Sen voi kuiteski sanoa, että Rike on tuon porukan JOHTAJA
Sunnuntaina voidaan lukea Apu lehdestä että onko meillä toivoakaan.
Apu-lehti ei taida auttaa, koska osaan melkein jo etukäteen kertoa, mitä Petteri on mieltä Tapparasta.
Tappara on keskikastin joukkue, jolla on mahdollisuus ottaa asiat omiin käsiinsä, jos se lopettaa pölhökustaakoohotuskiekon ja palaa…arvaatteko mihin? Rumpujen pärinää: meidän peliin. Koska mitään muuta jääkiekkoa ei voi pelata Suomessa, suomalainen tai MM-tasolla voittavasti. Ainoa tapa voittaa pelejä on se, että kiekonhallinta ja palautukset pysyvät valikoimassa. Tapparalle tapahtui väistämätön, mutta se vain kesti yhden kauden enemmän kuin Sihvonen suuressa viisaudessaan ennakoi. Sen sijaan, että Petteri olisi tässä väärässä, kysymys on aina lopulta samasta asiasta: meidän peli. Se on syy, seuraus sekä vastaus.
Jos Tapparalla on sekä johtaja että ainakin jonkunlainen valmentaja ja muutama ihan ok pelaajakin, niin hätäkös tässä?
Minulla ei ole asiasta mitään sisäpiirintietoa, mutta ulospäin touhu on alusta asti näyttänyt siltä, että Grönborg johtaa kokonaisuutta ja ihmisiä, mutta apuvalmentajan rooli saattaa olla hyvinkin merkittävä pelin taktisissa yksityiskohdissa.
Julkisuuteenkin kerrotusta analyysistä ja tehdyistä toimenpiteistä voi myös kenties nähdä syy-seuraussuhteita. Uusia koutseja tuotiin sisään ja Juujärven rooli muuttui.
Lisäksi koutsin sijaan vaihtoon vaadittu urheilujohdon vaihto tapahtui taustalla. Oliko Tuomenoksan haut syyllisiä droppiin loukkaantumissuman keskellä vai ihan luonnollinen poistuma, mutta iso muutos tapahtui silläkin puolella. Nk. ei onnistuneet pelaajat heivattiin hiljaisesti ja siististi ulos joukkueesta.
Valmennuksella on ihan erilainen urjeilujohto takanaan tälle kaudelle. Viime kauden muutoksena oli Pärmäkosken poistuminen ja pakiston rungon vaihtuminen. Tällä kaudella on pakisto taas uusiutunut ja onkin mielenkiintoista miten vähemmän kuormittavalla otteluohjelmalla valmennus saa peliä kuosiin.
Rike voitti yhden mestaruuden eikä saanut siitä luottoa, joten on aika perverssi tilanne, että mestarivalmentajan täytyy tälle kaudelle todistaa olevansa huippuvalmentaja. Näin se menee myös minun aivoituksissani, ja mietin samalla, jotta olenko osannut katsoa asioita oikein analyysieni osalta.
Anders “Ante” Karlsson on meille suomalaisille aika mysteerimies. Pyysin tekoälyä kaivamaan ruotsalaisesta lähteistä tietoa hänen taktisista näkemyksistään. Google Gemini tutkimusraportti korosti seuraavia:
- Tiivis rakenne
- Nopeat suunnanmuutokset
- Runsas luistelu
- Joukkuetta vastaan pitää olla ikävä pelata (kamppailut, fyysinen peli)
Lisäksi raportissa oli useampaan kertaan mainittu hyökkääjien puolustusvastuiden korostaminen, kun LHC kohtasi pakiston terveysongelmia.
En pysty faktantarkistamaan jutteleeko Google Gemini höpöjä.
Noh, viime kaudella oltiin CHL:ssä paras suomalaisjoukkueista. Luulenpa että muun Euroopan tason nostolla on enemmän yhteyttä tähän asiaan, ettei Tappara ole siellä menestynyt.
Tällaiseen lopputulokseen itsekin olen tässä päätynyt. Grönborg ei liene mikään ”pelitapa” koutsi ja organisoija vaan tosiaan johtaa kokonaisuutta ja katselee että tiimissä on oikeat ihmiset oikeilla paikoilla. Ja kokonaisuus toimii. Jossain törmäsin hänen haastatteluun jossa puhui tästä että pyrkii tekemään itsestään ”tarpeettoman” eli homma olisi jo hoidossa ilman että hänen tarvitsee mainita. Tässä mielessä vähän poikkeus koska Suomessa pelitapa-asiat henkilöidään voimakkaasti päävalmentajaan suurena visionäärinä.
Tietysti tästä voisi miettiä että oliko Juujärvi et co oikeat adjutantit viemään pelitapamuutosta eteenpäin ja kenen rekryt ne olivat.
Olet varmaan palstan ainoa, joka näki pelissä jonkun pelikirjan.
Kyllähän pelissä näkyi ihan selkeä toisteisuus, mutta niin sanotusti lötää ei saatu reppuun. Ei varmaan oltais saatu, vaikka oltais träpätty ja pyöritty maalin takana puolet pelistä. Ehkä yksi takaisku vähemmän, mutta ei se mitään olisi pelastanut.
Loppupeleissä viime kauden rosterikaan ei ollut niin hyvä. Tai kääntäen voisi sanoa, että tasapaksu oli tällä kertaa negatiivinen asia. Kärkiyksilöt oli muissa jengeissä parempia ja Tapparan syvyys ei ollut lopulta niin hyvää. Myös ailahtelevalla maalivahtipelillä oli osansa.
Monesti valmentajalle annetaan liiankin iso painoarvo. Kyllä se ykköstekijä on rosteri ja rosterin kemia. Esim. Mattila ja Räsänen pelasivat oikeastaan parempien pelaajien kanssa Lukossa ja KalPassa, joten ei se ihme ollut, että eivät nostaneet suuresti tasoaan. Tällä kaudella toivottavasti Mattilalla esimerkiksi on kovemmat laiturit kuin Tanus & Savinainen. Optimitilanteessa Tanus on Tapparan 3-4 paras laitahyökkääjä. Nyt näin voi olla, jos Haapala ja Blichfeld ovat odotetulla tasolla.
Kyllä varsinkin päävalmentajan rooli on iso kaikessa joukkueen toiminnassa ympäri maailman. Eikä pelkästään pelin suhteen, vaan kaiken muunkin joukkueen toiminnan.
Höpötykset jostain tarpeettomuudesta on, noh, höpötyksiä.
Toki siinä mielessä, jos peli ja toiminta on viimeisen päälle organisoitu ja homma toimii, niin ihannetilanteessa rooli pienenee. Tapparassa näin ei viime kaudella todellakaan ollut.
Hän tuli dynastiaseuraan jatkamaan menestystä (suoremmin sanottuna voittamaan) (lähteenä omat lausunnot pestin alkaessa) ja nostamaan seuravision mukaisesti toimintaa korkeammalle, eurooppalaisen suurseuran tasolle, missä oli päästykin alkuun Tapolan voitettaman CHL-mestaruuden myötä. Mikäli häneltä olisi odotettu selkeämmin joukkueen uudelleenrakennusta vaikka menestymisen kustannuksella, olisi tämä kannattanut kommunikoida ymmärrettävästi. Odotuksiin nähden Grönborgin edellinen kausi oli katastrofaalinen, ensimmäinen kausi (joka on usein jollain tapaa ja jossain määrin jatkumoa edeltävästä) oli hyväksyttävä vaikka CHL-näkökulmasta sekin tuloksellisesti vaatimaton.
Jos olis aikaa ja vähä masokistin luonnetta ni vois kattoa uusiks sen Ilves-sarjan kaikki pelit. Että kuinka kaukana voitosta oltiin yksittäisessä pelissä. Itselläni ei oo minkäänlaista mielikuvaa yhdestäkään sen sarjan pelistä. Niin se ihmismieli toimii.
Oma muistikuvani ensimmäisestä kolmesta ottelusta on se, että näennäisesti roikuttiin mukana, mutta ilvesläisenä sieluni olisi täyttänyt jatkuvasti rauha. Riippumatta, mitä tulostaululla nyt kulloinkin seisoi (vaikka harvoin taisi seisoa johtoasemaa Tapparalle). Eli siis se fiilis, mikä oli Tapolan kahtena viimeisenä keväänä.
Viimeistä ottelua en katsonut, kun olisi pitänyt ostaa kuukausi lisää Katsomoa. Siinä olisikin ollut elämän parhaat nelkytjotain euroa käytetty, kun olisi sen nelospelin teurastuksen seurannut.
Tohon lisäyksenä verrokkina Antti Pennanen, joka voitti yhden mestaruuden ja yleni maajoukkueen pääkäskijäksi. Ollaan samalla sivulla Riken suhteen, mutta silti välillä herää kysymys, jotta katsonko asiaa oikeasta perspektiivistä…
Ehdottomasti, johtaa kokonaisuutta. Ei tuolla tarkoiteta tietenkään sitä että päävalkku olisi tarpeeton ja istuisi toimistossa jalat pöydällä. Enkä siis tarkoittanut tuota kritiikkinä suuntaan tai toiseen, on päävalmentajia jotka ovat hyvin vahvoja pelin organisoijia ja niitä jotka eivät ole (mutta homman hoitaa joku muu valmebnustiimissä).
No, voihan se olla että pelataan Karlssonin pelikirjalla, tai sitten ei. Yhtä kaikki, lopulta kiinnostaa se millaisesta jatkumoa tässä on vai onko sitä suhteessa tuon kilpailuedun hakemisen suhteen. Sillähän toi Riku sisään tuotiin.
Tavallaan se on ihan se ja sama kenen pelikirjalla mennään, mutta Tappara on jo Tapolan ajoista ihaillut Ruotsin jääkiekkokulttuuria, niin tätä autenttisemmaksi sen kulttuurin tuomista Suomeen ei kyllä enää pääse. Pelaajamateriaalissa ja rahassa hävitään, mutta koko näkemys harjoittelusta ja pelistä on nyt Ruotsalaista. Sinänsä suunta on oikea, koska Ruotsi on seurajoukkuetasolla Euroopan kärki ja tuottaa NHL varauksia enemmän kuin Suomi.
Tästä aivan samaa mieltä ja täytyyhän Sihvosenkin jostain leipä tienata.