Oma isäni taas on Ilveksen mies, mutta osti minulle pienempänä Tapparan pipon ja sillä tiellä ollaan edelleen 
3 tykkäystä
Tästä pitäisi saada Vuoden Isä-palkinto! Ei halunnut, että lapsi kokee saman karun kohtalon kuin itse ja opetti lapsensa kunnon tavoille.
11 tykkäystä
Kaverin (tepsifani) kanssa useasti kuittaillaan pelien aikana/jälkeen puolin ja toisin. Perjantaina laitoin hallilta kaverille whatsupilla kuvia jumbotronilta tilanteista maalien jälkeen. 0-0, 1-0, 1-1, 1-2, 1-3 jne. 1-0 jälkeen tuli vastaus, mutta ei sitten enää mistään. 2-6 asti laitoin vielä kuvan ja sitte myöhemmin kotoa: “ai niin tulihan sieltä vielä yks”. Tai mennä pojalla herne totaalisesti nenuun. Ja yleensä hänen vaimonsa vastailee tai peukuttaa facessa mun postauksiin, muttei jostain syystä perjantaina mun otteluraportteihin.
5 tykkäystä
Näin isänpäivänä kiekkoa katsellessa avautui sellainen asia, että isänihän on antanut minulle lahjaksi Tapparan. Se on niin arvokas lahja, ettei tuota pysty millään isänpäivälahjoilla koskaan kompensoimaan.
14 tykkäystä
Isäni kannattaa Kooveeta, Ilvestä, Ruotsia ja Canadaa.
Kaikki kuusi poikaa kannattavat ainoaa oikeaa Tapparaa. Ei ollut ikinä edes vaihtoehtoa
4 tykkäystä
On sovittu, että vien veljentyttöni (myös kummityttöni) hänen ensimmäiseen oikeaan jääkiekko-otteluunsa. Aiemmin hän on käynyt asuinpaikkakunnallaan isänsä kanssa katsomassa junnujen harjoituksia, ja ollut hyvin kiinnostunut. Myös televisiosta tuleva jääkiekko kiinnostaa, lisäksi hutkii kiekkoa itsekin pihalla sählymailan kanssa.
Ikää kun on kuitenkin vasta 2 vuotta 4 kuukautta, joten taidamme valita A-junioreiden ottelun ensimmäiseksi kohteeksi. Joukkue kuitenkin on selviö, eikös tämä ole ihan kummitädin velvollisuuskin opettaa näissä asioissa 
18 tykkäystä
Lupaan täten, että jos meille tulee joskus perheenlisäystä, niin saadaan Uudellemaalle uusi Tappara-kannattaja. Tai ainakin parhaani teen, ettei se lipeä vaikka tuolle helsinkiläiselle kilpailijalle. 
5 tykkäystä
Tämä on vanhempien vastuulla. Omat vanhemmat ovat tältä osin olleet pettymys.
1 tykkäys
Meidän isä on KooVeen miehiä. Eli kotoa ei tullut tähän tulitukea, päätös on ollut täysin oma! Toki on ostettu Tapparan rekvisiittaa, kun olin lapsi.
1 tykkäys
Vaikka olen ollut Tapparan kausarilainen jo ennen lasten syntymää, niin molemmat lapset pelasivat Ilveksessä, vieläkin terapeutin kanssa käyn tätä läpi.
22 tykkäystä
Meillä jos on mainittukkin sana Ilves, on ollut kiire vessaan ja sen jälkeen on pitäny pestä suu saippualla.
Aika paskamaista jos koululaisilla on ollu just aiheena vapaana elävät metsäneläimet Suomessa.
9 tykkäystä
Mitä te siellä teette, kotiin nukkumaan sieltä! komensi Eeva, 73, ja Timo Helldánin, 75, poika puhelimessa vanhempiaan viime torstain ja perjantain välisenä yönä.
Muisto naurattaa lempääläläisiä Helldáneja. Pariskunta oli aikonut vaivihkaa livahtaa Tapparan SM-voiton kultajuhlahumuun Tampereen Keskustorille, mutta Aamulehden suora lähetys paikalta kavalsi heidät, ja he saivat pojaltaan Mikael Helldánilta lempeän kipakan puhelun.
Loput maksumuurin takana!
17 tykkäystä
Olen maalainen Satakunnasta ja paikkakunnalla kannatetaan 90 % puoliksi joko RaLu tai Äsyt. Itse ekaa kertaa livenä jäähallissa varmaan joskus 1976-7 suurinpyörtein katsomassa Äijänsuolla Lukko-Tappara. Muistan hyvin että Marjamäki lensi suihkuun ja raumanbojat voitti jotain 9-3 ja aloin säälistä kannattaa Tapparaa, kun oli niin huono sinä päivänä. Keväällä nosteltiin kannua ja Lukko tais pelata karsintaa. Siitä asti ei ole ollut mitään poikkeamaa seuran suhteen eikä tule. Perhekunnassa/suvussa ei ole muita kirvesrintoja, mutta tuttavapiirissä muutamia. Hienoa aikoja nyt vänkätä Lukko-Ässät-TPS ym. kannattajien kanssa, kun melkein kaikkien mielestä Tappara TAAS hyötyi tuomareista.
15 tykkäystä
Täällä Helsingistä alunperin oleva,18v ikään uudellamaalla asunut Tapparalainen. Tappara on tullut itselleni isän kautta. Isä on kotoisin Loviisasta ja kannattanut aina Tapparaa ja tuntenut joitakin pelaajia,mm Marjamäen. Pienestä asti kuljin mukana peleissä ja Tappara oli aika itsestään selvää, huolimatta ympärillä olleista Jokerit- ja Ifk faneista. Jossain vaiheessa siirryin kulkemaan yksin junalla koulupäivien jälkeen Tampereelle peliin ja pelistä kotiin. Kun täytin 18,muutin heti Tampereelle ja täällä lähikaupungissa tällä hetkellä asutaan. Omista lapsista kaksi vanhinta on kiinnostuneita jääkiekosta ja ovat tietenkin Tapparalaisia. Hienoa,että tämä saa jatkumoa omissakin lapsissa ja ostin juuri esikoiselle elämänsä ekan kausikortin ensikaudeksi seisomakatsomoon. Kyllä mä oon super kiitollinen,että oon saanut isältäni tällaisen jutun elämääni,kun Tappara. Ei se olis siinä ympäristössä ollut muuten mitenkään itsestään selvää.
12 tykkäystä
Tulin viidenteen finaaliin Hämeenlinnasta paikallisjunalla, ja satuin istuutumaan vanhemman herrasmiehen viereen, jolla oli vanha Tapparan takki valkoisilla nahkahihoilla.
Sanoin siinä, että sopiiko tulla tähän kun näyttää olevan ihan oikeat värit?
No siitä se juttu sitten lähti. Ensin arvuutteli, että tiedätkös miltä vuodelta? Arvasin että seitsemänkymmentä ja jotain. No se oli vuodelta -72.
Siinä saatiin sitten ihan helkkarin pitkät jutut aikaan, ja kävi ilmi että tämä herrasmies oli pelannut Tapparassa, oli Marjan paras kaveri, ja muita joukkuekavereita oli mm. Kallu.
Kyllä siinä vähän hiljaiseksi veti. Paluumatkalle sovittiin treffit ja juttu jatkui.
Olipahan mieletön kokemus meikäläiselle.
18 tykkäystä
Isoisäni pelasi 60-70-luvun taitteessa Tapparassa, eli aika veressä on tapparalaisuus meikäläisellä.
8 tykkäystä
Tämä on varmaan oikea ketju tällaiselle pienelle tarinalle siitä, kuinka allekirjoittaneesta tuli Tapparalainen. Näköjään aika hiljaista ollut tässä ketjussa, mutta ehkä joku muukin innostuisi taas kertomaan omia kokemuksia.
Ihan alunperin oma tapparalaisuus on varmaan periytynyt äidiltäni ja nyt jo edesmenneeltä vaariltani, joka pelasi jääkiekkoa Tapparassa ja Hilparassa (Tapparan entinen kakkosjoukkue, SM-sarjassa joskus 70-luvun taitteessa). Vaarini kuulemma vei minut ensimmäistä kertaa Tapparan peliin Hakametsään kun osasin juuri ja juuri kävellä, vaikka itsehän en siitä mitään luonnollisesti muista. Joka tapauksessa vaarini, äitini ja myös setäni vahvan Tappara-sydämen ansioista peleissä käytiin niin paljon ettei vahingossakaan olisi voinut ainakaan ilvesläiseksi ruveta ja tässä sitä nyt ollaan Tapparaa kannatettu kohta melkein 30 vuotta. (Lasken tähän mukaan myös kaikki ensimmäiset vuoteni, koska kuulemma Tappara-pipo on ollut päässä jo TAYS:sin synnytysosastolla :D).
Vaarillani oli luonnollisesti paljon oman aikansa Tappara- ja Ilves-legendoja kaveripiirissä ja mm. yksi tunnetuimmista Ilves-legendoista oli vaarini kanssa Lukonmäen ulkojääkentällä antamassa minulle ensimmäisiä oppeja jääkiekon pelaamiseen. Muutaman vuoden päästä tästä paahdoin itse Tappara-paidassa Kaukajärven Sentterissä Jofan pottakypärä päässä. Pelaamiseni jatkui B-junioreihin asti, viimeiset vuodet Kooveessa.
Yksi asia, josta olen vaarilleni ikuisesti kiitollinen on se, kun hän otti minut useita kertoja mukaan oman ikämiesjoukkueensa jäävuoroille. Tämäkään joukkue ei ollut ihan mikä tahansa ikämiesjoukkue, vaan tamperelaislegendoja pursuava ryhmä, joka on voittanut lukuisia veteraanimaailmanmestaruuksia. Olen siis päässyt viilettämään samassa kaukalossa Tapparan ja Ilveksen entisten suomenmestareiden ja maajoukkuemiesten kanssa ja kuullut pukuhuoneessa jos jonkinlaisia tarinoita ajoilta, kun tamperelaiset joukkueet voittivat mestaruuksia vuorotellen. Ja tuolloin viimeistään myös oppi sen, mitä tarkoittaa paikallisvastustajan kunnioitus. Vanhat herrat kehuivat kilpaa toisiaan, tapparalaiset Ilvestä ja ilvesläiset Tapparaa.
Vielä ensimmäisillä kerroilla pikkupoikana sitä ei itse edes tajunnut, kuinka etuoikeutettua oli päästä kuuntelemaan entisten tähtipelaajien tarinoita ja pelaamaan heidän kanssaan. Myöhemmillä kerroilla pukukopissa sitä vain istui hiljaa hymy kasvoilla, kuunteli tarinoita ja tajusi kuinka siistiä se oikeasti oli istua siellä kokeneiden pelimiesten seurassa. Nyt kun näitä kertoja jälkeenpäin muistelee niin kyllä se saa välillä aikaan jopa kylmiä väreitä. Sittemmin osa noista pelaajista, joiden kanssa joskus jutteli niitä näitä Hakametsän pukukopissa ovat jo siirtyneet ajasta ikuisuuteen, mukaan lukien oma vaarini. Jälkeenpäin on harmittanut, etten ehtinyt häntä tuomaan Nokia Areenalle aistimaan tamperelaisen jääkiekon uutta aikakautta. Vannoutuneen Tapparan miehen mieltä olisi varmasti lämmittänyt kaksi viimeisintä mestaruutta Areenassa.
Yksi hienoimmista lauseista, mitä olen ikinä kuullut, kuului vaarini hautajaisissa vanhalta joukkuetoverilta näin: “Tapparalainen ei kuole koskaan, hän vain luistelee kauas pois.”
38 tykkäystä