Suhteeni Ilvekseen


#1

Kun Ilvekseen liittyvä keskustelu on erilaisten tapahtumien johdosta kiihtynyt viime päivinä, olen pannut merkille, että suhtautuminen tähän rakkaaseen kilpailijaan on hyvinkin sekalaista Tapparan kannattajien keskuudessa. Itse kuulun hieman vanhempaan kannattajapolveen ja olen ollut huomaavinani, että minun (sukupolveni) suhtautuminen on hieman erilaista, eikä ollenkaan niin suvaitsevaa ja positiivista, kuin nuorempien kannattajien, jotka ovat mahdollisesti itse kokeneet Ilveksen kilpailijana vasta 1990-, 2000-luvulta tai myöhemmältä ajalta lähtien. Yritän tässä hieman valottaa oman Ilves-suhteeni syntyjä, taustaa sekä historiaa, jotta nuoremmatkin kannattajat ymmärtäisitte, mistä tällainen “viha” saa juurensa.

Omat ensi muistoni Ilveksestä ovat Hakametsästä 1970-luvun alkupuolelta, muistan Oksanen-Peltonen-Leimu –ketjun, Hakasen Mintsun ja kovan kanadalaisen Len Lunden. Tuolloin Ilves oli todellinen kilpailija, jopa Suomen Mestari. Kaksi kertaa vuodessa kohdattiin täydessä hallissa, 10 200 katsojan pitäessä tunnelmaa yllä. Ja voi sitä kuittailun määrää koulussa välitunneilla noiden otteluiden jälkeen. Jotkut fanaattisimmat kannattajat eivät edes tulleet kouluun hävittyä ottelua seuraavana päivänä. Sitten tuli Kivelän Keijo, sarjan ylivoimaisesti nopein pelaaja, jonka viimeistely ei onneksi ollut luistelun luokkaa, oli Hiitelän Seppo punaisissa muoviluistimissaan, ja Viitalan Jari, tuo kolmosketjun vaalea taistelija, Ilveksen kannattajien suurin suosikki.

Mutta sitten kaikki muuttui - tuli Jarkon Mara, epäilemättä Ilveksen kannattajien kautta historian eniten vihaama tapparalainen. Jarkkolaiset käänsivät kiekkovaltikan Tapparalle, mutta paikallisottelut olivat edelleen jännittäviä ja kiihkeitä. Vihellyskonsertin meteli täydessä hallissa oli korvia huumaava. Ja Ilvekseenkin tuli uusia huippupelaajia, tuli Siltasen Risto, mies joka yksin pystyi voittamaan Tapparan. Todellinen vihan ja ihailun kohde samanaikaisesti. Lämärit olivat jopa kovempia kuin Marjamäen Pekalla (off topic: Risto on edelleen mielestäni Suomen kaikkien aikojen toiseksi paras puolustaja, se paras valittiin hänen kanssaan yhtaikaa nuorten leirin All Stars-miehistöön).

Nämä vuodet, tapahtumat niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin, kehittävät nuoreen poikaan jonkinlaisen lähtemättömän Ilves-vihasuhteen, josta ei ole päässyt irti edes vanhoilla päivillä. Tämä viha ei suinkaan kohdistu Ilveksen kannattajiin, jokaisella tamperelaisella on varmaan ystäväpiirissään niin Ilveksen kuin Tapparankin kannattajia, vaan Ilvekseen seurana ja joukkueena (nimenomaan jääkiekkojoukkueena), sen menestystä ei vain kykene toivomaan vaikka haluaisi. Ilves oli ja yhä on se kilpailija numero yksi, vuoden tärkein peli, joka täytyy voittaa. Hieman kuin Ruotsi maajoukkuetasolla. Viha ei tule Ilveksen tyylistä pelata, Ilveshän on aina pyrkinyt nopeaan taitokiekkoon, vaikka 80-luvulla Ilveksen kotiotteluissa jaettiinkin yhdelle joukkueen pelaajalle ‘Hansonin veljesten muistopalkinto’. Tämän saamiseen taisi tosin riittää yksi onnistunut taklaus. Suhde tullee siitä tasapäisestä kilpailuasemasta, tarpeesta voittaa tuo elämää suurempi kilpailu ja tappion ja voiton seurauksista nuoren pojan sosiaalisessa elämässä.

Sitten nimittäin seurasivat historiassa vuodet, jotka olisivat saattaneet tehdä suhteesta erilaisen, jos ei olisi elänyt tuota tiukan taistelun 70-lukua. Ilvekseen tuli uudet nuoret, tyylikkäät tähdet, joita ei voinut olla ihailematta. Ensin Jalon Risto, tuo uskomaton mailavirtuoosi, joka kuljetti vaivattomasti kiekon puolustajien ohitse. Siitä pari vuotta ja Helmisen Raipe. Kausi alkoi ja muutaman kierroksen jälkeen kaikki alkoivat puhua tästä uudesta tähdestä, joka kieputteli Tapparankin puolustajia mennen tullen. Elettiin kuitenkin Tapparan toisen dynastian (jos jätetään 50-luku pois) aikaa, joten ilvesläisiä oli hieman helpompi ihailla, olihan pahin vastustaja viime vuodet tullut Turusta. Ehkä nuoren pojan ajattelu ja mielikin olivat iän karttumisen myötä kypsyneet. Kun puolustuksessa luuti vielä Kaarion Matin tapainen herrasmies, niin Ipasta olisi voinut jopa alkaa pitämään. Jaloa ja Helmistä seurasi vielä Niemisen Mika jalkakikkoineen, ehkä näiltä ajoilta juontaa juurensa se jonkinlainen kunnioitus Ilveksen taitavia keskushyökkääjiä kohtaan, saman kunnioituksen jatkeesta nykyjoukkueessa nauttii Sami Sandell. Toinen ihailun kohde oli maalivahdit. Virhimo lehdistötorjuntoineen (puolispagaatti, kiekko ylänurkasta räpylään ja jäätyminen torjunta-asentoon pariksi sekunniksi, jotta Palmun Reijokin ehti napata kuvan seuraavan päivän Aamulehteen) taisi mennä vielä vihan puolelle, mutta sitten tulivat “Taisto” Tammi, Jarmo Myllys, Vesa Toskala ja Tuukka Rask. Melkoista historiaa nykyiseen verrattuna.

Minulle nyky-Ilveksen seuraaminen on omalla kierolla tavallaan nautinnollista aikaa, minkä tahtoisin jatkuvan ja jatkuvan. Minulle Vincent Manngard on ollut paras omistaja Ilveksen historiassa ja Honkalehdon Esaa en vaihtaisi kehenkään, tulen todella kaipaamaan hänen aikojaan Ilveksen toimitusjohtajana. Joskus saatan tuntea Ilvestä kohtaan pieniä epämääräisiä säälituntemuksia, mutta nämä menevät nopeasti ohitse. Ehkä aivoni kytkevät ‘sääli’-sanan armeijakokemuksiin ja kapteenin ohjeistukseen: “Sääli on sairautta ja pelko veren heikkoutta.” Niinpä säälin tunne kaikkoaakin mielestä nopeasti ja voin palata nauttimaan nykyhetkestä ja toivoa tämän vain jatkuvan. En halua Ilveksen konkurssia enkä Ilveksestä tasapäistä vastusta, haluan katsella, kun he kamppailevat playoff-paikasta Sportin ja Jukureiden kanssa ja häviävät taistelun. Haluan katsoa, kun he sekoilevat taloutensa kanssa, tuhlaavat omistajiensa rahoja, mutta pysyvät kuin pysyvätkin hädin tuskin hengissä.

Olen yrittänyt olla rationaalinen ja toivoa Ilvekselle parempaa, kuten monet nuoret Tappara-kannattajat näyttävät vilpittömästi pystyvän tekemään, mutta tämä ei yksinkertaisesti onnistu. Tämä Ilves-suhde on vain juurtunut minuun nuoressa iässä eikä sitä varmaan saisi muutettua edes usean vuoden terapiaistunnoilla. Tällä hetkellä odotan muiden tapaan mielenkiinnolla Ilveksen omistajavaihdosta. Tosin uskon ja toivon, että tuo vuosien sekoilu on jättänyt tuohon organisaatioon niin pahat jäljet ja toimintatavat, ettei tekeminen tästä muutu. Nyt aletaan tuhlata yhden omistajan sijaan kymmenen omistajan rahoja ja kohta kinastellaan keskenään pienissä kuppikunnissa. Ja taistellaan samalla säälipleijaripaikasta. Perinteisestä kasvattajaseurasta valittiin U20-, U18-, U17- ja U16-maajoukkueisiin yhteensä yksi (!) pelaaja (Topias Haapanen), joten vuosien rämpinen alkaa näkyä tavalla, josta ei tulla noin vain nousemaan.

Niukat voitot, Paten ensimmäinen hattutemppu, tappioasemien kääntämiset voitoiksi ja jatkoaikavoitot Ilveksestä ovat olleet erittäin mukavia, mutta seuraavassa Ilves-ottelussa voisimme vihdoinkin ottaa kunnon rökälevoiton, 10-0 taululle tämän yhden aikakauden päätökseksi.


#2

Ei paha teksti ollenkaan :slight_smile:
Mielestäni paikalliskilpailu on vaan nykyään mennyt niin huonolle tasolle, että minun mielestäni tässä ei ole edes kannattajana enää mitään hauskaa. Minua henkilökohtaisesti nauratti paljon enemmän TPS:n heikko suoriutuminen ja siitä kävin jopa jatkoajassa vuosia turkulaisia piikittelemässä, varsinkin, kun veri leimahtaa aika äkkiä siellä suunnalla. TPS on minulle se, jota kohtaan tunnen samoin kuin sinä Ilvestä: en halua, että TPS menestyy. Haluan, että he istuvat sen rahakasansa päällä ja käyttävät sen huonosti.

Ilves on rämpinyt niin kauan kuin olen seurannut liigaa ja enää ei jaksa edes katsella tuota rämpimistä. Omista paikallispeleistä menee kaikki into jo siihen, että Ilvekselle yksi voitto on kuin mestaruus, josta saa kuunnella jauhantaa seuraavana päivänä. Se on sama kuin Daavid kaataisi Goljatin tällä hetkellä. Jos Ilves olisi vastus, jonka voisi ottaa tosissaan ja pystyisi sitä kautta suhtautumaan oikein niin ei tarvisi tuntea sääliä. Kuitenkin paikalliskilpailu on valahtanut niin surkealle tasolle viime vuosina, että pelkästään Ilveksen rämpiminen ei enää tuota edes mielihyvää. Toki Ilves on tuottanut niin koomisia hahmoja suomalaiseen jääkiekkoon, että mielenkiinto sen sijaan pysyy yllä aina, kävi mitä kävi. Ilveksen Honkalehdot ja Manngardit, Pajuojat ja koko “ilveshenkinen” konkkaronkka tuovat niin paljon naurua arkeen, että heikompaa hirvittää. Koko shown kruunaa mukahauska huutajakuuluttaja, joka kuulostaa kuin todelliselta leipäpapilta, kun Tappara tekee maalin.


(「LIVE IS LIFE」) #3

Kyllähän tuota Ilvestä voisi sympata, mutta symppaamisen kohde tekee välittömästi itsensä niin pieneksi, ettei enää viitsi yrittää. Hyvää viihdettä kuitenkin Ilves tarjoaa, eihän Essin ja kumppaneiden sekoiluja pystyisi paraskaan käsikirjoittaja kynäilemään.

Mutta kuten @peterra a, niin minuakin nauratti enemmän TPS:n sekoilut. Varsinkin Elomon pressikatastrofit olivat todella ikimuistoisia. Myös IFK on viihdyttävimmillään sijoilla ynnä muut, kuten tällä kaudella edarimeininkeineen. Ilveksen urheilupuolesta ei vaan enää oikein löydä huumoria, kun ovat olleet jo niin pitkään huonoja, ja joukkue on täynnä puurtajia/junnuja.

Jotenkin salaa toivon, että Ilves nousisi tuolta vähäksi aikaa suoran pudotuspelipaikan/kotiedun joukkueeksi, niin seuraavista sekoiluista saisi enemmän irti. Niitä kyllä tulee.


(Team Kameleontti) #4

Hieno teksti @jph:lta, ja hyvin perusteltu, miksei Ilvestä pysty yhtään symppaamaan.

Itse olen kuitenkin @peterra’n linjoilla tässä, vaikka muistan myös niitäkin katkeria 90-luvun vuosia, kun Ilves oli Tapparaa parempi ja kävipä Ipa kerran jopa finaaleissa. Ei silloin koulussa aina itselläkään kivaa ollut.

Silti itse toivoisin, että Ilves vähän vahvistuisi. En tietenkään toivo, että mestaruutta voittaisi, mutta olisi kiva, jos siitä olisi Tapparalle jonkinlaiseksi haastajaksi. Uskon, että kaupungissa olisi aivan erilainen tunnelma kiekon suhteen. Seurasin itse suurella mielenkiinnolla Jokerien ja IFK:n viimeisiä pudotuspelisarjoja. Helsingissä oli silloin kova kilpailu, joka kiinnosti myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Toki se kamppailu sai välillä myös niitä ikävämpiä piirteitä…

@jph:lta kysyisin sen verran, että kun olet kokenut noita 10000 katsojan hegemoniataistoja, jossa on ihan oikeasti joutunut pelkäämään tappiota, niin etkö kaipaa kaupunkiin tuollaisia tiukkoja kamppailuja? Paikallisotteluita, joita saisi ihan oikeasti jännittää ja jonka jälkeen voitto todella tuntuu hyvältä? Nykyään ainakin minusta voitto Ilves-ottelusta tuntuu ihan peruskauralta - otettiin mitä pitikin - ja jos sattuu tappio tulemaan, niin se menee asenteen piikkiin eikä erityisen paljon kirpaise, vaikka vähän hävettääkin.

Oli minullakin nuorempana inhokkijoukkueita, Ilves, TPS ja Jokerit etunenässä. Nykyään en tunne mitään vihaa vastustajia kohtaan. Olen urheiluromantikko, ja mielestäni urheilun suurimmat tunteet tulevat siitä, kun voitetaan (tai hävitään) perinteisiä kovia vastustajia vastaan. Siksi toivon tasaista sarjaa ja suht vahvoja perinteisiä vastustajia. Nykyliiga Jukureineen ja Sportteineen ei turhan paljon intohimoja herätä. Koko Liiga tuntuu vähän hajuttomalta ja värittömältä, vaikka sikäli mukava onkin seurata, kun Tappara on tällä hetkellä Liigan vahvin organisaatio. Tuntuu / tuntuisi silti ihan erilaiselta voittaa oikeasti vahva Kärpät, TPS, IFK tai Ilves.

Ai että kun pääsisi joskus itsekin seuraamaan pudotuspelisarjaa Ilvestä vastaan, jonka sitten joku nykyajan Tarvainen ratkaisee komealla soolollaan ja halli räjähtää…


#5

Ei kyyneltäkään Ilveksen vuoksi.


#6

Itse huomannut tässä menestys vuosien aikana, että useilla Ilves -faneilla joihin törmää aloittavat heti ‘Siinä Tapparan mies, ■■■■■ Tappara’ -tyyppisesti keskustelun ja somessa revittelevät kunnolla jos sattuvat keskinäisen voittaan. Saisi jankata heidän kanssa vaikka maailman tappiin jos jaksaisi. Siellä leirissä on sitä entisajan vihaa meitä kohtaa, ja ymmärtäähän sen. Törmäisi varmasti samaan ilmiöön, jos Tapparan ja Ilveksen osat olisivat toisinpäin. Nyt kun menestys on päässä ei koe mitään tarvetta alkaa Ilvestä mälvään.

Oma suhteeni Ilvekseen vaihtelee päivittäin tai viikottain, riippuen onko joutunut jonkun raskaan Ilvesläisen juttuja kuunteleen. Silloin saa ekstranautinnon Honkkiksen ja kumppaneiden sekoiluista.


#7

Kiitos niiden ystävien jotka ovat saaneet inhoamaan ilvestä niin paljon kuin sitä inhoan.
Eli mielummin korkkaan skumpan, niin kuin naapurifoorumilla moni tuntuu kohta tekevän, kuin puen mustaa päälle ja suren, mikäli niskalaukaus mirreille joskus tulee…


(Levtchi fan club) #8

Mun puolesta Ilves sais hävitä maan päältä lopullisesti.


(Tomi ) #9

Oma suhde oli vielä jokunen kuukausi sitten se että kyllähän ne saisi liigassa pysyä.
Tuon jälkeen kuitenkin tutustuin niiden foorumiin jossa huomasin kuinka ylimielistä sakkia siellä tuntuukaan olevan, Tapparaan verrataan tekemisiä mutta silti niiden mielestä Tappara on syvältä.
Niin kova viha tuntuu olevan että mun inhimillisyys ilvestä kohtaan katosi täysin.
Ja johan on taas skumpat jääkaapissa ja mestaruus tulossa kun on huhuja ostajista, ihme sakkia jonka realiteetit on kaukana todellisuudesta.
Kurkkasin taas niiden sivuille kun mietin tätä suhdetta, johan se Keräsestä saama 100k€ sanktio on niiden mielestä laitin joten sitä ei tarvi kuulemma maksaa. Hölmöt, tietenkin tarvii jos haluavat munat säilyttää sopimusrikon jälkeen, tai jos haluavat käräjöidä asian ja välttää maksun niin eiköhän liigan jengit sopivan rangaistuksen keksi. Ihme idiotismia.
Ja se suhde, toivottavasti on kynä hukassa ja hakevat vauhtia Suomi-sarjasta.


(Mukahauska juttu) #10

Musta tuntuu että täälä on tämä sama keskustelu jo käyty jossain ketjussa.
Suhde on hyvä, niin kauan kuin ilives vikisee.


#11

Minulle Ilves on tällä hetkellä lähinnä surullinen ja sympaattinen tapaus, jonka nousua edes keskikastiin todella toivon.

Muistan aikoinaan vuosituhanteen vaihteen viimeisimmän playoffs-sarjan aikaan olleen varsin mukavaa vääntöä Ilveksen kannattajien kanssa. Sanailtiin mm. Kangasniemen takalauksesta Nikkoon, yms.
Mielestäni paikallispeleihin tulisi paljon lisää fiilistä, jos Ilveksen voittaminen ei enää olisikaan nykyistä, “siltä hiukan vajaalta pikkuveljeltä tikkarin viemiseen”- verrattavaa toimintaa.
Mielelläni toki vääntäisin sanallisesti ystävieni kanssa paikallispelien herruudesta nytkin, mutta
tuttavapiirissäni on enimmäkseen Ilveksen kannattajia, jotka kokevat Ilveksen nykyisen touhun täydeksi vitsiksi ja heillä en ainakaan ole keulimista yllättävistä paikallispelivoitoista ollut. Yritä siinä sitten saada sanallista vääntöä aikaan…:unamused:

Oma mielipiteeni saattaa hyvinkin johtua siitä, että menestymättömät joukkueet on usein sympaattisia ja sitten jos menetystä tulee niin silloin ne usein muuttuvat ei-sympaattisiksi. Olen varma, että Ilveksenkin kannattajatkin toivoisivat Ilveksen olevan vähemmän sympaattinen. :wink:

Summa summarun, toivoisin Ilveksen nousevan ahdingostaan ainakin ylemmän keskikastin joukkueeksi. Ehkä sitä paikallispeleihin kuuluvaa agreakin alkaisi tällöin itsestä löytymään.


#12

Tuohon tiivistäisin omankin suhtautumiseni Ilvekseen. Alotuspostauksesta poiketen oma näkemys on jotakuinkin päinvastanen: Seuralle toivon kaikkea hyvää mutta faneja en voi sietää. Tai ainakaan niitä äänekkäimpiä faneja ja heille tyypillistä katkeruutta ja epäoleellisuuksiin puuttumista.


#13

Minulla on teoria siitä, miksi osasta tamperelaisia tulee Ilveksen kannattajia. Kun lapsi jossain iässä oppii, että kaupungissa on kaksi jääkiekkoseuraa ja hänen pitäisi valita toinen omakseen, niin hän saa vetää pitkää tikkua. Jos hän saa lyhyen tikun, niin hänen traaginen osansa on olla Ilvesfani. Tai ehkä tämä kohtalokas arvonta suoritetaan jossain salaperäisten kiekkojumalien henkimaailmassa. Vai voisiko selitys sille, kumman seuran kannattaja tamperelaisesta tulee, löytyä jostain geenistä?

Ilvesfoorumi on kuitenkin hyvä olemassa. Jos teitä joskus harmittaa Tapparan häviämä ottelu tai sen alisuorittaminen pelissä, niin Ilveksen otteluketjuja lukemalla löytyy taas hyvä mieli.

Yksi tuntemani Ilveksen kannattaja oli 1987 finaaleissa Tapparan puolella. Se oli hänelle Tampere vastaan Oulu. Ilvesfoorumi kannatti muutamina finaalikeväinä tässä hiljattain Kärppiä. Mutta ehkä 1987 ilvesläisen oli helpompi olla Tapparan puolella, kun Ilveskin oli voittanut mestaruuden vain kaksi vuotta aiemmin.


#14

Tähän lisään sen verran, että joukkueen valinnasta on ollut puhetta Tampereella jo vuosia ja varsin kirjavia kommentteja löytyy aiheesta. Itseäni on aina kiehtonut yksinkertaisesti paremmuus Tapparassa, Tappara vaan on niin paljon parempaa jääkiekkoa esittänyt jo vuosia.

Uskoakseni mitään logiikkaa ei sinänsä liity joukkueen valintaan. Joku valitsee aina huonosti eikä kehtaa vaihtaa. Jotain vanhempia tutkimuksia löytyy, jossa on haettu yhdistäviä tekijöitä sosioekonomisesta taustasta tamperelaisen kannattamisen jakautumiseen, toisinaan on haettu asuinpaikkaperusteista ajattelua ja ties mitä. Näyttää, että mitään selkeää logiikkaa ei ole.

Tunteen logiiikka on tuntematon.


#15

Suhteeni Ilvekseen… no sitä ei ole kun yhden illan juttuihin en lähde ja Ilveksen luonne taas estää tehokkaasti pitemmän tuttavuuden.


#16

Tämä on erittäin hyvä kysymys. Urheilun seuraaminen ja mukana eläminen tuo tunne-elämyksiä, valtavasta ilosta katkeriin pettymyksiin. Nuo Tappara-Ilves –ottelut olivat, näin jälkeen päinkin katsottuna, todella hienoja ja jännittäviä elämyksiä. Koko pieni poika tärisi jännityksestä juuri ennen ottelun alkua ja sitä tunnelmaa ja meteliä ei enää nykyhalleissa tavoita. Vieläkin se 8-7 voitto ja Hannu Haapalaisen voittomaali Markus Mattsonin taakse ajassa 59.59 on yksi ikimuistoisimpia jääkiekko-otteluita, mitä olen paikan päällä seurannut. Jollakin tapaa otteluiden seuraamisesta on nykyisin tullut kliinisempää ja kenties sivistyneenpääkin.

Ottaisin kyllä takaisin tällaiset taistelut, mikäli Ilves ja Tappara taistelisivat samaan aikaan myös Suomen mestaruudesta, mutta valitettavasti olen tässä asiassa hieman inhorealistinen (ja kenties väärässä), mutta en usko Tampereen kokoisen talousalueen pystyvän ylläpitämään kahta seuraa liigan huipulla. Näen, että joukkueiden pärjääminen on kuitenkin pitkällä tähtäimellä kiinni taloudellisista edellytyksistä ja siitä seuraavasta pelaajabudjetin suuruudesta. Kärpät ja HIFK tulevat vääjäämättä pysymään huipulla tai nousemaan sinne aina joidenkin välivuosien jälkeen. TPS:kin tuntuu saavan taloutensa kuntoon tai ainakin rahaa uusilta omistajilta. Tapparan tämän hetkinen taloudellinen tilanne mahdollistaa dynastian ylläpitämisen ja tasaväkisen mestaruudesta kamppailun. Näen kuitenkin, että nykyinen tilanne on osaltaan mahdollistettu Ilveksen huonolla menestyksellä ja asioiden hoidolla. Talouselämän (TV-tuloja lukuun ottamatta) ja asukkaiden jääkiekkoon käyttämä raha on kenties jonkin verran lisääntynyt, mutta ennen kaikkea se on jakautunut enemmän Tapparan hyväksi. Jotta kaksi joukkuetta kamppailisi liigan huipulla, tarvittaisiin positiivinen taloudellinen kehitys, lisää menestyviä yrityksiä seudulle ja asukkaille lisää rahaa vapaa-ajan viettoon. Uusi halli luo mahdollisuuksia lisätuloihin, mutta samalla kasvattaa seurojen menoja. En usko, että pelkkä tiukentunut urheilullinen kilpailu Tapparan ja Ilveksen välillä pystyisi lisäämään maksavien katsojien määrää niin paljon kuin kaksi huippuseuraa uudessa ympäristössä tarvitsisi. Tai jotakin pitäisi muuttaa/muuttua, radikaalistikin. Mikäli tamperelaiset seurat onnistuisivat hankkimaan uusia tulolähteitä (kuten Lukolla jo on ja Kärpät aktiivisesti etsii ja laajentaa), niin kenties tällainen tilanne voisi olla mahdollinen tulevaisuudessa. Uusi halli toisi etumatkaa moniin muihin joukkueisiin, mutta se pelkästään ei tule riittämään nostamaan molempia tamperelaisseuroja mestaruuskamppailuihin. Molempien seurojen budjetin nostaminen 8M tasolle vaatisi 4-5M lisää rahaa tamperelaiseen jääkiekkoiluun vuosittain, tämän päivän kokonaistulot lipunmyynnistä lienevät 3-3,5M tasolla.

Vastauksestani lyhyeen kysymykseesi tuli valitettavasti hieman pitkä, lyhyesti sanottuna näen valinnan tapahtuvan (tänä päivänä) käytännössä joko nykytilanteen tai tasaisten keskikastin Ilves-Tappara –otteluiden välillä. Valitsen nykytilanteen.


(Team Kameleontti) #17

Hyvä ja perusteltu vastaus.

En lähde sen suuremmin perustelemaan, mutta en näe mahdottomana, että sekä Tappara että Ilves olisivat Liigan suurseuroja. Varmaan jonkin verran Tappara hyötyy Ilveksen konttaamisesta, mutta uskon, että molemmilla on omat sidosryhmänsä, jotka eivät toiseen seuraan panostaisi. Monia poikkeuksiakin varmasti on. Kuitenkin molempien joukkueiden mittava kannattajapohja ja suurehko talousalue mahdollistaisi uskoakseni kaksi vahvaa seuraa Tampereelle.


#18

Kolmoisvoittokin on otettu Tampereelle. Lontoossa ja Manchesterissa on useampi futiksen suurseura. Okei… huono vertaus.

Oma suhtautumiseni Ilvekseen on monitahoinen. 70-luvulla nassikkana kaksi parasta kaveriani olivat ilveskannattajia. Toinen heistä tiesi kiekosta paljon. Hän on nykyään yksi Ilveksen pienosakkaista. Jäin väittelyissä aina toiseksi. Oli kyse sitten sääntökeskustelusta tai seurojen paremmuudesta. Lopulta kun keskustelut päättyivät aina kuitenkin mestaruuksien määrään.

Silloin todella tunnustettiin väriä ihan kirjaimellisesti. Koulussa melkein kaikilla pojilla oli jommankumman seuran takki päällä. Paitsi Rantasen Veskulla (nyk. UrheiluSanomat) ja parilla muulla uhmakkaalla ja fanaattisella KooVeen kannattajalla, joilla oli tietenkin veljien takki.

80-luvulla ylemmillä luokilla oli vuoroin kivaa tai vähemmän kivaa. Yleensä kivaa. Joskus kouluun meneminen oli todellakin vastenmielistä varsinkin ipatappioiden jälkeen. Toisaalta muistan kyllä vieläkin kuinka uskomattoman hyvä mieli oli mennä nukkumaan triplamestaruuden jälkeen…

Serkkuni on kova ilveskannattaja myös. 90-luvulla erehdyin menemään ilves-jokerit matsiin hänen kanssaan. Olin kuullut ilveskannattajien suoranaisesta inhosta Tapparaa kohtaan. Yllätys oli silti suuri, kun yleisö antoi aplodit aina kun kuulutettiin Tapparan olevan tappiolla vieraspelissään. Sellaista ei koskaan kuullut Tapparan matseissa, jos tilanne oli vastaava Ilveksen vieraspelissä. Joitain huokailuja, naureskelua tai sorinaa korkeintaan. Vasta silloin aloin ymmärtää, kuinka erilainen kannattajakulttuuri seuroilla on.

Sääliä en tunne, mutta toisaalta mulle on myös yhdentekevää miten Ilveksellä menee. Tunnen monta mukavaa ilveskannattajaa työkavereissa tai kaveripiirissäni. Yhdessä yhteisönä en arvosta. Jos Ilves tuolta alhosta nousee, niin nouskoon, mutta toivottavasti pysyy meidän takana kummiskin.


#19

Ilves on mielestäni todella tylsä seura ollut jo pitemmän aikaan. En juuri ole Ilvestä seurailut ja se lienee johtuu siitä, että kokoonpano on todella tylsä joka vuosi. Toki asiaa luultavasti helpottaisi suuresti, jos Ilves olisi top8 joukkue joka olisi aina keväälläkin mukana.

Luulin, että tänä vuona asiaa tulee muutos, koska Karri Kivi tuli valmentamaan Ilvestä. Seuralla ei yksinkertaisesti riitä raha kokoamaan kunnollista kokoonpanoa jolla pystyisi taistelemaan pitkälle kevättä.


(***) #20

Ilves ei nykypäivänä herätä minussa mitään tunteita - ei puolesta eikä vastaan. Tunnustan Ilveksen hienot perinteet ja saavutukset erityisesti siltä ajalta, kun Tapparaa ei vielä ollut olemassakaan. Valitettavasti enää ei ole jäljellä juuri mitään. Ilveksen kannattajat sen sijaan herättävät välillä ajatuksia. Mutta se on oma juttunsa. Suurimpia Ilveksiä ovat mielestäni Aarne Honkavaara ja Lasse Oksanen.

Edit. Ainoa asia, joka Ilveksessä jostakin syystä hoidetaan jatkuvasti paremmin kuin meillä, on A-nuoret.