Nyt vuorossa UL joka kippaa likasangon Marjamäen niskaan otsikolla: Paskan marjat. Otsikko tietysti yliraflaava. Jutussa taas osuu silmään seuraava pätkä:
Ainakin hyökkäyspelaamisessa järkyttävä ero, esim. kiekonriistojen jälkeen.
1 tykkäys
Jaa että maailman huipulla annetaan vastustajan hyökkäyspelille halitusti siima.!? Ettei vaan jokainen joukkue ota sitä siimaa pelilleen niin paljon ku rosterilla irtoaa, halus vastustaja tai ei.
Kaukana on näissä kisoissa Suomen joukkue tasosta jolla aikanaan oltiin alotteellisia.
1 tykkäys
Nyt on ihan oikeasti pakko todeta että Marjamäki ei palvelu yhtään Suomeen rantautuvaa vauhtilätkää. Suomen maajoukkueeseen pitäisi saada valmentaja joka peluuttaa juuri luistelevaa jääkiekkoa. Se on tulevaisuus - eikä mikään viivelähdön viivelähdön viivelähtö. Lisäksi joukkuetta pitäisi ruveta selkeästi nuorentamaan. Fakta on se että Suomen parhaat on ollut Honka, Aho & Rantanen. Ens vuonna voisi viskata maajoukkue ovesta ulos veljet Kukkonen, Pyörälä, Pihlström, Ohtamaa, V. Lajunen, Jaakola… Nimiä riittää. Tilalle nuoria pelaajia kuten Niku, Hintz, Lindell, Mikkola, Haapala… Nuoret on se tulevaisuus.
2 tykkäystä
Marjamäki on palvellut, palvelee ja tulee palvelemaan hienosti suomalaista jääkiekkoilua. Kyllä nuo miehet tietää mihin suuntaan jääkiekko on menossa maailmassa. Kyllä ne ihan oikeasti seuraa näitä asioita. Ne tekee tätä ammatikseen. Toisekseen jääkiekkoa voi pelata voittavasti eri taktiikoilla. Eilen Leijonat löi USA:n omalla tyylillään altavastaajan asemasta.
Tällä hetkellä Leijonat ei voi lyödä Kanadaa coast-to-coast vauhtilätkällä. Ei riitä materiaali, ei sitten millään.
Ja nuo nuoret kaverit tulee kyllä pelaamaan maajoukkueessa aikanaan. Osa tai lähes kaikki on jo pelanneetkin.
5 tykkäystä
Tämähän se on. Valmentajan tavoite on mitata ulos tuloksellisesti paras mahdollinen suoritus joukkueesta, Pelitapa palvelee tavoitetta, ei yleistä trendiä.
Mutta on Raumalaisen juttu myös oikeassakin. “Vauhtilätkään” päin on varmasti kehitys ja sen eteen tehtävä töitä, olisko tietyllä tapaa nyt murrosvaihe,
Ja aivan samaa mieltä maajoukkueen pelaajiston muutoksesta. Tosin voisin olettaa että muutama pelaaja jopa itse vetää johtopäätöksiä.
Miksi Suomi sitten pelaa esim. Suomi-Etelä-Korea pelissä Etelä-Korean tyylistä peliä, vaikka voisi pelata Kanadan tyylistä peliä. Jossei yleisessä trendissä halua olla mukana niin kehittää siitä välimuodon ja se ei voi olla pelityyli millä ollaan jokaista jengiä vastaan tiukilla ja voitetaan sitten 3-2 tai 4-2 tai sitten hävitään 3-1.
Niin no, mikä se Kanadan tyyli olisi Etelä-Koreaa vastaan? Vauhtilätkää riittää varmaan tasan siihen asti kun ovat parin maalin johdossa.
Turnausmuotoisessa tapahtumassa on järkevää pelata sarjaa myös taloudellisesti. Loppua kohti mentäessä pienet marginaalit on ratkaisevia.
Palveleeko se sitten joukkueen peilä vetää Kanadaa alusta loppuun? Mitä hyötyä olisi 10-0 vauhtilätkällä verrattuna maltillisempaan menoon ja 2-0? Pisteitä tulee molemmista kolme. Edellä mietintää tässä hetkessä ja näissä kisoissa.
Jatkossa minä kyllä olen vauhtilätkän kannalla ja siihen se huipulla peli kait on menossa. SHL euroopassa on jo asiaa kait harrastanu, KHL:stä en tiedä.
Maajoukkeen pitää uskaltaa olla mukana pelin kehityksessä, se on selvä. Ja heti enskauden ensimmäisessä turnauksesta lähtien niitä pitää koeponnistaa. Se vaan tarkottaa jonkinlaista uusiutumista rosterissa.
Koko sana “vauhtilätkä” saa kyllä hieman hymyn huulille. Mitä tämä tarkalleen pitää sisällään? Koohotetaan päästä päähän ja katsotaan sitten lopuksi, kun paremman materiaalin joukkue on voittanut pelin?
Veikkaan, että jos Leijonat alkaisi näin pelaamaan ja kun tulosta ei tulisi, niin aletteisiin kaipaamaan tuttua ja turvallista Meidän Peliä. Joka muuten myös pitää sisällään nopeaa pystyyn pelaamista.
Mielestäni Leijonien ei kuulu pelata samalla tavalla kuin Kanada, vaan pyrkiä löytämään taktisia keinoja rikkoa paremman materiaalin Kanadan pelaamista.
Ei suomalainen jääkiekkoilu ole missään kriisissä. Moni ylireagoi tänä someaikana asioihin. Suomi on pärjännyt loistavasti isossa kuvassa.
Itse tykkään jalkapallosta sen takia, että joukkueet voi pelata eri tavalla taktisesti. Ei Italia pelaa kuten Espanja, mutta silti se voi sen voittaa. Ja päinvastoin.
5 tykkäystä
Tää on ehkä ikuisuuskysymys, mutta kyllä ne isoimmat stepit vaan tulee sieltä yksilön kehityksestä. Leijonissa ollaan ikään kuin “rakennusvaiheessa” ja nyt ollaan tällaisessa väliaiheessa, kun potentiaaliset parhaat pelaajat eivät ole potentiaalisesti parhaimmalla tasollaan vielä. Muutamat seuraavat vuoden Suomen täytyy vielä pyrkiä kuromaan eroa umpeen niistä suomalaisen jääkiekon huippuhetkistä, kun oli käytettävissä todellisia huippuyksilöitä NHL:stä. Tällä hetkellä tarvitaan kipeästi ihan peruspakkejakin sinne NHL:n, joita sit voidaan käyttää näissä peleissä.
Kuitenkin tosiasia on se, että parhailla yksilöillä voi pelata potentiaalisesti parasta kiekkoa. Suomi tarvisi yksilöitä lisää, koska ei me nimivahva jengi olla tällä hetkellä. Kaukana ollaan siitä ultimatumista 2006, kun meillä oli ehkä maailman parhaat yksilöt pelaamassa maailman parasta pelitapaa. Ruotsi silloinkin parempi, mutta sellaista se on.
Joka tapauksessa pelitapa, joka pyrkii aina vaan “kuromaan eroa kiinni” on hieman ikuisuusjuttu jääkiekossa. Me ei voida aina olla jahtaamassa ja kasvattaa pelaajia jahtaamaan peliä tai kuromaan eroa kiinni: meidän pitäisi kasvattaa yksilöitä viemään peliä. Aika sekavaa juttua kaiken kaikkiaan, mutta pelitapa on vain yksi osa tätä koko juttua. Se on ainoastaan järkevää valmentamista, että jos ainoa keino pärjätä on kuroa inhorealistisella pelitavalla eroa kiinni niin sitten se otetaan annettuna. Joka tapauksessa kyllä tämä yksilöiden vähäinen määrä osoittaa auttamatta sen, että Suomen jääkiekko tarvitsee timeoutin ja pitää oikeasti miettiä sitä pitkäjänteistä suunnitelmaa.
Viime vuonna oli hienoa seurata kisoja, koska oli potentiaalinen joukkue kasassa, joka suoraan sanoen dominoi aina Kanadan kohtaamiseen asti. Rautakorpi & Jalonen muuten lähtivät viime keväänä altavastaajan kiekolla Kanadaa vastaan ja lopputulos oli silti kohtalaisen selkeä 2-0. Ei Suomi missään vaiheessa kullasta taistellut.
Kyllähän Suomella on hyviä nuoria kasvamassa miesten maajoukkueeseen ja osa jo siellä on tai voisi olla. Junioreilla on mennyt viime vuosina isossa kuvassa hyvin. Suomalainen pelaajatuotanto tuottaa enemmän laatua kuin vaikka kymmenen vuotta sitten.
Aina pitää olla huolissaan ja pyrkiä parempaan, mutta monilla ampuu pahasti negatiivisuus yli.
Tuo pelitapa-asiakin tuntuu monelle olevan todella mustavalkoinen juttu. Joko pelataan nopeasti tai sitten hitaasti.
Petteri Sihvonen ei tainnut tietää minkälaisen hirviön loi kiekkokeskusteluun, kun provokatiivisesti on puhunut viivelähdöistä vuosikausia.
2 tykkäystä
ja siihen asti kompensoidaan pelitavalla. Tosiasia vaan on se, että kansainvälinen kiekko on menossa entistä enemmän siihen Ruotsin suuntaan eli pelataan painelätkää kummassakin päässä. Jopa ikiaikainen hidas ja kankea vastahyökkäysjoukkue Tsekki on uusinut itseään, mutta toki se ei vielä menestykseen ole riittänyt.
Joka tapauksessa Suomi ja Slovakia ovat tällä hetkellä isoista maista eniten “käymistilassa” ja tarvitsevat eniten uutta pelaamiseensa. En minä mitään “meidän peli roskikseen” -ajattelua kannata, mutta erityisesti Suomessa kaipaisin enemmän sitä paineistavaa pelitapaa, koska Suomen hyökkääminen on tällä hetkellä köykäistä. Marjamäelle propsit siitä, että osoitti Kanadaa vastaan, miksi se kaksivaiheisuus on meille must be. Suomi lähti pelaamaan juuri sellaista peliä, jossa se ei missään nimessä pärjää ja Kanada iski julmetusti siihen.
3 tykkäystä
Ei ilmeisesti ainakaan viivelähtöjä ole tuossa “vauhtilätkässä”.
Jotta kiekon nopeuden pystyy valjastamaan joukkueen hyödyksi se vaatii yhden joka osaa sen syöttää oikeaan aikaan ja paikkaan ja ainakin toisen joka osaa siihen paikkaan hakeutua. Ärsyttävistä vastustajista huolimatta. Tän verran minä ymmärrän, älkää siis minulta mitään pelitapa analyysejä odottako.
1 tykkäys
No ei vissiin.
Minusta yksi hienoimmista jutuista kiekossa on se, kun peliälykkäistä yksilöistä koostuva joukkue toimii kollektiivina, joka osaa reagoida kulloiseenkiin tilanteeseen ja tämän suhteen myös lukea toistensa ajatuksia. Tämä taas tulee loppuun asti ajatellusta pelitavasta, toistoista ja sitoutumisesta.
Vaativa tie, ja aivan kauheaa, kun homma ei toimi. Menestyksekästä, kun toimii.
Siksi Tappara.
(Ja pitkälti tämän vuoksi Kärp- Suomi viime matsissa. Nehän pelasi pitkälti kuin Tappara paitsi paskemmalla trapilla.)
3 tykkäystä
Minusta myös pallopelien hienous on siinä, että on eri taktiikoita ja pelitapoja miten voittaa. Ei Suomen tarvitse olla pelitavallisesti täsmälleen kuin Kanada tai Ruotsi. Eikä se Suomen pelaaminen mitään kävelyä ole tälläkään hetkellä.
2 tykkäystä
Vauhtilätkä tässä ketjussa
Tuossa taisi olla ensimmäinen vauhtilätkä-maininta. Viivelähtöä ei ja luistelevaa jääkiekkoa.
Itse jotenkin yhdistin Kanadan maajoukkueen esityksiin ja toisaalta SHL vaikuttas myös aika “nopealta”.
Tuon linkitetyn kommentin jälkeen on ollutkin hyvää juttua pelaamisesta 
Niin selittäisikö joku nyt vielä että mitä se vauhtilätkä oikein pelin rakentamisen kannalta?
Että siis kai siellä nyt ennenkin on otettu luistinsuojat pois ennen kuin kaukaloon on astuttu? Ja tosipaikan tullen luikkaroitu niin lujaa kuin on ollut tarpeen?
Jos pitäisi vetoa lyödä, veikkaisin, että kiekko pysyy vielä tovin pelaajia nopeampana. Ja että oleellista ei ole rynniä sinne missä kiekko on, vaan sinne mihin se on menossa.
2 tykkäystä
Minun käsitykseni mukaan “vauhtilätkä” on jotain sellaista, mitä Törmänen IFK:ssa haki (ei koske tätä kevättä). Liiga-tason pelaajille tuo on vaan liian paljon tai liian aikaisin. Ikään kuin pieni lapsi, joka osaa jotenkuten uida käskettäisiin uimaan Näsijärven poikki(ihan sama kumpaan suuntaan).
Tosiasia on se, ettei Suomi tule pelaajamateriaalissa ikinä olemaan Kanadan kanssa tasoissa, joten riittävä viisikon rakenne ja monipuolinen karvaus- ja hyökkäyksiinlähtöpeli on säilytettävä myös tulevaisuudessa. Toki voidaan nopeuttaa transitioita hyökkäyspeliin sekä aktivoida karvaus- ja kontaktipeliä, mutta tämä edellyttää juniorisarjojen sekä Mestiksen kuntoonpanemista. Pitää pystyä tuottamaan laajemmin hyvätasoisia pelaajia, jotta “koohottamiseen” saadaan jotain järkeä ja se oikeasti kehittää pelaajia - ei niin, että aletaan vaan koheltamaan, sen jälkeen täältä tulee enää pelkästään nelosketjun siirtokiekonheittäjiä.
Maajoukkueen tehtävä ei myöskään ole pelaajien kehittäminen, vaan voittaminen. Kaikissa ikäluokissa. Pelaajien kehittämisen pitäisi tapahtua seuroissa, eikä maajoukkueessa. Maajoukkueen ei pidä muokata pelityyliään siksi, että liigaseurat, joita valmentavat ammatti-ihmiset, voisivat matkia sitä. Maajoukkueen pitää muokata pelityyliään, jota se voi pelaajamateriaalillaan voittaa vastustajan. Liiga-seurojen tärkein tehtävä on myöskin voittaminen, sillä se samalla mahdollistaa toisiksi tärkeimmän tehtävän, pelaajien kehittämisen. Junioriseuroissa tärkeintä on pelaajien kehittäminen. Siellä pitäisi mielestäni pelata juuri siinä määrin strukturoitua kiekkoa, että yksilö saa kiekollisena maksimaalisen haasteen, jossa voi vielä onnistua. Eli ei 0-5 trappeja, eikä toisaalta omia hyökkääjiä odottamassa passia kaverin sinisellä.
No, eiköhän ammattilaiset tiedä paremmin.
Pitäisikö Liigan asettaa jotain rajoituksia valmentajien erottamiseen, mitä mieltä olette? Minusta pitäisi.
1 tykkäys
Mitä jos tämä “vauhtilätkä” ei olekaan mikään maailmaa mullistava voittava pelitapa, vaan yksi pelitapa muiden joukossa?
Ja älkää tuoko Kanadaa esimerkiksi. Kanada olisi todennäköisesti jokaisella pelitavalla maailman paras.
Lyhyesti. Tulevasiuuden peltitapa. On tiivis viisikko, joka antaa painetta hyökkäyspäässä salamannopesti ja jos vastustaja kääntää pelin, niin sama viisikko ottaa pelin alla salamannopesti vastaan hyökkäyksen.¨¨ ja kääntää koko arsenaalillaan vaqtahyökkäyksen. Toinen juttu. Vastustajan kaikkien pelaajien skouttaus nousee uudelle levelille, eli vastustajan kaikki pelaajat pyritään arvioimaan ja peluuttamaan sen mukaan omia heitä vastaan. SOT:
1 tykkäys