Nyt uumoilen otsalohkollani rempseän ilkikurisesti laukaisiko Löki etukulmaan.
En tiedä uskallanko koskaan uskoa laajasti Mikin Amerikan apujen näyttävyyteen.
“Nyt äijät ylivoimaan terävyyttä” Tapola ärjyi, viisi ylivoimamaalia yhdeksääntoista taistoon ei enää naurata.
Näin alkoivat ulkomaalaisvahvistuksetkin reenata alivoimaa Tapolan aloitteesta.
Niemisen aikaan usein raadettiin aina tulisella asenteella.
Ainakin silloin ennen Nemo taisteli. Eipä enää läppä lennä aitiossa.
Ai? Itse Tuukka isännöi omilla sutkauksillaan sopivasti alakerrassa.
“Aalto LeKiin”, ajattelin kiekon eksyttyä Raskin roikkuviin alasuojiin. Siitäpä sisuuntui ammattilaisemme.
Alkoi muuten meidän ammattimainen toimitusjohtajamme tuntua illalla liian aralta. Itsestä se ei maistunut maukkaalta enää.
En noin äkäisesti älähtäisi.
Ällistyttävä Laine ääneti hyökkäsi, tehden äärimmäisen ihanan syötön Ilomäelle.
“Ilomäki LeKiin”, noeivaiskaan.
“Iskikö Lajunen, ohjasiko Mäkinen?” äimistelivät eturivin lapsukaiset luotua etumatkaa.
Ei Tullut Uutta Marjamäkeä Ainakaan Tälle Kaudelle, Aika Ahdistavaa.
Alkaisko huomenna Dixon iskemään sitä tulosta ampumalla vai ainoastaanko ajelee
Arvoisa Jutila, emeriittuksemme, lausahtaa: “Eteenpäin! Eteenpäin!”
Ei teille ennenkään enempää: nolla pistettä! Älä ihmettele, naapuri!
“Naurettavaa alivoimaa, aivan paskaa”, uhosi Rakoviina ipalaisille.
Ilmeisesti Pajuoja anoo lainaa aloittaakseen innokkaan scouttaamisen: Ipan Leirissä Leviää Epätoivo.
Ai niin, piti koskea Tapparaa: “Iske puikoista”, aprikoi Laine annettuaan ilmiömäisen syötön ihan Lajusen lapaan, Elegantisti.
Eilen lähestyi englantilainen gooni anovasti naapuria toivoen itsellen siirtoa tepsistä ipaan.
Ihan pelleilyä, antaa Ansakorven nauraa.