Ajattelin kirjoittaa tähän väliin lopulliset arvioni uusista pelaajista, koska kaikki on nyt nähty, eikä kukaan voi tästä enää parantaa.
Garteig: Garteigilla oli oikein mukava startti peleihin, joskin tänään meni yksi maali täysin maalivahdin piikkiin. Liike omaan silmään hiukan kulmikasta. Korostaa hanskakäden torjuntoja välillä isosti, joten show-miehen elkeitä löytyy. Tapola paljasti aikaisemmin, että Garteig hankittiin Näykin videoskouttauksen perusteella. Voinemme päätellä, että rooli ja palkka on lähtökohtaisesti kakkosmaalivahdin tasoa. Rautakorpi ei ole koskaan tuntenut sanaa “tandem”, joskin Larmin hankinta siihen suuntaan viittasikin. Tärkeä vohvelikaveri Bloodille, kun Ipan ulkomaalaiset lähtivät. Tätä elementtiä ei sovi aliarvioida. Kakkosmaalivahti tulevalle kaudelle.
Ytterell: Todella hyvin liikkuva kiekollinen puolustaja. Lukee peliä hyvin ja nousee tarvittaessa jopa hyökkäyksen kärkeen. Tulee väkisin mielleyhtymä maanmieheen Erik Karlssoniin, sillä takatukka liuhuu samaan malliin. Laukaus on terävä ja monipuolinen: sekä ranne että lämäri vaikuttaa lähtevän napakasti. On kuitenkin myös hasardialtis omissa. Puolustuspään tekemisessä on paljon parantamisen varaa. Tämä virhealttius nostaa kysymyksen, että miten soveltuu Rautakorven jengiin. Annetaanko kaikkien kukkien kukkia silläkin uhalla, että välillä isoja virheitä tulee? Kaipaa vierelleen kyllä todella puolustavan kaverin.
Bertrand: Voi pojat. Tässä on todennäköisesti Liigan ensi kauden top 10 -hyökkääjä ja palkkakin lienee sen mukainen. (On siis alustavasti todellakin palkkansa arvoinen.) Todella maaliahne kaveri, joka haistelee paikkoja ympäri hyökkäysalueen ja hakee yllättäviä ratkaisuja pienistä kulmista jne. Luo ketjukavereilleen sellaisen haasteen, että heidän pitää puolestaan mukautua Bertrandin peliin ja hakea paikkaa sieltä, missä CB ei ole. Toisaalta tässä on kyllä aivan täydellinen tutkapari peliälykkäälle Kuuselalle. Bertrand on näyttänyt harjoituspeleissä ihailtavalla tavalla sen, että näissäkään peleissä ei hiihdellä puolivaloilla. Krisse saa arvoisensa pelikaverin tästä.
Morley: Olin vähällä ehdottaa Virtaa Tapparan ykkösen keskelle, mutta Morley on parantanut peli peliltä kuin sika juoksuaan. Aluksi ketjukaverit eivät oikein tahtoneet löytyä ja miehen peli meni muutenkin hiukan yksin yrittämiseksi. Tänään kuitenkin nähtiin, että Morley on ainakin parhaimmillaan erittäin liikkuva ja taitava kiekollinen sentteri. Näyttää myös jotenkin kokoistaan suuremmalta jäällä. Lehterän arvio “plays big for his size” näyttää osuvan naulan kantaan. Näen kyllä tässä paljon potentiaalia, mutta voi myös valahtaa alaspäin.
Vauhkonen: Tässä on nyt kaksi vaihtoehtoa. Joko Vauhkosesta tulee teemunurmimainen nelosketjun laituri, joka seisoo ykkösylivoimalla maskissa ja iskee siitä sievoisen maalimäärän. Tai sitten Vauhkonen taistelee paikkansa ylempää ketjuhierarkiassa, mikä edellyttää kovaa panostamista liikkeeseen. “Tuhma-Olavi” ei myöskään ole lainkaan tuhma, vaan arkailee aivan liikaa kokoonsa nähden. Kaipaisin Vauhkoselta sitä, että hän olisi selvästi ilkeämpi ja veemäisempi maalin edessä. Nyt on toisinaan ollut se tilanne, että Vauhkonen on “maskissa” olematta kuitenkaan oikeasti maskissa. Joten Olavi: liikkeen ohella lisää ilkeyttä maalin eteen myös, kiitos.
Virta: Virta ei oikein ole vielä löytänyt yhteistä säveltä ketjukavereiden kanssa, mutta se ei tarkoita, etteikö sitä vielä löytyisi. Mies on loistavasti painanut useamman kerran pelin vastustajan päätyyn silloin, kun oma joukkue on ollut helisemässä. Siinä mielessä voi sanoa, että Virralla on “isojen pelien” miehen elkeitä. Omaan silmään Ojamäki - Virta - Karjalainen -ketjun ongelmana oli, että jokainen haluaa ratkaista, mutta lyhytsyöttöpeliä ei oikein ole. Kolmikko pelasi liian samankaltaista peliä, josta syystä Rautakorpi katsoikin parhaaksi tehdä ketjumuutoksia.