Ei nyt ajeta futiksen liveseurantaa väärille raiteille:
Ehdottomasti pidän. Mielestäni “Sympaattinen vanha ukko” vapaasti muotoilluin sanavalinnoin kuvaa metaforana hyvin suhtautumistani Ilvekseen. Jos siis puhutaan siitä kokonaisuudesta, mikä kattaa koko seuran faneineen. “Vanha mies, joka uhoaa muistikuvilla menneestä”. Sellaistahan se on ollut. Entinen suuruus, joka kykeni urotekoihin. Entinen suuruus, joka pääsi hieman höpsähtämään. Puheet pysyivät kovina, menneisiin viittaamista jatkettiin. Eräänä päivänä vain puheille ei tekemisen taso enää antanut katetta.
Sympaattinen on ehkä tavallaan väärä sana kuvaamaan fiiliksiäni Ilveksestä, mutta ehkä se on kuitenkin lähinnä oikeaa. Tavallaan säälistäkin voisi puhua tunteideni kuvaajana, mutta ei sekään oikein pidä paikkaansa. Ei varsinkaan enää, kun Honkalehdot ja kumppanit on saatu pois ja tunnelin päässä orastaa valo ja toisaalta omissa junnuissa näkyy paljon hyvää. Viha? En minä ole lähelläkään sitä Ilveksen suhteen. Ilves on pikkuveli, joka on ollut liian kaukana, liian kaukana vakavasti otettavasta uhasta. Ei Ilves ole joukkue, jolle häviäminen eniten ■■■■■■■■■ Ei pelkkä samalla hiekkalaatikolla leikkiminen siihen riitä. Ainakin henk.koht. IFKlle, Kärpille ja JYPille tappioon taipuneet pelit ■■■■■■■■■■ huomattavasti enemmän. Erityisesti Kärpät on tässä 2010-luvulla onnistunut Tapparan kanssa luomaan mielenkiintoisen suhteen aina finaalien seiskapelien jatkoaikoja myöden. Ilveksen kanssa on vain menneisyys.
Tietenkin Ilveksen mestaruus ■■■■■■■■■■■ Se ■■■■■■■■■■■ koska Tappara olisi silloin hävinnyt. Mutta jos pitäisi Tapparan jälkeen listata 14 muuta Liigajoukkuetta sen mukaan järjestykseen, kenelle eniten mestaruuden soisi, niin ei Ilves tätä nykyä omalla listallani viimeiseksi jäisi. Ei edes alemmalle puolikkaalle enää.
Tosin Osaston spedeilyt ovat hyvää tahtia sympatiapisteitä syöneet, mutta se on kokonaan oma lukunsa.