Täytyy sanoa, että tuskin koskaan on tiistainen rupumatsi kuumottanut näin paljon.
Pelissä on pakko alkaa näkymään lopullista rakennetta.
Jos oletetaan, että tässä on koko kausi vain reenattu kevättä varten, niin kyllä nyt pitää saada myös onnistumisia. Hyvä fiilis ja itseluottamus on tärkeää tosipeleissä ja kovissa paikoissa. Maaleja, kiitos!
Tällä kaudella mennään ilmeisesti pelitapa edellä, ei tulos. Oikein muuta on vaikeaa luulla tämän ottelun jäljiltä. Hajanaista, epärytmistä ja näennäistä. Ainakin vielä tällä kaudella. Näyttää välinpitämättömältä mutta voi olla vain (vielä) toimimatonta?
Ei nyt oikein joukkue vastannut minunkaan ennen peliä esittämään vienoon toiveeseen. Kunnossa olevalla asenteella ja taisteluilmeelläkin korjaa aika paljon, vaikka olisi pelitavallisia ongelmia. Ainakin olisi mukavampi katsella, kun näkisi selvästi, että joukkue painaa ja yrittää, riistää ja raasta minkä pystyy, kuin tällaista kun mennään pelaamaan peli pois, kun kerran pakko on. Asennevamma pitäisi korjata ihan ensimmäisenä.
Kyllä näin on…millähän Tapparaan saisi edes jonkun liekin syttymään…saati hurmoksen. Nyt peli on parhaimmillaankin vain säntillistä rutiinisuorittamista hyvillä yksilöillä. Virkamiestyyliä.
Nyt on vähän myöhäistä, mutta kauden aikana olisi voinut kyllä penkittää vahvasti alisuorittaneita supertähtiä ja antaa nuorisolle mahdollisuuksia. Meinaan sellaisille, joille tiistain el Clasico Saipaa vastaan on elämän huippuhetki ja näytön paikka.
Vähän oltiin unessa. Kuvaava tilanne oli vaihtopenkillä, kun Krisse nuuskaili sitä ammoniakkia vielä kolmannen erän aikanakin.
Ei vaan vissiin kroppa heränny millään.
No voitto on aina voitto ja taas ollaan kolmansia.
Peli on tätä ja se joko riittää jatkossa tai ei. Eiköhän siihen napsu tule lisää panosten kasvaessa.
Pakko myöntää inhimillinen tosiasia, että Sport tiistaina Vaasassa. Pyyhkeen kehään heittänyt vastustaja ja pitkä tauko alla.
Ei ihan helppo yhtälö hakee ittelle sitä parasta tiikerinsilmää, vaikka ammattilaisilta sitä vaaditaankin.
Mikkola oli pelipäällä.
Hyvät ja ainakin itselleni maistuvat kolme pistettä. Tärkeätkin sellaiset. Vaikka pahaa tekikin kattella. Eihän nyt herrajjesta tässä vaiheessa tulla raikkaana tauolta, mitä te oikein kuvittelette? Eiköhän mennä hiljalleen kohti parempaa liikkeen ja reagoinnin osalta, ihan runkosarjan viimeiseen peliin asti. Sen jälkeen on mahdollista pelata jopa hyvääkin peliä.
Oli valmistautunut siihen, että nyt isketään yhtälöön vahvempaa pelisapluunaa ja lähdetään painaan kaasua kohti kevätaurinkoa näissä viimeisissä runkosarjapeleissä, mutta paskat. Tästä pelistä paistoi, että oltiin lähdetty pelaileen peli pois alta ilman sen suurempia ajatuksia pelin kehittämisestä.
Eikä siinä mitään. En hirveän äkäinen voi olla, koska itsehän odotusarvot tälle pelille olin hilannut lipputangon kärkeen sirossa Tapparan lipussa.
Posin kautta jos lähdetään, niin peli itsessään oli nousujohteinen, eikä pelaajat ainakaan näyttäneet kärsivän. Lähinnä naureskelivat ja pitivät hauskaa. Repo menetti kiekon riplailun päätteeksi ja Sport teki vastahyökkäyksestä maalin. Mietin asiaa ja päädyin lopputulemaan “mitä sitten”.
Tappara on ollut pelitavallisessa prosessissa koko kauden. Ja se on näkynyt oikeastaan koko joukkueen tekemisessä. Siihen vielä mahdollinen kova treeni päälle. Et sää silloin ala pelaajia siitä rankaisemaan penkityksillä. Se olisi heikkoa ihmisjohtamista.
Voi päättyä, mutta kun ovat ilmeisesti yhdessä pelitavallisen haasteen ottaneet, niin sitten sen kanssa mennään yhdessä loppuun saakka. Turha mitään skismaa joukkueen sisään on millään penkityksillä luoda. Yhdessä eteenpäin.
Ja maailma nyt ei kai kaadu siihen, jos Tappara ei nyt mestaruutta voittaisi.