Tässä kun alkaa rannekelloja muistelemaan, niin onhan mulla jossain nurkissa perintönä saatu sveitsiläinen Bovet. En tiedä onko sillä mitään ihmeempää arvoa ja onhan siinä jotain vikaakin. Se on uskoakseni ostettu joskus 50-luvulla. Ehkä Helsingin olympialaisten innostamana. Sen omistaja oli kova urheilumies ja tottakai tuossa kellossa oli sitten sekundaattoriominaisuus kylkiäisenä. Siis tietenkin vain 0.1 sek. tarkkuus. Muistan jo lapsuudesta, että siinä ajanottopuolessa oli jotain jumia.
En siis juuri mitään tiedä brändistä, mutta näyttää tuo Bovet kuitenkin olevan vanha merkki. Ei vaan ole juuri eteen tullut nykyaikana.
Joo, on rannekelloja. Automaattisia ja patterikelloja.
Olen aina ollut kelloista kiinnostunut, mutta nyt vasta on ollut taloudellisesti edellytyksiä automaattikellojen hankintaan. Käytettynä ostettuja nuo arvokellot ja halvemmat patterikellot yleensä uusina.
Itsellä urheilukellot tekivät perinteiset aikaraudat työttömiksi. Kaikissa patterit loppu ja vaihtohan on suhteellinen kallista - kesto pari vuotta.
Mitään arvokelloja en omista, mutta lomareissuilta on tarttunut tuliaisiksi jotain 50-100€ hintaluokissa. On joku espanjalainen “surffikello” ja siistimpi nahkarannekkeinen. Löytyy myös ex-kollegan kiinan reissulta tuoma mekaaninen TAG Heuer -feikki, joka toimii edelleen vaikka ikää ~15 vuotta ja hinta oli 20€.
Erikoisin on varmaan vuosituhannen vaihteessa itse itselleni ihan Suomesta ostama futuristinen STORM kello, joka olisi tänä päivänä hauska vintage. Maksoi muistaakseni 990mk.
Mutta kaikki pölyttyvät jossain laatikossa, patterit tyhjinä. Urheilukellon tärkein ominaisuus on värinäherätys, jota ilman ei perhesopu säily.
Itse käytän vielä perinteisiä mekaanisia rannekelloja. Olen ns. Kelloharrastaja
Aloitin harrastuksen aikoinaan vintage puolella mutta nykyään kun itse rupeaa olemaan vintagea niin olen siirtynyt uudempiin kelloihin:).
Käytän kyllä joka päivä kelloa, pääosin automaattia tai vetokelloa. On tullut keräiltyäkin paljon tässä vuosien saatossa. Isän ja isoisän kellot kokoelmani ehdottomat kruununjalokivet.
Vintage-kellojen osalta ehdoton suosikkimerkki on Omega, uusista malleista pidän erityisesti Seikon sukelluskelloista. Seikoissa erinomainen hinta/laatusuhde.
Itsellä yleensä käytössä Polarin kello, mutta on sitten myös Certina, Guess, Gant kellot mitkä on siirtynyt ihan puku kelloiksi. Niitä tulee harvemmin käytettyä enää nykyään
Omat mekaaniset automaattikellot ovat Tag Heuer, Omega, Longines ja Seiko -tasoa. Ei siis varsinaisesti mitää kelloharrastajan tarkoittamia “arvokelloja”.
Tämä selvennykseksi, ettei tule väärinkäsityksiä. Todellisiin arvokelloihin ei ole varaa.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa, kun mikä tahansa parin kympin kello suorittaa perustehtävänsä erittäin tarkasti (näyttävät ajan oikein) ja toisaalta erilaiset älykellot tekevät satasella tai parilla vaikka mitä temppuja?
Hyvä kysymys, johon ei varmaan voi antaa järjellistä selitystä. Arvokellojen kohdalla voi arvioida kellon yleistä laatua, muotoilua, ominaisuuksia, brändiä, jälkipalveluita, pakkausta ja niin edelleen. Eihän tuhansien eurojen sijoittamisessa kelloon ole sinänsä mitään järkeä, mutta näin se nyt vaan on
Lomilla en koskaan katsele kellojen perään. Ehkä yksi syy on siinä, että noita feikkejä tuli aikoinaan ostettua ihan riittävästi pitemmällä työkomennuksella Bangkokiin. Noissa kelloissa ei ollut ensimmäistäkään pettymystä vaikka ne olivat todella halpoja. Kiinasta jäi mukaan vain pari kelloa, mutta niiden laatu oli tosi heikko. Toinen semmoinen rannekellorimpula, jossa Mao heiluttelee kättään. Toinen oli kylläkin ulkoisesti komean näköinen taskukello, tehty Maon syntymän 100v muistoksi. Iso Maon kuva ja heiluva käsi siinäkin, mutta joku roska kai sen koneiston on pysäyttänyt. Vaikka sanois, että ihan turistikamaa, niin olisin odottanut tuolta Mao 1893-1993 kellolta hieman enemmän “rispektiä”. No, ehkä Kiina on kehittynyt.
Yks hyvä rannekello kyllä vielä olis, jota voisin ihan hyvin taas muutaman vuoden tauon jälkeen pitääkin. Ostin joskus pojalle ensimmäiseksi kelloksi, mutta eihän nuoret nykyään kelloa käytä, joten se jäi ainakin toistaiseksi omaan käyttööni: Tiger Titanium Quarz 50m. Aivan peruskello siis, ei tarvinnut maksaa itseään kipeäksi. Mutta titaanin ansiosta se on todella kevyt ja harmaan tyylikäs. Olen todella tykännyt pitää sitä. Ei pröystäilevä vaan huomaamaton aikarauta. Tässä yhteydessä tuli sekin opittua, että kun kelloseppä lyhentää metallirannekkeen, niin ne poistetut palat kannattaa ottaa jemmaan. Onneksi näin tuli tehtyä ja sain sen titaanirannekkeen pidennettyä aikuista varten. Ei tuo kello jollain muulla rannekkeella olisi sama.
Laadukasta viimeistelyä ja mekaniikkaa, sekä tarkkaa mekaanista koneistoa. Niitä perusjuttuja, joiden takia mekaniikasta ja estetiikasta kiinnostuneet ihmiset vielä ostavat mekaanisia kelloja.
Itsellä ollut rippijuhlien jälkeen aina kello ranteessa. Ihan perinteinen, ei mitään tarvetta millekään äly- tai urheilukelloille.
Rippikello taisi olla Citizen, mutta vähän liian hieno ja kallis arkikello. Tosin nykyisellään taitaa olla siitä patteri loppu.
Arkikellona nyt ollut varmaan viitisen vuotta Letherman-kello. Hyvin pelaa, pysyy ajassa, kerran patteri vaihdettu, vaihto maksoi kympin. Ja mikä parasta, nuo työkalut mitä rannekkeesta löytyy. Ei ehkä kätevin, mutta jos on pieni ruuvimeisselin tarve ja oikeaa meisseliä ei ole saatavilla niin se löytyy kellosta. Ja paljon muutakin “pikkuhomman” työkalua. Sekä tietysti kestää vettä ja iskuja ja pölyä ynnä muuta minkä kanssa on aika paljon tekemisissä kun minun ranteessa on. Ei ole seonnut edes magneetista, kun töissä välillä isompia murikoita täytyy sellaisellakin nostella ja välillä siihen on kellokin kiinni jääny ja silti aikaa käy.
Tätä mukaillen vähän yksinkertaistetumpi esimerkki aurinkolasit. Lähes kaikki ”merkkilasit” on valmistettu samoissa tehtaissa saman yhtiön tekemänä mitkä sitten myydän eri brändien nimillä. Luxottica - Wikipedia
Toki kelloissa paljon enemmän mekaniikkaa ja osien laaduissa myös eroja, mutta sanoisin että aika liukuhihnatyönä noita kasaillaan kaikilla brändeillä kun puhutaan hintaluokassa ”ei rikkaat”.
Lopuksi @ljpp kysymykseen, ostatko 5kpl 20€ kopiokelloa ja vaihdat kun rikkoutuu 50% edullisemmin vai yhden aidon 200€ kellon ja toivot että se kestää pidempää toimintakuntoisena kuin 5kpl halpiksia/piraatteja (jotka voi olla vielä samalta linjalta hyvällä/huonolla tuurilla).
Patterikellojen sijaan voi ostaa aurinkokäyttöisiä tai kineettisiä kelloja niin ei tarvii rampata pattereita vaihdattamassa. Omassa Seikon Kineticissä kesti akku jotain 20 vuotta ja sen vaihdattaminen taisi maksaa 50€.
Nykyään on ihan riittävästi muutenkin kaikenlaisia piippaavia ja ilmoittelevia älylaitteita, niin siksi älykello on jäänyt hankkimatta ja suosin “vanhan liiton kelloja”.
Täytyy myöntää, että en ole pitänyt minkäänlaista rannekelloa joskus vuoden 95 tms…jälkeen.
Nykyään kun on kelloja jokapaikka pullollaan, niin en ole vain oppinut käyttämään sen jälkeen,
kun minulta ranne leikattiin tuolloin ja ei voinut kelloa pitää muutamaan viikkoon.
Olen kyllä yrittänyt, mutta aina se on sitten jäänyt pöydälle kuleksimaan, joten nyt on pari kelloa laatikossa.
