Oikeastaan omat toiveet sarjaan lähdettäessä on seiskapeli ja, ettei Niemelää hymyilytä.
Noin muuten realistisesti, nämä puolivälierät on tämän kauden Tapparan maksimi, eikä tästä sarjasta meille riitä paljoa ilon aiheita. Ilves tulee jyräämään rumilla lukemilla 2-0:aan viikonlopuksi ja sitten katsotaan saadaanko me riivittyä se yksi voitto. Mitä pitemmälle sarja menee, sen tasaisemmaksi se varmaan muuttuu, mutta startti tulee olemaan meille kylmää kyytiä.
Ai että on hyvä lähteä sarjaan kun ei tarvitse ihan kauheasti jännittää. Harvoin sitä on näin altavastaajina lähdetty sarjaan mukaan. Ehkä sen 15v sitten? Hyvin kyllä ymmärrän naapurin puristamista että kuinka käy melkein sarjakärjelle ekalla kierroksella kun vastaan tulee joukkue jonko on voittanut 6v putkeen runkosarjassa. Ai että ku päästäis yllättään tän viikon peleissä niin tuo tärinä vain kasvaisi
Näin urheilu- ja jääkiekkoromantikon silmin tämä vaikuttaa erittäin selkeältä kuviolta. Tapparan peli on koko kauden ollut enemmän tai vähemmän sekaisin. Ilves sen sijaan on kulkenut lähes voitosta voittoon.
Ensimmäinen iso tappio Ilvekselle tuli kuitenkin jo, kun se hävisi runkosarjan voiton Lukolle. Jos (ja kun) Tappara onnistuu voittamaan toisen ottelusarjan kahdesta ensimmäisestä ottelusta, niin paineet siirtyvät täysin Ilveksen puolelle, olkoonkin että he ovat jo nyt suosikki voittamaan ottelusarjan.
Se on nähty jo monena keväänä, että Ilveksestä ei ole voittamaan silloin kun pitäisi voittaa. Se on myös nähty, että kun paine on suurin, Tappara voittaa. Tämän vuoksi ja kaikesta siitä huolimatta, miten kausi on muuten mennyt, näen että Tapparalla on täydet mahdollisuudet mennä ottelusarjasta jatkoon. Playoff-kiekossa momentum ratkaisee paljon ja Tapparalla on täydet mahdollisuudet napata momentum itselleen ensimmäisessä kahdessa ottelussa.
Ilves suoritti runkosarjan 1,85p/o keskiarvolla ollen toinen ja Tappara 1,5p/o keskiarvolla. Mielestäni ei kovin suuri ero, kun vertaa vaikka viime kauteen kun Ilveksen pistekeskiarvo oli 2,0 ja yhdeksänneksi sijoittuneen TPS:n 1,4. Sijoissa ero oli huikea, mutta liiga oli tasaisempi kuin koskaan, joten se hämää tilastoja.
Paikallispelit hävittiin runkosarjassa 4-2. Kevään slumpin aikana niitä oli kolme. Yksi päättyi varsin selkeästi, mutta muut suht tasaisia vääntöjä huolimatta muuten surkeasti sujuneesta keväästä. Nyt tuota tilastoa on mahdollista parantaa.
Naapurilla on Toronton paineet ja pelaamattomuus. Tapparalla hyvä kenraali ja jatkoaika voiton tuoma itseluottamus buusti. Jos pysytään poissa boxista ja Lindberg jatkaa hyvällä tasolla, niin mahdollisuudet on puolustaa voitto kotiin.
Ei missään nimessä. Tappara oli heikko tuossa viimeisessä.
Mutta tammikuussa O’Learyn yöperhonen liihotti kenkälaatikkoon ja peli meni vastoin kaikkia tapahtumia jatkoajalle. Jatkoajalla Mäntykivelle levitettiin punainen matto ja tämä laittoi “Rauhalat” yläpeltiin.
Tässä pelissä Tapparan laukaisukartta on muuten hyvä.
Viimeisessä ottelussa ei kyllä oltu missään vaiheessa kuskin paikalla vaan aivan köysissä. Granathin heitto maalille sattui menemään sisään josta saatiin hetkittäinen boosti ja siitä päästiin 2-0 johtoon. Se kumminkin pystyttiin sössimään heti kahdessa minuutissa tasoihin ja kolmas erä oli aikalailla täysin Ilveksen.
On kieltämättä erikoista, että ensimmäinen peli alkaa muutaman tunnin päästä ja lippuja siihenkin on tarjolla satamäärin. Hinnatkaan ei noissa jäljellä olevissa lipuissa ole tähtitieteellisiä. Kenties Ilves-henkistenkin puolella vähän katteellaan nämä eka pelit ja rynnätään sitten hikipäässä lipunostoon, kun katkonpaikka on käsillä. Toisin siis kuin on vuosikaudet toitotettu. Ei me ihmiset ehkä niin erilaisia lopulta olla.