauden päästä ne on vaatimassa potkuja seuraavalle….
Osittain samaa mieltä.
Mutta viime kaudella joulusta lähtien Tapparan peli oli niin heikkoa, että en olisi pannut pahakseni jos organisaatio olisi jotenkin reagoinut. Jos ajatellaan, että sama meno jatkuu kauden aloituksesta jouluun asti, niin tulisiko Tapparan reagoida? Jos Tappara on lokakuun jälkeen kolmen tai viiden viimeisen joukossa, niin silloin moni asia on mennyt pahasti pieleen ja nykyisellä materiaalilla Tapparan sijoituksen tulisi olla helposti top10.
Jos tunnelin päässä ei näy mitään valoa, niin silloin täytyy tehdä jokin muutos vaikka muutos olisikin vain “kosmeettinen” ja todellista hyötyä ei tilastollisesti tule. Muuten marssitaan hymyssä suin kohti karsintoja.
Lisäksi voi mainita että johdossa ja hallituksessa on aina vankka näkemys ja kokemus jääkiekosta ja menestymistä. On varmasti ollut tiedossa, että jossain kohti notkahdus välttämättä tulee. Keskeistä on miten palataan takaisin taistelemaan mestaruuksista?
Nyt on tehty mielestäni hyviä muutoksia ja roolituksia niin valmennukseen kuin koko organisaatioon.
Kun menestystä on tullut niin vauhtisokeus iskee. Äkkiä luullaan että menestys jatkuu automaattisesti, ei jatku. Menestys vaatii koko ajan huippusuorituksia niin joukkueelta, valmennukselta kuin koko organisaatiolta.