Kautta on jäljellä yksi peli, joten nyt on hyvä paikka maalilla vaihteeksi pelitapa-asioita esille. Esitän tässä jonkinlaisen utopian - toiveen, joka ei tule toteutumaan - yritän maalailla sen sellaisella tavalla, että se sopii tähän ketjuun, vaikka oikeasti tämä ei varsinaista “oikeaa” pelitapakeskustelua enää olekaan. Todellisuus tulee määrittämään pelitavan ensi kaudellakin (hankinnat, yksilöt, pelaajat, kehitys), joten tietämättä, minkä palasien varaan pelitapaa aletaan rakentamaan (ja miten kausi jaksotetaan ja millaista treenipankkia käytetään) niin tätä voi pitää tyhjänä kommenttina.
Kuitenkin nyt se viimein tapahtui, mikä oikeastaan on odottanut tapahtumistaan jo kauan. Tapparan välimallin pelitapaprosessi johti umpikujaan, jota on odoteltu jo monta kautta. Tätä kuuden vuoden finaalijaksoa voi jaotella pelissä aika paljon eri osa-alueisiin, mutta jos nyt karkeasti maalaan sitä pohjaa niin koko tämän ajan Tappara on vannonut tiiviin yhteispelin ja kiekkokontrollipelaamisen nimiin. Isossa kuvassa ainoastaan parilla kaudella Tapparalla on ollut “kiekoton” pelitapa (2013-2014 Tappara ei juurikaan playoffeissa hallinnut kiekollista peliä, pelaaminen oli lähes puhdasta kiekotonta puurtamista ja vastahyökkäystä) sekä Rautakorven toinen vastaava kokeilu supermateriaalilla 2017-2018, joka myös lensi romukoppaan. Näitä kausia leimasi sellainen puristaminen ja pyrkimys nopeuttaa peliä ainoastaan fyysisillä ominaisuuksilla sekä nopealla kiekon liikuttamisella, mutta samalla unohdettiin se tärkein eli tiivis viisikko, joka tekee yhdessä hommia. Kiekon liikuttaminen sinne, mihin kukaan ei ehdi on turhaa ja se on pelihidasta. Kaikilla muilla kausilla Tapparalla on toki ollut vahva kiekottoman pelin suunnitelma (trap), mutta lähtökohtaisesti kiekkoa on hallittu myös itse vastusta enemmän, jonka seurauksena huippuja nähtiin esim. jälkimmäisellä mestaruuskaudella, kun Tapola voi vastahyökkäyspelaamisen lähes taiteeksi.
Jos näitä kausia katsoo taaksepäin niin kyllähän monella kaudella (myös Tapolan aikana) Tapparan peliä on leimannut ylikiekollisuus ja tietyllä tavalla verkkainen pelirytmi. Tappara ei oo ns. höntöillyt vaan kaikki on pyritty tekemään sellaisella vauhdilla ja tahdilla, että tiivis viisikkopelaaminen säilyy kasassa. Koska fyysinen rasitus vaihtelee kauden aikana ja pelaajien ominaisuudet myös on selvää, että tällainen vahva kiekollinen peli antaa pelaajille huonona iltana sen mahdollisuuden, että pyritään ainoastaan kiekkoa pitämällä tekemään riittävä työmäärä, mutta ei ihan jakseta painaa alusta loppuun vaan ollaan tehokkaita, kun tarve vaatii.
Rautakorven uutta tuloa Tapolan jälkeen minä odotin innolla, koska itse näin ja koin, että Tapparan täytyy pystyä kehittämään nimenomaan viisikon yhteistä karvauspeliä hyökkäysalueella ja pelin nopeita vaiheita pitää päästä treenaamaan autenttisissa olosuhteissa. Syystä tai toisesta tämä muutos epäonnistui Tapparassa aivan totaalisesti viime kaudella ja lopulta jäätiin jumiin siihen meidän vanhan pelitavan ja uuden pelitavan väliin ja lopulta koko karvaaminen tipahti pois playoffeissa. Tällä kaudella palautettiin se tiivis viisikko takaisin ja nähtiin jopa eriä, kun Tappara karvasi koko viisikolla sitä ajokoirakiekkoa. Välillä nähtiin semmosta silmäkarkkia, että oikein mietin, miksi tätä nähdään niin harvoin. Näissä hetkissä suurin murhe oli se, että Tappara ei päässyt pois kulmista vaan pelaajat hävisivät aina sen viimeisen taistelun tai sitten se viimeinen ratkaisu juuri ennen maalintekoa oli aivan hirveä syöttö tai sitten veto vaan oli voi voi ja voi.
Tämänkin kauden Tapparan pelitapaa leimasi liiaksi puurtaminen - erityisesti keväällä. Oli vaikea nähdä, että pelaajat olisivat tulleet innolla pelaamaan tuota vaan usein tarvittiin merkittäviä pelillisiä vastoinkäymisiä ennen kuin peli alkoi rullaamaan. Lopulta näytti siltä, että Tappara oli Rautakorven onnistuuneeseen nopeaan pelitapaan yksinkertaisesti ja julmasti liian hidas. Muutamat pelaajat ehtivät liikkeellä nopeasti päätyyn ja hallitsevat suunnanmuutospelaamisen, mutta on myös kasa pelaajia, jotka eivät pärjää tässä edes vähän alkua. Oma äijä hukkuu ekan kaarroksen jälkeen ja pää ei käy - ei löydetä omia avuksi.
Ensi kaudelle toivoisin, että panostetaan niihin luisteluominaisuuksiin ennen kaikkea. Luistimen pitää koko kauden mittakaavassa liikkua paljon paremmin, mutta ennen kaikkea se, että sitä luistinta on lupa käyttää. Rautakorpi laittoi playoffeissa melkoisen kuonokopan senttereille, kun ei ole lupa irrota pakkien + sentterin muodostamasta pyhästä alakolmiosta. Jos sentteri ei irtoa tuosta alakolmiosta mukaan karvaamaan hyvällä liikkeellä ja puolustajat eivät nouse vastuksen sinistä lähemmäksi tukemaan hyökkäystä niin kärppämäinen lyhytsyöttöpeli on täysi mahdottomuus. Et voi ajaa kakssilla kärryillä.
Oma toiveeni ensi kaudella on se, että Tappara nyt viimein lopettaa tuon kahdella pelitavalla leikkimisen. Jos meidän juttu on se kaksivaiheinen peli, jossa on tiivis viisikko, joka ajaa vastuksen trapilla pois raiteillaan niin käytetään sitä, koska se toimii. Kehitetään siitä sitten niitä vastahyökkäyksiä ja pelin jatkumoita eteenpäin eli heitetään muutos roskikseen ja todetaan, että Tapolan peli takaisin. Jos taas on saatavilla niitä liikeominaisuuksia, nopeita senttereitä ja pelaajia, jotka kykenee siihen takakarvaukseen myös niin perkele kaikki jätkät saa mennä karvaamaan, jos peli kutsuu sitä luokseen. Ja siitä ruvetaan laittamaan niitä syöttöjä oikeasti tasan yhteen suuntaan: kohti maalia. Kulmarallit on nähty ja niistä ei synny oikeasti mitään muuta kuin omaa energiahukkaa.
Jätän valmennukselle sen suuren ratkaisun vielä:
Jos haluamme pelata tuota nopeaa lyhytsyöttöpeliä niin miten meinaatte, että meidän pelaajista IKINÄ kuoriutuu monipuolisia nopean pelin taitureita, jos he eivät saa ikinä mahdollistaa sellaisen tilanteen syntymistä, jossa sitä nopeaa reagointia ja pelin lukua tarvitaan? Niinpä. Eihän niitä tulekaan, jos ei oteta tuota käsijarrua pois. Ja Tapparan tulos kyllä kestää yhdellä kaudella vaikka sijan 10, jos sillä saadaan tämä muutos ajettua lävitse. Haluan nähdä viihdyttävää TAI voittavaa Tapparaa, mutta “IHAN ok kulmapörriäinen ja jatkoilla turpaan” Tappara on riittänyt mulle hetkeksi.