Vaikka haluaisikin vierittää Kohosen viime kauden suoritukset joukkueen kollektiivisen epäonnistumisen harteille, niin ero Metsolaan tuon Tapparan hyvänkin vaiheen aikana oli melko selvä. Marraskuun lopussa Tappara oli pelannut 27 ottelua ja kerännyt niistä 49 pistettä, mikä oikeutti sillä hetkellä kolmanteen sijaan (tasapisteissä KalPan kanssa). Maalivahtitilastot ensimmäsien kolmen kuukauden otteluista ovat eriteltyinä alapuolella, suluissa sijoitus saman ajanjakson muihin maalivahteihin verrattuna (väh. 10 ottelua pelattuna):
Metsola
17 ottelua (kotona TPS, HIFK, KalPa, Kärpät, Lukko, K-Espoo, Ilves, Sport; vieraissa Pelicans, Ilves (2), Sport, KalPa, Ässät, TPS, Lukko, HIFK)
torjuntaprosentti 91,57 (1/23)
maaliodottamaerotus -8,60 (2/23)
Kohonen
10 ottelua (kotona SaiPa, JYP, Jukurit, HPK, Ässät; vieraissa JYP, Kärpät, K-Espoo, KooKoo, SaiPa)
torjuntaprosentti 89,40 (13/23)
maaliodottamaerotus +2,50 (15/23)
Lisäksi on huomionarvoista, että noissa Kohosen pelaamassa kymmenessä ottelussa Tappara päästi alivoimalla 12 maalia, kun taas Metsolalla vastaava lukema oli 10 maalia. Peliaikaan suhteutettuna Kohonen oli tuolla ajanjaksolla 4. eniten alivoimamaaleja päästänyt maalivahti (takana Ruusu, Herpin, ja Rajaniemi) ja Metsola taas 3. vähiten (edellä Ilveksen maalivahdit).
Kalenterivuoden vaihtuessa molempien maalivahtien taso sitten todetusti romahti, ja tasapaino maalvahtipeliin löytyi uudelleen vasta Lindbergin hankinnan jälkeen.