Ja tämähän on jo klassisen Meidän Pelin sivuille kirjoitettu: Tunnista tilanne. Jos on paikka hyökätä nopeasti vähintään tasavoimaisena, niin sitten mennään. Alivoimaisena ei lähdetä, vaan palautetaan, kiekotellaan ja hyökätään sitten vähintään 5vs5 tilanteessa.
Silloin kun Tappara heittää pystyvaihteen silmään, pakki roiskaisee ylös tilanteesta riipumatta. Yleensä tämä tehdään laidasta ja mahdollisesti plankin kautta. Seuraavan pelaajan pitäisi aina valmiiksi rynnätä puolustavan pelaajan selustaan, ottaa kiekko mukaansa ja jatkaa edelleen ylöspäin.
Tätä on kauden aikana varioitu jonkin verran. Välillä pelattu enemmän kiekkokontrollin kautta ja jossain kohtaa yritettiin maksimipituista syöttöä läpi keskialueen oman sinisen nurkalta hyökkäyssinisen vastakkaisen puolen nurkalle.
Ongelma on, että oikein mikään tyyli ei tunnu lähtevän ihan selkäytimestä. Eilinen oli niin sekainen peli, että jäi epäselväksi mikä se tavoite edes oli.
Koko viisikon painekarvaamista syvälle on kauden mittaan vähennetty. Se ei ole myöskään ollut erityisen tuottavaa missään vaiheessa. Oman ongelmansa tähän tekee se, että meillä on Karjalaisen ja Jasun vastapainoksi ollut myös Kärkiä ja M.Järvisiä, jotka eivät tällaiseen peliin kerkiä. Karvauspainehan purkaantuu, jos yksikin pelaaja jää vailla häirintää, jolloin syntyy tila ja aika pelata kiekolla.
Onko tämä ihan oikeesti tosiasia. Kun minun ymmärtääkseni näitä rintamalähtöjä ei juurikaan muualla maailmassa käytetä. Ehkä on niin, että Suomessa pelataan trappia enemmän kuin muualla. Mutta onko niin, että muut eurooppalaiset ei pysty mitään meidän pelille, jos eivät itse pelaa samaan tapaan ja ala harjoittaa rintamalähtöjä. Saat tämän kuulostamaan siltä niinkuin meidän peli trappeineen ja rintamalähtöinen olisi jotenkin maailman tuloksellisin pelitapa. Siitä olen kovasti samaa mieltä, että Tapparan peli on kokonaisuutena ollut melkoista puuroa tällä kaudella.
Kyllä käytetään. Ruotsissa käytetään, DELissä käytetään ja niin käytetään myös Sveitsissä. Ainoa sarja, jossa niitä ei käytetä trappia vastaan on yllätys yllätys NHL ja homman selittää aika pitkälti kaukalon koko.
Jos pelaat isossa kaukalossa ja vastustaja pystyttää trapin niin pelin vauhti pitää hakea ainoasta suunnasta, jossa on tilaa. Se on oman maalin takana. Missään muualla ei ole tilaa.
Ruotsissahan noita tilanteita vaan on ihan pirun vähän, koska peli perustuu pitkälti jatkuvaan karvaukseen. Esim. Frölunda hakee kaikki katkot syvältä vastuksen alueelta, ei noita tilanteita tule, kun ollaan siellä.
Ruotsalaisten pelistä saa lukea kehuja siellä sun täällä. Tippuivat muuten Saksalle olympialaisissa. Löytyykö Internetistä kuva tai tekstimateriaalia, jossa tuota huikeaa peliä avataan taktisesti, tai josta pystyisi itse havainnoimaan?
Itsellä ei ole SHL-kiekosta mitään käsitystä. Muistan vain kun katselin Warriorin aitiosta, kuinka joku Ruotsin jengi sai Tapparan näyttämään D-junioreilta CHL-pelissä muutama kausi takaperin.
@ljpp ruotsalaisten taso on ihan täysi myytti. SHL:ssä ei pelata mitään sen ihmeempää kiekkoa kuin täälläkään, suurin ero tulee budjeteista ja pelaajamateriaaleista. SHL:ssä parhailla jengeillä on yksinkertaisesti paremmat nimilistat ja Liigassa ykköskorin jätkä (eism. Zaborsky) on SHL:ssä kovan kilpailun vuoksi 3. tai 4. ketjussa.
Peli sinänsä on aika samanlaista kuin täältä. Frölundan menestyksen myötä on ollut yleistä, että muutkin SHL:ssä karvaa sieltä päätylankusta niitä kiekkoja, mutta viime kausilla tilanne on rauhoittunut ja Växjö pelaa hyvin samanlaista peliä kuin esim. nyt Kärpät Suomessa pelaa. Luulaja muistuttaa paljon KalPaa jätön jättöineen jne. jne.
Eli pääsääntöisesti tasoero on sitä turhaa jupinaa ja “kaikki aina muualla paremmin.” Jääkiekko on sielläkin edelleen jääkiekkoa ja edes ruotsalaiset eivät riko niitä lainalaisuuksia kuten se, että jos vastus trappaa niin tila haetaan oman maalin takaa.
Joo. Tuolla taannoin tännekin linkitetyssä jutussa Rautakorpi selitti filosofiaa joukkojen keräämisestä vasta hyökkäysalueella. Silloinhan puhuttiin nimenomaan pienessä kaukalossa pelaamisesta, kaiketi nuorten kisoja varten. Olisko Jukka nyt sekoittanut pienen ja ison kaukalon lainalaisuudet?
Siltä näyttää. Nopeasti löysin vain tämän suuntaa antavan 2016 budjettilistauksen (Reddit), jonka perusteella SHL:n pienin pelaajabudjetti olisi suunnilleen samalla pallokentällä Liigan kärkiseurojen kanssa (2017-18 luvut, Liiga.fi), eli kolmen miljoonan havinoissa.
Kyllähän Liigan peli varmasti näyttäisi erilaiselta, jos Jukurit pelaisivat Kärppien materiaalilla, ja Kärpät kärjessä vielä melkein tuplasti kalliimmalla. Tosin pelaajatuotannon rajat antavat reunaehtoja myös.
Eivät kai Suomen päävastustajat kansainvälisissä peleissä Leijonien keskialueen puolustusta kuitenkaan pelkästään (tai lähinnä) rintamahyökkäyksillä ja -lähdöillä ole murtaneet, isoissakaan kaukaloissa? Esimerkiksi Kanada takavuosina - tai eräät muut “suuret” viime aikoina? Muitakin keinoja “trapia” vastaan lienee käytetty ihan menestyksekkäästi eri ympäristöissä…
Kiekkomediat hyvin harvoin pureutuvat joukkueiden peliin fläppitaulun kanssa, syvällisesti analysoiden, mutta Petteri Sihvonenhan siitä tykkää. Nyt hän on mielestään tehnyt löydön olympialaisten Saksan pelaamisesta.
Puolustusalueen puolustus pelaaminen (PAPP)
Suomessa on puolustavan joukkueen tapana ylimiehittää kulmapeli, jotta saataisiin nopeasti katko/riisto
Tämä johtaa epäedulliseen lähtöasetelmaan vastahyökkäystä ajatellen - pelaajat syvällä omassa päädyssä.
Saksa puolusti ns. noppaviitosen muodostelmassa vain keskustaa, vain yksittäisen pelaajan (yleensä sentteri) antaessa painetta.
Vastustajalle pidemmät pyöritykset, mutta riiston onnistuessa parempi lähtöasetelma hyökätä lyhyin syötöin.
Sinänsä ihan kiinnostava havainto. Noppavitonen on vanha tapa puolustaa ja yleinen kaljaliigoissa, koska se on helppoa ja passiivista maalin edustan tukkoon miehittämistä. Alhaisimmilla sarjatasoilla kulmiin ylimiehittäminen johtaa helposti sekaannukseen ja vapaisiin vastustajan pelaajiin.
Tämä on sitä parasta Sihvosta. Kaipaan tätä lisää.
Jutussa on paljon järkeä äkkiä ajatellen. Tämä voi olla selkeä ja yksinkertainen vastaus siihen isoon kysymykseen, miksi Meidän peli -aikakaudella peli on niin usein kutsunut hidasta lähtöä.
Eilisen pelin jälkeen voidaan varmasti haudata höpinät pelin uudistamisesta ja modernisoinnista. Eilinen peli oli niin old school Rautakorpea kuin olla voi. Kenties kauden pitkäveteisin ottelu, mutta olen iloinen että JR valmentaa nyt sitä peliä, minkä osaa. Organisoituja hyökkäyksiä viivelähdöillä tuo pelitapa vaatisi, mutta se juna meni jo. Niitä olisi pitänyt reenata jo kauden alusta asti, mutta kun niitä ei ole nähty tarpeellisina niin näillä mennään. Riittää mihin riittää.
En pelkästään yhden. Kyllähän tuota on aiemminkin nähty tällä kaudella puolikkaita ja kokonaisiakin eriä. Nyt taisi olla ensimmäinen 60min ottelu 100% sitä itseään. Rautakorven lempilapsi toi kliinisen 0-3 voiton vieraskaukalossa. Mitä veikkaat, mikä on huomisen game plan?
Minä olen jo jonkin matkaa ihmetellyt tuota keskustelua, että tietyn tyyppinen pelitapa ei ole oikein tai joku muu on. Kun joukkueeseen palkataan valkku, mukava tai vakava, niin hänelle annetaan tehtäväksi menestyä mahdollisimman hyvin. Tuohan on jokaisen tavoite, eikö vain?
No valkku yrittää löytää pelitavan, jolla voitetaan mestaruus. Olkoot se vaikka kolmiloikkaa keskialueella tai mitä tahansa säännöt mahdollistavat. Jos keskialueen träppi ja jätön jätön jättö tuovat mestaruuden tai vaikkapa coast to coast, niin sehän se on se oikea pelitapa tavoitteen saavuttamiseksi, eikö vain?
Jos Tappara voittaa, niin pelitapa on minulle ihan sama. Silloin meidän valkku on ollut fiksuin paikalla olijoista, eikö vain?
Vai voidaanko sittenkin hänet roviolla polttaa väärin voittamisen takia? Vai olisko sittenkin meille tärkeintä, että vaikka Ilveksen leiri olisi tyytyväinen Tapparan pelitapaan, jolla ei mestaruutta voiteta, vaikka niin olisivat haluneetkin?
Minulle käy träppi hyvin. Sitä paitsi se on kaunista ja ehkäpä tuloksellistakin.
Vai onko tosiaankin niin, että Jukka Rautakorpi on ainoa nero kiekkopiireissä, joka tietää, mitä pelitapaa noudattaen voi voittaa? Se sopii minulle oikein hyvin tällä hetkellä.
@tappawafanfoeva Oli hienoa, että puolustava pelitapa kaivettiin eiliseen peliin esiin, sitä toteutettiin melko laadukkaasti ja sillä voitettiin. Uskon monipuolisuuden olevan vahvuus, jos kaikkia näitä variaatioita pystytään tekemään hyvin. Miettikääs sitä, että kukaan ei pysty sanomaan miten Tappara pelaa huomenna!
Sitten aivan toisesta asiasta:
Kovin moni ei seurannan perusteella katsellut sunnuntain Pens - Flyers peliä. Sen jatkoajalla nähtiin ainakin minulle ihan uudenlaista taktisuutta 3vs3 jatkoajalla.
Pittsburghin ensimmäisen kolmikon ainoa tavoite oli rauhoittaa peli hyökkäysalueelle ja vaihtaa kolmikko lennosta. Kolmikko ajjoi sisään, syötteli muutaman kerran ja kaksi kaveria meni oman vaihtoaition edustalle – ja ukkoa alkoi vaihtua laidan yli. Olikohan vielä niin, että ottivat Crosbyn sieltä sisään. Kun kaksi oli vaihdettu, kiersi kolmaskin kaveri vielä vaihtoon.
Tällä yritettiin saada Flyersin kolmikolle pitkä vaihto ja pitkä hyökkäys aikaiseksi. Se ei täysin onnistunut, sillä Flyers pääsi katkoon, mutta taktisena oivalluksena tuo oli hieno. 3vs3:sen ei tarvitse olla pelkkää yksilötaidolla kynäilyä, vaan myös siinä voi hakea taktiikalla etua.
Tappara voisi hyvin käyttää tätä, hyödyntäen esimerkiksi JMJ:n luistelua ja kiekkovarmuutta.
Kum hypätään tulevaisuuteen ja eikä tartte sinnekään mennä vaan itse asias taakse päin historiaan ja tähän kauteen, niin ollaan nähty variaatioita pelitavasta ja tyylistä.
Osin varmasti pelaajien asenteessa, valmistautuminen, vastus sanelee tämän. Mutta se, että ei ole pelkästään nopeaa peliä vaan myös joukkue ja sen pelaajat osaavat varioida peliään tilanteen ja vastuksen mukaisesti. Se on sitä mahtavuutta, kykyä, tunnistamista, jnejne.
Toki mm kiekon puolella Kanada se jauhoi mahtavaa kiekkoa tässä taannoin mutta oli sielläkin varmasti pelin sisällä erilaisia variaatioita jotka unohtuivat monelta.
Tapparaa on helppo kritisoida jos tulee paljon pitkiä ja peli näyttää selviytymiseltä. Tarinalla voisi olla monta erilaista käännettä jos verrataan eiliseen. Jos Kalpa olisi saanut ekan maalin tai tasoitettua, mentyä johtoon niin uskon että peli olisi muuttunut Tapparan osalta osin.
Tästä olen täysin samaa mieltä ja se on ainoa asia mitä on enää tehtävissä. Koitetaan puolustamalla voittaa mestaruus. Tähän Tapparan tulee pyrkiä loppukausi, koska muutakaan ei voida. Tämä ei ole sarkasmia.
Kauden alkuun otettiin nopeita lähtöjä, karvattiin vyöryttämällä ja pelattiin pelipaikattomasti. Otettiin toisin sanoen parikin askelta eteenpäin siitä mihin Tapolan kanssa jäätiin. Homma lysähti kasaan oman mahdottomuutensa takia ja kauden mittaan on otettu askelia taakse. Välillä taas koitettu nopeuttaa ja edistysaskelia on seurannut aina muutama taka-askel. Nähdäkseni nyt eilen se takaraivo kolahti jo siihen Rautakorpelaiseen peliin, jolla hävittiin hopea Kärpille 2015.
Alkuperäisen viestini tarkoitus oli vain tuoda esille se, että puheet pelitavan modernisoinnista ja nopeuttamisesta ovat olleet 90% höpöä ja loput 10% pöppöä.
Nyt vain luukut kiinni ja vastahyökkäyksistä sisään. Sillä voimme saada jonkun siedettävän sijoituksen. Mestaruus on minusta aika utopistinen näkemys…
Mitä ihmettä sinä höpäjät? Kaksi voittoa on otettu ihan toisella tavalla ja yksi perinteisellä. Ja jos KalPasta selvitään jatkoon ja TPS tekee saman, niin seuraava vastus on täysin erilainen joukkue, joka varmasti kutsuu myös erilaiseen taktiikkaan.
