Epäilen kyllä näitä esitettyjä lukuja alkutuotannon osalta, Luken tilastot ovat erilaiset, joku mättää nyt.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuoreen ennustepäivityksen mukaan tuottajahintojen nousu ei riitä peittämään kohoavien kustannusten luomaa kannattavuuskriisiä. Vuonna 2022 maatilojen keskimääräinen yrittäjätulo jää 17 500 euroon maatilaa kohti.
− Vuoden 2021 tarkentunut ennakko kertoo, että viime vuonna maatalouden keskimääräinen kannattavuuskerroin asettuu noin 0,53:n tasolle. Tänä vuonna kannattavuuskerroin uhkaa pudota 0,42:een, ennustaa Luken tutkija Jukka Tauriainen.
Kannattavuustavoitteesta täyttyy reilut 40 prosenttia, eli maatalousyrittäjän tuntipalkka on noin 6,9 euroa ja oman pääoman korkotuotto 1,6 prosenttia. Kannattavuuskerroin lasketaan jakamalla yrittäjätulo viljelijäperheen oman työn palkkavaatimuksen ja oman pääoman korkovaatimuksen summalla.
Maataloustuotannon arvoa kuvaava kokonaistuotto kasvaa tänä vuonna noin 237 000 euroon yritystä kohti. Siitä tukien osuus on 25 prosenttia. Kun kokonaistuotosta vähennetään kaikki tuotantokustannukset, saadaan yrittäjänvoitto, joka osoittaa maatalousyritysten jäävän vajaat 24 000 euroa tappiolle.
Kauppalehti käytti suoraan raakoja 1000 tuottajan talouslukuja, ei mitään ”geneeristä” laskennallisia lukuja. Tuolla sivullakin sanotaan että luvut on painotettuja keskiarvoja (333 yritystä) kattamaan 32000 tuottajaa.
Siitä varmaan ero syntyy.
Itse odotan mielenkiinnolla mitä tapahtuu nyt kun kaikki tuotantokulut tippuu, tippuuko hinnat?
Ei silloin voida väittää alkutuotannolla pyyhkivän hyvin, jos vertailussa on mukana vain osa tiloista, tiloja kaikkiaan kuitenkin 40 000.Ihmekös tuo, että on saatu hyvän näköiset lukemat. Tuo Luken käyttämä laskentamalli perustuu EU direktiiviin, jolloin eri maiden väliset vertailut ovat paremmin mahdollisia. Kauppalehti on nyt vetänyt mutkia suoraksi, vaikka todelliset lukemat ovat helposti saatavissa.
Kauppalehden juttu on maksumuurin takana, joten en sitä tarkemmin pääse näkemään.
Olen joskus miettinyt, että ilman Lidliä Suomen ruokakaupassa ei olisi minkäänlaista hintakilpailua.
S-ryhmä ja Kesko eläisivät sulassa sovussa hintakartellissa käärien tuhdit voitot. Nyt Lidl pakottaa ne todennäköisesti jälleen laskemaan hintoja, mitä ei muutoin olisi varmasti tapahtunut.
Ruokakauppaketju Lidl kertoo alentavansa pysyvästi yli sadan tuotteen hintaa.
Alennukset ovat Lidlin mukaan keskimäärin noin 10 prosenttia. ”Joissakin tuotteissa alennus on pienempi, joissakin 20 tai 30 prosenttia”, Forsström kertoo.
”Kuluttajien hintamielikuva meistä on Lidlin prioriteetti numero yksi, kaksi ja kolme. Halvimman tarjolla olevan ruokakorin tavoittelu on meille ensisijaisen tärkeää ja käytännössä se syy, miksi olemme markkinoilla”, linjaa Forsström.
Tuolla maailmalla on useita ruokaketjuja, jotka tasaisin aikavälein tutkivat mihin kannattaa ulottaa omaa liiketoimintaansa.
Kun kannattavuus paranee tarpeeksi, tännekin tullaan takuuvarmasti. Ei täällä nykyiset toimijat voi hinnoitella tuotteita miten sattuu, vaikka välillä siltä tuntuu.
Lidlillä alkaa verkosto olla kunnossa ja nyt aletaan ottamaan markkinaosuutta, hyvä juttu näin kuluttajan kannalta.
Sitä odotellessa. Kalliiksi tulee löytää tontteja kaupoille, kun osuuskauppojen johto istuu kunnanvaltuustoissa. Ei ole sattumaa että juuri ABC on saanut parhaat teidenristeyskohdat itselleen, joita ei aikaisemmin muille ole syystä tai toisesta annettu. Myös Lidl on paininut tonttiongelmien kanssa, kun kaavoittaja ei halua Lidliä mestoille.
Varsinaisia ruuan halpaketjuja ei Suomessa vielä edes ole. Euroopassa Lidlit ovat paikallisten ” prismojen ja cittareiden” vieressä pääsääntöisesti. Syrjäinen sijainti, pitkät etäisyydet ja pienet volyymit laskevat kiinnostusta tulla Suomeen.
Kyllä kauppaketjuista osataan laskea, missä kannattaa kauppaa tehdä.
Suomalaiset eivät ole tottuneet esimerkiksi Aldin kaltaisiin kauppoihin, joissa myymälä kalustoa ei käytännössä ole ollenkaan. Kaupat muistuttavat iltaisin Tarastejärveä enemmän kuin ruokakauppaa.
Suurin säästö ruokakaupassa ei muuten tule siitä, maksaako omenoista 0,89 € vai 0,99 €/kg (vai varastaako ne naapurin mummon pihalta), vaan siitä, ettei tee heräteostoksia. Tämä tekee Lidlistä mielestäni ylivertaisen.
Hypermarkettien koko idea on siinä, että asiakas kiertää loputtoman pitkiä käytäviä tuntitolkulla, kuumeisesti jotain luumuhilloa etsien, vekaroiden ja puolison poukkoillessa samalla sinne tänne sujauttaen kärryyn erinäisiä löydöksiä. Samalla asiakas poimii matkalla kärryyn kaikenlaista turhaa, josta nenä tai silmät sai vainun, mutta jota etukäteen tehdyllä ostoslistalla ei lue.
Kassalla asiakas sitten hypermarketin väenpaljouden aiheuttamaa tuskan hikeä otsalta pyyhkien ihmettelee, kun 35 euron sijasta ostoksiin menikin 68 euroa. Pelastukseksi kuitenkin koituu S-bonuskortti, jonka asiakas viimeisillä voimillaan onnistuu lompakon kuittien seasta löytämään kassaneidin jo painettua viimeistä enteriä, mutta jonka tämä voi vielä mielessä hiljaa kiroillen perua. Vihreällä kortilla omista juuri maksamistaan rahoista saa jonkun 10 senttiä takaisin, jess!
P.S. Olen alkanut suhtautua myönteisesti ruoan kotiinkuljetuspalveluihin. Kuljetuksen hinta on todella edullinen suhteessa a) kaupassa kuluvaan omaan aikaan, jolle kai jokainen valveutunut laskee hinnaksi ainakin 20€/h matkat huomioiden, b) heräteostosten välttämiseen.
Mitenköhän tämän muotoilisi? Seppo Sokos tekee järjettömän hyvää työtä konseptoinnillaan. Keijo Koo kauppiasvetoisuudellaan.
Herra Horst. Niin, Herra Horst on ruokakauppa. Sekin yltä päältä tervassa ja höyhenissä pyöritelty konsepti. Vieläpä eniten konseptoitu. Mutta, edelleen. Pelkkä ruokakauppa tarjoten välillä hassuja täkyjä.Odotan sitä päivää, että pääsen Horstin liikennemyymälään tankkaamaan kulkineeni ja kipaisemaan ku….a. Liittymässä lyödään jo jonotusnumero käteen.
Ei tuo haahuilu myymälässä kyllä market kaupankäynnin idea ole. Kun ruokapuolella on enemmän kuin 10000 tuotetta niin vaatii tämä tilaakin jonkin verran.
Totta on, että x- minuutin jälkeen keskiostos kasvaa x- eurolla. Ja tähän tietysti pyritään. Tätä kutsutaan liiketoiminnaksi.
Ei maitokaappi vahingossa ole siellä kaupan perällä.
Mielenkiintoista keskustelua. Itse olen pitkään kannattanut ajatusta, että S- ja K-ryhmät olisi pakko hajottaa pienemmiksi ketjuiksi. En tiedä, miten pitkäjänteinen ratkaisu se on, mutta selvää on se, että nykyisessä elinkeinorakenteessa kaupalla on kaikista eniten valtaa. Se ei koske ainoastaan asiakkaita ja hintoja, vaan myös tuottajia. Tiedän, etteivät kaikki ole samaa mieltä, mutta työntekijät ovat heikossa hapessa tuolla alalla, tuottajat ovat vaikeuksissa ja kaupat tekevät voittoa voiton perään. Jokin tässä järjestelmässä ei toimi oikein.
Virolaisen A1000 marketin piti tulla helsinkiin ja tampereelle. Tiedä sitten tuliko korona väliin kun oli niitä maita vai mihinkä suomen valloituksen aloitus kaatui.
Vaimo juoksuttaa meikäläistä tarjousten perässä aina niin Lidlissä tekee ostokset huomattavasti nopeammin kuin Prismassa tai Citymarketissa ja siksi tykkään siellä käydä. Useimmin tulee myös Lidlissä käytyä ja kun vaimo on rahoista tarkka kuin Roope-Ankka niin uskon sen myös olevan halvin.
Pirkkalan Prismassa tulee käytyä missä hyvä kun ostokset voi piipata suoraan kärryssä oleviin kauppakasseihin. Aikaa säästyy ja pääsee helpolla. Pirkkalan CM on kyllä paras mutta kallis. Lidlissä liian pieni valikoima minkä takia käynnit jää muutamaan kertaan vuodessa.
Jokainen ruokakauppa on tosiaan tarkkaan suunniteltu maksimoimaan keskiostos, ja kaupassa vietetty aika korreloi suoraan ostoksen suuruuden kanssa. Siksi kaupoista ja kauppakeskuksista pyritään luomaan ”elämyksellisiä”.
Ensin on hevi-osasto, jossa asiakas ostaa itselleen puhtaan omatunnon, jotta hän voi myöhemmin ladata hyvillä mielin kärryyn kaikkea epäterveellistä.
Paistopiste saattaa levittäytyä yhdelle seinustalle, jotta tuoksu leviää mahdollisimman laajalle ja sijaita lähellä sisäänkäyntiä > Houkuttaa nälkäisiä ohikulkijoita.
Maitohylly tosiaan on perällä, jotta kahvimaidon unohtanut joutuu kävelemään koko kaupan läpi.
Asiakkaan kävelymatka kaupassa pyritään muutoinkin tuotesijoittelulla maksimoimaan, koska time is money eli heräteostoksia syntyy matkalla
Kassalla luodaan vielä viimeiset heräteostoshoukutukset suklaapatukoiden, pastillien ja arpojen muodossa.
Tuotesijoittelu on erittäin tarkkaa, kuten missä ovat tarjoustuotteet, jotta heräteostokset varmimmin päätyvät ostoskoriin, ja mitä esim. hyllyjen päädyissä on.
Sekin tiedetään, että ihmiset havainnoivat paremmin oikealla puolellaan olevat tuotteet ja tietyllä korkeudella olevat tuotteet. Tätäkin hyödynnetään suunnittelussa.
= Mitä vähemmän aikaa kaupassa viettää sitä enemmän säästää.
*Edit. Olin joskus kouluaikoina K-kauppiaan vetämällä kierroksella, joka kertoi tuotesijoittelusta kaupassa, mutta asioita on varmaan jo ehtinyt unohtua.
Kyllähän nuo kikat on varmasti kaikilla tiedossa. Mutta se on hyväkin noin. On mukava kierrellä kaupassa ja katsella mitä juonia kauppias on tällä kertaa punonut.
Eikä senkään ole niin väliä, jos joskus joku ns. heräteostos päätyy ostoskoriin. Hyvältähän nuo on yleensä maistunut , ja voi mielessään todeta kauppiaalle “well played” jos noin käy.
Eri asia olisi tietysti jos talous olisi tiukalla ja ostokset kaduttaisivat jälkeenpäin.
