En katsellut Ilveksen kokoonpanoa, Suomi sieltä puuttui, mutta se on Ruotsissa. Kuinka monta jätkää Tapparalta oli pois? Jokipakka, (Juolevi), Rauhala, Ju. Mattila, Sylvegård ja varmaan unohdankin jonkun.
Tämä olisi ihan hyvä linjaus myös meiltä Ilveksen isännöimiin paikallispeleihin. Itsellä ei ainakaan tulisi mieleenkään mennä. Jotain periaatteita pitää olla.
Periaatteessa vielä Järventie, mutta hän nyt ei kamalasti ole pelannut muutenkaan. Mutta anyhow poissaoloista huolimatta pelasi koko joukkue hienosti ja yhtenäisesti, se toi tänään voiton.
Ihan kärkeen sanon, etten pystyny katteleen peliä kovinkaan paljoa. Sieltä täältä yritin vilkuilla ja viimiset minuutit kunnolla. Tappara vaikutti tosi fyysiseltä mikä horjutti Ilvestä mukavasti. Blichfeld on paljo muutakin kuin pisteet. Ryskäs omassa päässäkin useampaan kertaan ja oli näkyvä niissä leikkeissä, mitä ehdin katsoa. Rautiainen on ihan huikean hyvä ja taitava pelimies. Nautitaan hänestä, heittämällä “korvaa” Levtchin, jos niin voi taitureista puhua. Mertarannalla ei ollu lopussa mitään muuta tavoitetta kuin jinxata Heljangon nollapeli, ei onnistunut.
Puuttuhan Ilvekseltä Helminenkin, mutta palannee ens vuoden puolella (koppikäytävältä kuultua).
Nojuu, leikki sikseen. Kyllähän tää ny vaan kertoo meidän porukan laajuudesta ja hengestä, kun karjua on Pihlajalinnan aulassa ja ties missä ja silti saatiin tiivis taisteleva nippu kasaan mörköä (ei sitä Anttilaa) vastaan. Mitä perkule tapahtuneekaan, kun meillä on täys nivaska.
Ja kun kaksi pelaajaa kapteenistosta sivussa, mitä tekee Tanus? Johtaa joukkoja esimerkillisesti! @ljpp kehui, mutta ansaitsee suitsutusta ja ottaa huimia steppejä peliinsä nyt Rautiaisen ja Blichfeldin soitellessa kärkiviuluja.
En tiedä. Pitää aamulla vielä varmistaa TekstiTV:lta.
Kolme pointtia
Tämä peli voitettiin jo ennen kuin kiekko tippui. Oltiin valmiita pelaamaan. Oliko syynä sitten kohkaus kymmenestä voitosta, vai mistä johtui. Tappara on ennenkin yrittänyt tulla kovalla voimaluistelulla näihin, mutta heikommin tuloksin. Hyvä päivän kunto näkyi jo mainitun kamppailupelaamisen ohella syöttäpelin laadussa. Nyt onnistui opportunistisetkin yritykset - laiteltiin selän takaa, hidastettuja ja kapeista väleistä puoleta toiselle.
Toisaalta tarina poikkesi siltäkin osin ettei Ilves naulannutkaan Tapparan virheistä, joita tuli heti avauserään pari varsin pahaankin. Niistä vierasmaali ja tarina olisi ollut ehkä eri. Heljankokin näytti nyt varmalta, mitä ei aina näissä ole voinut sanoa.
Vaikka maalit tulivat suurelta osin syvyydestä (Mattila, Andersson), oli Tapparan kärki tänään valovuoden Ilvestä edellä, vaikka ei taululle päässytkään. Erittäin hyviä tilanteita ja niiden aihioita syntyi koko ajan.
Bonus-pointti: Oliver Suvannon kypsyys pelaajana hivelee silmää ja ikää 17. On vähän vanhempi kuin Barkov ja A.Lundell debyyteissään, mutta kestää vertailun viimeksi mainittuun.
Huh, tulihan se voitto viimeinkin, suorastaan hämmentävä fiilis. Kylläpä voikin olla helpottunut olo marraskuisen matsin jälkeen. Jämäkkä ja päättäväinen esitys kaikenkaikkiaan, toki tänään oli pomput ja tuurikin meidän puolella mutta kerrankin näinpäin. Tästä on hyvä jatkaa, kiitos Tappara!