Riven valinnat. Uronen ja Lappalainen sivussa,jotain loukkia.
Taivas tai helvetti, ei sillä oikeastaan ole väliä. Futismaajoukkue on jo nyt saavuttanut jotain, mitä ei ole ollut havaittavissa vuosikausiin. Jalkapallomaajoukkue koetaan jälleen mielenkiintoiseksi:
Oikeasti hienoa huomata, että marraskuinen Suomi - Liechentenstein -jalkapallomaaottelu kiinnostaa niin kansaa kuin mediaakin. Tämä joukkue on toki huomionsa ansainnut, huikeat karsinnat. Viimeisen näytöksen aika lähestyy ja kaikki ovat valmiita. Taivas tai helvetti olisi tarjolla. Unelma on niin lähellä, mutta…
Minun viesti meni väärään ketjuun ensin (näin paljon seuraan jalkapalloa).
Sama juttu lööpeissä (IS -jutussa videota):
Tää Pohjanpalon loukkaantumishistoria alkaa hiljalleen kestämään vertailun Litmasen vastaavaan. Vielä ei ole mitään “korkki silmään” -juttuja, mutta valitettavan pitkä on Pohjanpalon loukkaantumisten lista…
Noh, toivottavasti ei Pohjanpalolla mitään pahempaa. Suomen Liechenstein-ottelu ei tähän kaatune, mutta soisi Pohjanpalolle hiljalleen mahdollisuuden vetää edes pari kuukautta terveenä, mieluummin toki ehjiä kausia.
Jalkapallon maajoukkuetasolla pelataan melko harvoin otteluita, joissa toinen (Suomi) on niin selkeä suosikki kuin perjantaina. On luvattu poutasäätä eikä edes pakkasta, joka olisi voinut lisätä yllätysmomenttia hieman.
Kyseessä on äärimmäinen panospeli ja koska Suomi näyttää selättäneen vihdoin vuosikymmenten jälkeen mentaalisen altavastaaja ongelmansa, en keksi järkevää syytä, miksi ensi perjantaista ei tulisi jalkapallon juhlapäivä.
Tämän varmistaakseni pistän kolmenumeroisen summan Lichtenin voitolle.
Susta tulee sitten Huuhkajien kustannuksella siis köyhä mutta onnellinen mies.
Paitsi jos tulee tasapeli. Vai riittääkö yksi piste Huuhkajille?
Tasuri riittää, mikäli Bosnia ei onnistu kaatamaan Italiaa.
Välillä kun lukee noita perjantain pelin mahdollisuuksia, niin iskee joku epätoivo ettei nyt vaan nieltäis liian suurta kakkua kerralla. Kai se on vaan sitä kun lähellä oltu aikaisemminkin ja epäonnistuttu. Pitää vaan ajatella ettei se ole seuraavasta pelistä kiinni, senkin jälkeen on vielä kaksi mahdollisuutta jos ei nyt tärppää.
Olin lukevinani uutisen, että kaupunki näyttäisi pelin torilla, onkohan toi vielä toteutumassa? Vähän houkuttaisi jäädä töiden jälkeen kylille tuo katsomaan kun pitäisi ennusteen mukaan olla nollakelikin.
Torilla olisi lyhyt matka suihkulähteeseenkin kun Suomi menee kisoihin.
Joo eli laitoin aluksi väärän uutisen. Mutta tämäkin olisi toteutumassa.
Mukana!
Siihen kannattaa varautua, että suihkulähteeseen meno on tavalla tai toisella estetty. Kaikki kiva kielletään, kiitos joidenkin torviaivojen, jotka kokevat oikeudekseen tuhota kulttuurihistoriaa voiton hetkellä.
Paikallisesta suoraan torille!
Ei taida olla suihkulähteessä enää vettäkään…ei sillä että se menoa haittaisikaan.
Kyllä se on ostettava perjantaiksi kolminumeroisella summalla kaljaa (siinä numeroiden välissä on myös desimaalipiste) ja seurattava vähän tuota peliä.
En tiedä kertooko tämä urheilufaneista, mediasta, Suomesta vai jostain muusta, että tänään otsikoihin kaivetaan Suomen futishistoriasta juuri se hetki. Tavallaan tässä jotain kierolla tavalla kiinnostavaa, kun kerta toisensa jälkeen kaivetaan niitä haavoja auki. Oikein puretaan atomeiksi ne kipupisteet. Vielä sen suuren unelman kolkutellessa ovella hiljalleen… IS esittää jälleen kerran, yksi suomalaisen urheiluhistorian karuimmasta hetkistä. Viisi viimeistä kosketusta suomalaiselta pelaajalta, mutta…:
Jutussa ääneen pääsevät niin Paatelainen, Moilanen, Walden, Mertaranta, joku fani, Hyypiä, Ylönen kuin Mahliokin. Jutussa on oikein tyylikkään graafisesti esitetty, miten se pallo päätyi maaliin…
En mä tiedä. Tavallaan jonkinlaista itsensä kiusaamista. Mutta jollain tavalla ymmärrän itsensä ruoskimisen. Ei sovi unohtaa menneitä. Ei sovi unohtaa hetkiä, jotka ovat luoneet nykyisyyden Pakkohan se maali oli esiin kaivaa, ei vain voi katsoa pois…:
Ehkä tästä hiljalleen päästään yli. Ehkä huominen on se päivä, kun paraneminen lopulta alkaa.