Tämä tulee olemaan mielenkiintoista. Kuten P.Sihvonen sanoo, pelin evoluutiossa tulee aina teesi ja antiteesi, eli vastustajan uusiin kuvioihin koitetaan keksiä vastalääke. Kiven Ilves oli hyvä esimerkki viime keväältä.
Rautakorpi paljasti korttinsa ja se herättää varmasti keskustelua valmentajapiireissä. Vesa Rantasen komppania riipaisee aiheesta vielä varmasti jutun kausiennakkoon, että tyhmemmätkin huomaa.
Ennakkoon ajateltuna Tappara on vastustajan pakkien yksilötaidolle kova haaste. Samaan aikaan Tappara on imuroinut kahden vuoden aikana kaiken saatavilla olevan taidon markkinoilta pois.
On mielenkiintoista seurata, miten vastustajat pelaa. Mutta puhdasta jääkiekkopornoa seurata, miten Tappara pelaa ja miten sen pelitapa kehittty kauden edetessä. Enpä muista milloin olisi näin suurella innolla odottanut seuraavaa treenipeliä - saatika CHL-pelejä - alkavaksi.
Viivelähdöt ovat taatusti takataskussa. Ehkä tarkoituksenmukaisesti Decensissä mentiin korostetusti toiseen ääripäähän. Lopullinen malli löytynee jostain keskivaiheilta. Joukkueen materiaali on niin timanttinen, että se antaa mahdollisuuden tähän laajan haitarin varioimiseen. Nopea tyyli sujui pelottavan hyvin “kylmiltään” - pelottavan nimenomaan vastustajien kannalta.
Tämä. Juuri tämä. En oikein pidä spekuloimisesta etukäteen, koska tästä asiasta ei ole faktatietoa, mutta enempää en voisi olla samaa mieltä. En jaksa uskoa, että Jukasta olisi vuosien saatossa tullut taktisesti niin köyhä, että nyky-Tapparalla olisi vain ja ainoastaan yksi sapluuna. Tottakai me näemme varsinkin reenipeleissä sen suunnan, minne peliä halutaan viedä. Mutta kuten joku jo spekuloi, vastalääke ja tapa pelata tätäkin systeemiä vastaan löytyy. Siksi omassa pelissä pitää nyky- lätkässä olla eri ulottuvuuksia.
Jotenkin viime kaudesta jäi sellainen fiilis, että monilta jäi huomioimatta Tapolan ajama monivivahteisuus pelistä. Suurin huomio oli viivelähdössä ja keskialuen träpissä. Viivelähtö on mainio tapa kontrolloida kiekollista hyökkäystä, träppi on manio tapa puolustaa, JOS vastustajalla on kiekkokontrolli.
Mutta milloin paineistaa kovaa ja milloin hyökätä suoraviivaisesti? Näen Jukan jatkavan sitä, mitä Tapola jo aloitti. Välillä viime kaudellakin annettiin painetta ja peliä pyrittiin kääntämään. Se ei silti ole 60 min taktiikka aina. Itse siis uskon, että tulemme välillä näkemään myös hitaita lähtöjä ja träppiä, vastustajasta riippuen. Kun omassa pelikirjassa on sivuja ja sisältöä, olet vastutajalle kuin teflonia, mistä ei saa kiinni. Siksi minuakin kutkuttaa kovasti tuleva kausi.
Pakko ihan tykkäyksen lisäksi kommentoida: Hienosti kirjoitettu Vekki-Keke.
Mutta sen lisään, että viivelähtöjä korostetaan vähän liikaa näissä keskusteluissa. Ei se ole kuin yksi taktinen osa-alue joidenkin joukkueiden pelaamisessa.
Lukemani mukaan myös NHL:llän finaaleissa pelattiin viivelähtöjä jonkun verran viime kaudella. Itse en niitä pelejä seurannut.
NHL-viivelähtö on tyystin erilainen, kuin suomalainen viivelähtö. NHL-lähtö on pakki-pakki “ringetteviivalla” ja pystyyn syöttö, kun taas suomalaisessa viivelähdössä kaikki pyrkii kokoontumaan yhteen rintamaan omaan päätyyn ja siitä vaudilla vastustajan päätyyn yhdessä vauhdikkaassa rintamassa. Chicagohan vuosia viljellyt tuota änärilähtöä.
On Liigassakin alempaa ja ylempää viivelähtöä, eli maalin taakse ja maalin edustalle asemoituvaa “seisoskelua”. Ne käyttää ketkä osaa molempia sujuvasti.
Tässä taitaa olla nyt niin, että huonot viivelähdöt pilaavat koko viivelähdön maineen. On meinaan viivelähtöjä ja sitten on viiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiivelähtöjä. Oikein toteutetuilla viivelähdöillä ampaistaan pelin hyvän rakenteen avulla nopeasti vastapäätyyn ja paskasti toteutetuilla viiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiivelähdöillä tehdään pelistä pinkiponkia.
Liigan ja NHL:n ero on aktiivisuudessa ja vauhdissa. Kapea kaukalo, luistelu, taito = vauhti tekevät NHL pelistä viihdyttävää. Defensiivinen pelitapa saa tyystin eri merkityksen, koska aktiivisuus on pakko säilyttää, jos mielii menestyä. Hyvä tuore esimerkki defensiivisestä vaikkakin aktiivisesta pelitavasta on esim. Ottawan peli kevään NHL välierässä.
Leveä kaukalo passivoi peliä aina vrt kapeaan kaukaloon nähden. Suomessa ja Ruotsissa olisi järkevää siirtyä kapeaan kaukaloon ja vielä enemmän kohti NHL tyylisiä oloja. Venäläiset ja tshekkiläiset tuskin ensivaiheessa kiinnostuisivat moisesta.
Rautakorpi on niin kokenut, niin hyvä ja niin nälkäinen+näyttämisenhaluinen valmentaja, että pystyy kehittämään pelitapaa ja uusimaan Tapparan perustapaa aktiivisempaan ja yllättävämpään suuntaan, koska entisessä pysymällä ei menestytä loputtomasti, edes liigassa. Rautakorpi on ehdottomasti parhaita ellei paras Suomessa valmentavista nykyään vaikka nuorten joukkue epäonnekkaasti epäonnistui talvella, joten pelitavan uudistumista on voi odottaa.
Lisäksi Tapparalan rosterissa on liigaan hurja offensiivinen potentiaali nimenomaan pakistossa ja keskikaistalla perusmiehitys tähän nähden. Näistä aineksista odottelisin pelitavallista yllättävyyttä, kokeiluja, alkavalla kaudella vaikka kumpikaan näistä ulottuvuuksista ei varsinaisesti aiemmin ollut Rautakorven tunnusmerkkejä.
Tämän asian tiimoilta haastateltiin viime kaudella useita Liigan valmentajia ja suurin osa oli kanssasi eri mieltä, jos nyt en aivan väärin muista. En kyllä itsekkään erityisemmin välttämättä lämpeä ajatukselle. Toki ei haittaisi, vaikka muutamia kapeita kaukaloita olisikin.
Esim. Ruotsista ja Venäjältä tulee valtavasti laadukkaita pelaajia kaukaloiden koosta huolimatta.
Pelin viihdyttävyys on taasen makuasia ja sillä ei välttämättä ole pelien voittamisen kanssa kovin paljoa tekemistä.
Voi olla, että siirtyminen leveästä kapeaan ei olisi helppo eikä nopeasti hyvä. Todennäköisesti muutoksen suuruus jarruttaa muutosmahdollisuuksia kaikkein eniten; siirtymävaihe olisi aivan selvä ja peli pitäisi löytää ‘uudestaan’. Pelin evoluutio ja viihdearvo tulisivat pitkäjännitteisemmin ja asia vaatisi sulattelua. Mielikuvia pelistä voi olla monenlaisia. Intensiteettiä tuo pelien merkitys ja vastakkainasettelut pelin sisällä - joukkueiden välillä. Näitä riittää omassa liigassa, ainakin pudotuspeleissä. Taustalla molemmissa kaukaloissa on pitkä historia ja perinne, joten muutoksia ei todennäköisesti tule, mikä on realiteetti. TÄytyy siis vain todeta, että kyseessä on kaksi samankaltaista lajia, kuten hiihdossa perinteinen ja vapaa tyyli. Olisiko NHL lämmennyt Olympialaisille, jos tarjolla olisi ollut kapea kaukalo, on mielenkiintoinen kysymys.
Tapparan nykyrosteri on paperilla sen kaltainen, että siitä voisi löytää ainakin kolme 40 pisteen pakkia ja lisäksi vielä laiturit päälle. Sen sijaan kh rintamalla on hieman auki mikä vääntömomentti puollustussuuntaan saadaan irti. Erittäin offensiivinen rosteri käsittääkseni. TÄmähän on täydessä ristiriidassa Rautakorvesta pelillisistä painotuksista vallitsevan mielikuvan kanssa, joten on todella hyvin kiinnostavaa (ja hyvin lupaavaa pelien kannalta) nähdä pelitapa jatkossa: ei paljon puollustuspäässä viihdytä vaan jopa riskillä eteenpäin? Miten maalikeskiarvo nousee Tapparan peleissä; voi olla, että aikalailla?
Monien kuva Rautakorven joukkueiden pelitavasta on nimenomaan mielikuva ja peruja jostain 2000-luvun alusta.
Mutta uskon, että ainakin kauden alussa nähdään todella aktiivinen Tappara, josta jo saatiinkin vähän viitteitä. Pelien edetessä sitten reagoidaan tarpeen mukaan. Tapparalla on hyvä pelitavallinen pohja runkopelaajilla hallussa menneisyydestä, mikä sekin on Rautakorven ja Tapolan käsialaa ja siihen suuntaan paluuta ei tarvitse kaikille pelaajille uudestaan opettaa, jos tarve niin vaatii.
Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin kyse on enemmän kateudesta kuin mistään “maineensa vanki” tai “mielikuvat 2000-luvun alusta”. Homma on niin, että porukka on huomannut tuon robottikahvauskiekko -kommenttien olevan loistava ärsytys ja purkauskeino saada Tapparakannattajat tolaltaan. Suutuspäissään tähän sitten mennään kun eivät muutakaan keksi. Homma puree aika hyvin, kun ainakin Jatkoajan puolella yleensä näihin kahvausjuttuihin lähdetään puolustelemaan, että eihän me kahvata sen enempää jne, vaikka alkuperäinen kirjoittaja sen aivan hyvin tietääkin. Ongelma on jopa enemmän meissä faneissa - kahvaus/robottikommentteihin vastaamatta jättäminen hiljentäisi nämä heitot tai ainakin vähentäisi niitä, mutta koska niihin aina tartutaan ja lähdetään väittämään ärsyyntyneenä muuta, tapahtuu juuri se, mitä kommentin heittäjä halusikin.
Olen hieman eri mieltä.
Mielestäni laaja kaukalo antaa enemmän tilaa artisteille ja pienemmän tarpeen roiskimiselle. Keskivertojoukkueiden kohtaaminen maanantai-iltapäiväottelussa änärissä ei ole yhtään sen viihdyttävämpää kuin keskivertojengen kohtaaminen KHLssä.
Itseasiassa NHLssäkin on jossain vaiheessa mietitty siirtymistä laajempaan kaukaloon.
Varsinkin Liigassa ohuessa kaukalossa pelaajien nykyisellä taitotasolla peli olisi karmeaa katsottavaa ja hirveää räiskimistä.
Kaikista optimaalisin jääkiekko-ottelu IMO pelattaisiin, kun Washington Capitals pelaisi Pittsburgh Penguinsia vastaan Hakametsän kaukalon kokoisessa kaukalossa.
Iso kaukalo, paaaljon taitoa ja nopea peli lisäisi maaleja, tilanteita ja pelin variansseja.
Tällä hetkellä mielestäni NHL on euroopassa yliarvostettu sarja pelin viihdyttävyyden kannalta. Paljon siellä on toooodella todella tylsiä otteluita.
Kokemuksella n. 90-100 änäripeliä/kausi.
Sihvonen perannut Tapparan pelitapaa uudessa pestissään Maikkarilla. Eipä mikään älylaite osannut kertoa, että tällaista kiinnostavaa olisi töllössä tarjolla.
Nyt kun nähnyt nämä harkka- ja CHL-matsit niin tuli mieleen viivelähtöjen puuttuminen.
Ilvestä vastaan meinattiin kompastua pitkälti sen takia, että Kivi oli opiskellut Tapparan pakkien viivelähtöjen avaamisen ja Ilves osasi hyvin ohjata pelin ns väärälle, ei harjoitetulle puolelle puolelle ( rystyltä on vaikea avata maalin takaa )
Nykyinen pakisto tuo aivan uuden variaation eli pakin oman nousun. Niitä oli jonkun verran jo viime vuonna, mutta ei ollut työkalupakissa jatkuvassa käytössä.
Eli jos avausmahdollisuutta ei ole, lähde itse nousuun ja pidetty laita jää paikkaamaan alas. Ja pakki voi sitten nousta tarvittaessa ains päätyyn saakka ilman että pitää sinisellä heittää päätyyn ja pysähtyä omalle paikalle.
Träppiä ei liikaa tulla näkemään, koska vastustajan on äärettömän vaikea saada aikaan kontrolloituja hyökkäyksiin lähtöjä paineen alla… Mutta kyllä sekin löytyy satunnaisia tarpeita varten selkäytimestä.
Tuolla Tappara mediassa -ketjussa