Playoffs 2019, finaalit Kärpät - HPK


#226

Jääkiekko voitti. Kerhon peli-ilme oli playoffeissa mahtava! Jääkiekko on maalintekopeli, ei estopeli. Hienoa hyökkäyspeliä. Molemmilta. Kuolemanottelu tänään, mutta molemmat hyökkäs ihanan rohkeasti koko pelin. Ei oltu liian varovaisia. Jopa jatkoajalla. Pelit oli erittäin hyvää hokia/viihdettä katsojalle. Tähän suuntaan kiitos. Ja jotta siihen päästään, niin fiksummat miettiköön sääntöjä (mikä oikeasti vaikuttaa siihen keskialueen peliin? Missä ne siniviivojen paikat olis parhaat? Voisko hybridipitkät selkeämmin tuomita hyökkääjän eduksi? jne) Myös tuomarointi oli finaalisarjassa kauden aikana nähtyyn/koettuun/kärsittyyn verrattuna tosi hyvää.

JOUKKUE voitti ja oikeus. Kärpät oli jo ennen Jokisia ja Osaloita Liigan kallein nippu. Olisko nuo Jokiset kannattanu jättää hankkimatta? Ison profiilin ja hintalapun miehiä. Anti jäi huonoksi. HPK:n joukkue oli hienosti roolitettu ja kasattu. Ei mitään entisiä pistepörssin voittajia tai entisiä änärimiehiä, vaan motivoituneita pelaajia joille annettiin näytönpaikka ja mahku päästä urallaan seuraavalle stepille.


#227

Tätä en kyllä ymmärrä, jääkiekko ei voita, tai häviä. Jääkiekon kehitys on jatkuvaa aaltoliikettä, ei ole mitään ikuista pelitapaa, koska aina tavoitteena kilpaurheilussa olla paras. Jos kaikki vetää samalla tyylillä, ei HPK:n mestaruus olisi ollut mahdollinen. Seuraavaksi todennäköisesti on tilanne, kun kaikki pelaavat Kärppien ja HPK:n viitoittamalla tiellä, ennen kuin taas tulee joku, joka keksii kuinka se pysäytetään.


#228

Rohkealla pelityylillä ei ole mestaruuksia voitettu juuri tällä vuosituhannella, vaikka sääntömutoksilla jne on pyritty siihen, että sumputtamisten ja virheitä karttavan tylsän pelin sijaan pelattaisiin mahd rohkeata ja nopeeta hyökkäysvoittoista peliä. Ne maalit kun on se pelin suola. Nyt tuo linja ilm alkaa löytä, koska tällä kaudella on pelattu varsin hyvää hokia. Peli alkaa näyttää jo aika samalta, kuin muissa sarjoissa. Näin ei ollut esim vuosituhannen alussa. Vielä kun se kaukalo saataisiin sovittua kaikkialla tismalleen samaksi. Ja sitten ruvettaisiin kierrättään niitä ammattilaistuomareita sarjojen välillä jatkuvasti ja paljon.


#229

Melko romanttista. HPK pelasi paikoin todella puuduttavaa peliä. Otti neljällä vastaan omalla sinisellä, roiski ja heitteli pitkiä. Hyökkäyspelikin oli tyrehtynyttä paikoittain. Kärpät tätä 7. peliä vei. Veikkaan, että Larmilla on tuplasti enemmän torjuntoja. En tiedä oliko.

Romanttista siksi, että “henki voitti materian”. Varmaan aika “henki”-porukkaa oli myös Kärpissä. Tai no, Jokis Jussi olisi varmaan sytyttänyt kuubalaisen dollarinipulla, jos olisi mestaruus mennyt toisinpäin. Enkä puhu nyt sikareista.

Osalan ja Jokisen panos jäi lopulta olemattomaksi. Jokisen pelikunnosta oli huhuja, että hädin tuskin pystyi kävelemään ja luistelua avitti pienet potkurit jaloissa. Näkyy muuten aika selvästi Telian matskuissa, jos laittoi sovelluksen asetuksista “true 4K” -asetuksen päälle. Tässä K=Kärpät.

Osalan muuvsseissa oli mun mielestäni vähän samaa kuin Kuuselalla KHL:stä paluun jälkeen. Eli keskenkuntoista. Puolentunnin cooperissa menisi varmaan 1500 pikkupotkureilla.

Sen annan, että HPK oli hienosti roolitettu ja Leinon kaltaisista keskinkertaisuuksista revittiin 300 % irti. Tätä statistiikkaa näytettiin muuten momentum-käyrien tilalla Telian piraattisovelluksen lähetyksessä, jota veti kaksikko Niinimaa–Saukkonen.

Jos pitäisi valita, ottaisinko hengellisen, ennakoissa bottom-4-joukkueen vai top-1 rankatun palkka-armeijan, valitsisin vaihtoehdon c neljä kertaa kolmesta.


pilkkoi tämän ketjun #230

Viesti siirrettiin toiseen ketjuun: Tekoäly- ja analytiikkasovellukset jääkiekkovalmennuksen apuna


(【ツ】) #231

Näihin tunnelmiin päättyi tämä Liiga -kausi.


#232

Jälkiviisastelu on helppoa, mutta automaailman tuning-termein tuo HPK:n hyökkäysmateriaali on melkoinen sleeper ja itsekin huomasin materiaalin laadun vasta välierissä.

Joukkueen rungossa on hyvä määrä 30+ pisteen kokeneita ja luotettavia liigajyriä. Teemu Turusen kehityskäyrä jatkui siitä mihin jäi ja hän nousi aivan Liigan eliittiin. Nuorissa tapahtui hyvä määrä tason nousuja ala Innala, Tuulola, Puustinen. Ja kirsikaksi kakun päälle siirtorajan toimet menivät heiltä nappiin, kun uskalsivat antaa Luceniukselle mahdollisuuden ja Janne Tavi löysi jostain muutaman kauden takaisen tasonsa. Kun vielä Riskakin repi itsestään maksimit irti, niin yhtäkkiä meillä onkin tässä hyökkäys joka ei oikeasti juurikaan kalpene vertailussa ketään vastaan, siis tässä vaiheessa kautta – ratkaisevia asioita tapahtui kauden aikana. Tämä näkyi myös peluutuksessa, sillä Pennanen pystyi kuormittamaan suht. tasaisesti.

Maalivahti osoittautui tämän kauden parhaaksi, joten siitä ei tarvitse sen enempää kirjoitella.

Mutta HPK:n puolustus on itselleni edelleen mysteeri, että miten ihmeessä tuolla voitettiin mestaruus. Homma pyöri pitkälti nelikon Nikkilä-Friman-Laatikainen-Lindgren ympärillä, mutta myös vähemmän pelanneet Karjalainen-Niemeläinen selvisivät kuivin jaloin. Almarilla oli ajoittain vaikeaa läpi kevään, mutta silti Pennanen peluutti mieluummin tätä kuin Brejcakia. Tällä materiaalilla Kerho pystyi ajoittain eliminoimaan Tapparan ja Kärppien HAHPin lähes täysin ja Larmin johdolla sietämään ne hetket kun vastustaja sai rullat pyörimään.


#233

Nää on näitä joukkueen sisäisiä kasvutarinoita ja näitä on mukava nähdä aina välillä.


(【ツ】) #234

Lisätäänpä tuohon vielä Paajanen-Turunen kaksikko, joka sai marinoitua kaksi edellistä kautta yhdessä ja nyt kolmannella kaudella kaikki toimi (HIFK saa hyvän parivaljakon tästä… jos matka ei suuntaa ulkomaille).

Konepellin alla oli tosiaan yllätyksiä… Puolustajista erityishuomio Petteri Nikkilän tykkikaudelle (20+34=54) ja hyökkääjistä myös puskan takaa tulleesta Jere Innalan läpimurtokaudesta (24+21=45)

Lisäkunniamainintoja voi antaa Valtteri Puustiselle (ennakkoluulottomia otteita finaaleissa) ja Tapolankin Aamulehdessä kehumalle Eetu Tuulolalle…


#235

Siinähän niitä pelaajakortteja joihin juuri viittasin. Jos katsokaan kivikautisella kanadalaisella menetelmällä, eli keskilinja ratkaisee (sentterit, molarit):

Paajanen
Leino
Lucenius
Riska

Koko kolmikko teki yli 30 pistettä runkosarjassa (37,36 ja 34p), Riskan pelatessa rajallisempaa roolia (8p). Jos verrataan tätä Tapparaan, niin meillä lukemat on 40,29,28,21. Meillä tosin JMJ ja Rauhala (15p) pelasivat myös laidassa. Lisäerona se että Jasu teki pisteitä ylivoimassa ja toisaalta Lucenius ei pelannut koko kautta Kerhossa. Mutta runkosarjan pistetuotannossa varsin vertailukelpoista tekemistä Kerhon senttereiltä. Laiskana en viitsi kopioida Kärppien sentteristöä, mutta kuinka ollakaan heiltäkin löytyy 3kpl <40p runkosarjasuorituksia.


#236

Meillä on tässä tulkintaero siinä mitä termi “pelaajamateriaalin laatu” tarkoittaa. Minä tarkoitan sitä miltä joukkue näyttää kauden alussa ennakko-odotuksiltaan eli aiempien kausien näyttöjen perusteella. HPK:n pelaajamateriaali on laadukas koska siitä tehtiin laadukas. Moni keskitason pelaaja kehittyi tähdeksi, moni huono pelaaja kehittyi kohtalaiseksi. Lähes kaikki saivat itsestään maksimit irti. Miksi näin kävi? Monen tekijän summa, mutta väitän että toimiva pelitapa on merkittävä selkänoja tässäkin asiassa.
Pelitavan merkiys näkyy tapparafanin silmissä selkeimmin siinä, että kuuden kauden finaaliputken (kauden alussa paperilla) huonoin rosteri 2015-16 pelasi em. aikakauden parasta lätkää ja paras rosteri (kauden alussa paperilla) 2017-18 pelasi em. aikakauden huonointa lätkää. Huono pelitapa tekee hyvistäkin pelaajista huonoja (kuten 2017-18 nähtiin) ja hyvä pelitapa mahdollistaa sekä sen että hyvät pelaavat hyvin, kuin sen että huonot saavat itsestään parhaan irti ja ottavat edistysaskeleita.


#237

Monissa pelaajissa oli tarvittavaa potentiaalia jotta kehittyminen oli ylipäänsä mahdollista. Eihän tuo logiikka niin aina toimi, että hommataan halpa jengi ja siihen anttipennanen koutsaamaan. Vaan pelaajissa on oltava sitä kehityspotentiaalia olemassa. Siinä mielestäni, yllättäen, Mika Toivola on tehnyt hyvää duunia. No en tiedä kenen löytö esim. Valtteri Puustinen on, mutta joku siellä on nähnyt taustalla pelitaidot ja -käsityksen - Kerhossa autettu sitten muut jutut kohdalleen. Vähän jopa tapparannäköinen tarina. Tapparan pitäisi vain löytää näitä pelitaitavia tuolta EP:n uumenista.


#238

Ei ole hpk kovin arvokas mestari. Ensin pöllivät #tilliliha:n ja oranssin hattumallin, sitten menivät torille ylimielisesti jo ENNEN mestaruutta ja lopulta salajuoniylivoimalla ratkoivat voiton.


#239

Omassa pienessä mielessäni tämä finaalisarja kiteytyi tavallaan kahteen jäähyyn. Eka pelissä HPK oli niskanpäällä, mutta voitoisa meno katkesi isoon jäähyyn. Sitten tuon seiskapelin jatkoerä ja taas jäähy. Toisinpäin. HPK sai mahdollisuuden. Ja se jäi lopullisena ratkaisuntuojana aikakirjoihin.


#240

No tämä nyt on ihan muna-kana hommaa. Kyllähän pelaajien tasossa tapahtuu nousuja ja laskuja, mikä on meillekin hyvin tuttua. Palola-JMJ, Laine, Haapala-Savinainen ja niin edelleen…kenenkään wanhat näytöt eivät vastanneet keväällä nähtyä tasoa, vaikka potentiaali tiedossa varsinkin osalla näistä. Jos Kerhon koko hyökkäys jatkaisi ensi kaudelle, niin kausiennakoissa puhuttaisiin huippuluokan mestaruushyökkäyksestä ja odoteltaisiin vielä nuorilta entistäkin enemmän.

Kerhon sisäisen vahvistumisen mahdollisti tuo tukeva runko, joka on/oli kokenut suoritusvarma ja hyvää Liigatasoa. Siinä on hyvä nuorien ottaa roolia, kun ei tarvitse koko vastuuta kantaa. Selkeä ero vaikkapa Ilvekseen ja Tepsinkin kesto-ongelma on kärjen ja rungon välinen tasoero. Kun nuoret kehittyivät ja hankinnat ostuivat, niin Kerhon materiaali playoffien alkaessa oli hyökkäyksen osalta vertailukelpoinen top-4:sen kanssa. Ja edelleen tämä on jälkiviisautta – en nähnyt tätä ennen tosipelejä.


#241

Ei vain se kehityspotentiaali. Sitä löytyy enemmän tai vähemmän jokaisesta pelaajasta. Pelaaja on saatava kehittymään. Häntä on kehitettävä potentiaalin edellyttämällä tavalla. Pelaajan yksilöllisiä taitoja on hyödynnettävä. Ei kiekko ole vain saman kaavan toistamista ja muistamista. Kaava jauhaa tulosta jossain vaiheessa, jos tarpeeksi pitkälle mennään. Ehkä.

Mutta kyllä yllätykset ja poikkeukselliset ratkaisut ovat poikaa. Kunhan vain perusta on kunnossa. Mutta muutakin pitää olla kuin se betonilattia, jolla tillilihapurkki tukevasti seisoo. :wink:


#242

Kerhon juhlintaa


#243

Niin, sanoisin Tapparan nousuvuosien mukainen tarina, eli hankittiin pelaajia, joilla potentiaalia ja nostettiin se esiin. Viimeisten kausien joukkueen kohdalla ei niin enää toimittu, vaan hankittiin ns. “varmoja kortteja”

Valtteri Puustinen ja Jere Innala on poikia, joista en ennen kautta tiennyt mitään. Arto Laatikainen ja Nicklas Lucenius olivat pelaajia, joiden parasta ennen päivämäärän piti olla jo aikaa sitten mennyt. Teemu Turunen ja Petteri Nikkilä tekivät huiman loikan rivimiehistä kärkiryhmään ja ehkä tällä Nenosellekin olisi voinut olla käyttöä finaaleissa jo viime kaudellakin.

Ei voi kuin ihailla tuota joukkuetta. Nyt kun katsoo pelaajien tämän kauden eesityksiä, niin ei enää niin paljon ihmettele, miksi mestaruus meni Hämeenlinnaan.


(【ツ】) #244

Se mikä hieman ihmetyttää on Mannerin lievät sulamiset kalkkiviivoilla ja niistä avautumiset medialle… Luulisi, ettei tällaiset vuodatukset ainakaan auta joukkuetta? Hieman jää kysymyksiä ilmaan.

Esimerkiksi finaalisarjan aikana:

Manner puhui joukkueensa tilanteesta rehellisesti ja suoraan. Hän myönsi, ettei Kärpät ole pystynyt parhaimpaansa viime lauantain avausfinaalin jälkeen.

– Meillä mättää se, että sellainen epäonnistumisen pelko tuntuu vaivaavan meitä, Manner sanoi.

Mistä epäonnistumisen pelko tulee?

– Hyvä kysymys. En tiedä, mistä se johtuu. Urheilussa ansaitaan ihan itse omia ja ympäristön odotuksia. Niiden käsittely on aina vaikeaa.

Manner viittasi tällä Kärppien ennakkosuosikin asemaan. Vielä vuosi sitten Kärpät oli uudistunut ja raikas joukkue, jolta odotettiin suuria, mutta samalla ymmärrettiin, että Mannerin projekti on alussa.

Hävityn finaalin jälkeen:

–Isoin kysymys minulle on se, että miten minä pystyn valmentamaan joukkueen alusta saakka parempaan, ettei meidän tarvitse opetella pudotuspeleissä kantapään kautta asioita. Kehityimme kyllä matkan varrella, siitä kiitos joukkueelle, mutta HPK yllätti meidät finaalisarjan alussa housut kintuissa ja sen takia olen itseeni pettynyt, Manner tilitti.

–Tänä keväänä jokainen voitto oli minulle helpotus, eikä sen niin pitäisi olla. Voitoista pitäisi pystyä nauttimaan. Minä en pystynyt, ja se ärsyttää minua suunnattomasti. Jos meinaan vielä valmentaa, niin noista tuntemuksista pitää päästä eroon.

Toki tätäkin voidaan pitää rehellisenä puheena, mutta myös jonkinasteisena sulamisena… Ennakkosuosikin asema toi painetta ja samalla voittamisen pelkoa mukanaan? Vähentääkö painetta medialle avautuminen ja miten joukkue tällaiseen suhtautuu?

Kovasti tuntui ohjeistavan pelaajia kesken pelin pienistä asioista ja @ljpp toi termin mikromanagerointi esiin? Kokoonpanoja myös muutettiin ottelujen välillä ja kesken pelin eli oliko tämä reagointia vai ylireagointia?

Yle Puheen seitsemännen pelin pelaajahaastattelussa pelaajan mukaan pelipaikkojen vaihtelu ei haittaa, koska “me olemme tiimi ja paikalla ei ole väliä. Osaamme kaikki pelitavan”…

Toimiko viime kaudella Kukkosen Mannerille siunaama luomulätkä enää tänä vuonna pudotuspeleissä vai tehtiinkö jotain pelitapaan liittyviä muutoksia viime metreillä ennen pudotuspelejä? Jo Ilvestä vastaan Kärpillä oli vaikeuksia saada käsijarrua pois päältä…

(Maksumuuri) - kiinnostaisi tietää tämän jutun sisältö):

Kukkosen siunaus viime kaudelle:

Kyllähän se niin oli, että Pennanen vei ensin Pikkaraista Kaskista ja sitten Rautakorpea ja lopulta Manneria. Saa nähdä saako Pennanen HPK:n uusiutuvaa ensikauden joukkuetta enää samanlaiseen liitoon, ennen kuin siirtyy nuorten MM-joukkueen valmentajaksi toukokuussa 2020…

Mielenkiintoista on myös nähdä kuinka monta pelaajaa lähtee pois finaalijoukkueista kauden jälkeen ja millaisia paikkajia saadaan tilalle. Kärpillä on :moneybag:, mutta HPK:lle tämä voi olla vaikeampi juttu… aika näyttää.


#245

Taisi kuitenkin olla Kaskinen tuo TPS:n valmentaja. :smiley:

HPK saanee tästä mestaruudesta ison rahan kirstun pohjalle. Pienelle seuralle haaste on ylläpito, koska kuten kaikki tietävät haaskalle saapuvat aina nelikko TPS, Tappara, Kärpät & HIFK, kun pelaajia kehitetään kovaa tahtia pienissä seuroissa. Pienien seurojen etu on se, että resursseiltaan ylivertainen nelikko ei pysty enää määräämään markkinoilla, koska ulkomaat iskevät näiden sopimuksien väliin ja myös “operatiivinen kärkinelikko” joutuu samalle viivalle muiden kanssa.

Pienen seuran haaste on siinä, kuinka kaikkien menetyksien jälkeen pystytään paikkaamaan ja pystytäänkö ollenkaan. HPK:n tarinassa on tuoreelta lievähkö Ässien haju, joka yhden mestaruuden jälkeen hukkasi kaikki ajatukset liittyen kehitykseen. Ja yhdistävä tekijä löytyy myös sieltä, että molemmissa taustavaikuttajana toimii samainen Mika Toivola. HPK saattoi ollakin kaukaa viisas, kun se palkkasi Toivolan. Toivola tuskin aikoo toistaa virheitään, jotka teki Ässissä.