Jukka Peltola - Jan-Mikael Järvinen - Kristian Kuusela
Peltola ja Kuusela ovat minusta melko yksinoikeutetusti ykkösessä. Painotin keskushyökkääjävalinnassa sitä, että JMJ ollut Tapparassa lähes koko vuosikymmenen ja kuusi kautta kärkiroolissa.
Henrik Haapala - Jani Lajunen - Olli Palola
Haapala hieno kasvutarina, oli koko finaaliputken mukana, parhaimmilla kausillaan oli maaginen. Lajusesta ei tarvinne enempää lisäyksiä, kaksi mestaruutta ykkössentterinä. Palolalla kaksi maalikuninkuutta ja yksi parhaita esimerkkejä Tapparan tuolloin erinomaisesti toimineesta pelaajakehityksestä.
Ville Nieminen - Aleksander Barkov - Patrik Laine
Kyllähän Ville ja änäritähdet täytyy tähän kokoonpanoon saada mahtumaan. Niemisen viimeisin lähtö Tapparasta näytti ainakin ulospäin hieman kitkerältä, mutta tuota kautta edeltäneet noteeraukset myös jäällä kiistattoman kovia.
Veli-Matti Savinainen - Jori Lehterä - Jere Karjalainen
Lehterällä on muuten vuosikymmenen paras tapparalaisten pistepörssinoteeraus 69 tehopisteellä. Savinaisen otteet kaukalossa piirtyivät mieliin lähtemättömästi 16-17 kaudella ja Karjalainen on luotettava monipuolinen maalintekijä, joka on viihtynyt pitkään Tapparassa.
Henrik Tömmernes - Nick Bailen
Laitoin ykköspakkipariin mielestäni kaksi absoluuttisesti parasta Tapparassa pelannutta puolustajaa tällä vuosikymmenellä. Jos olisin jatkanut tällä periaatteella loput parit, niin listalta varmaankin löytyisivät Nick Plastino, Niko Mikkola ja Veli-Matti Vittasmäki.
Tuukka Mäntylä - Teemu Aalto
Ei tämäkään selittelyjä kaipaa, jos kohta kumpaakin pelaajaa on aliarvostettu rankasti ja pidetty yksipuolisempana kuin ovat. Etenkin Aallon merkitys jäällä oli todella suuri 2012-2015 (vrt. Kemiläinen myöhemmin).
Pekka Saravo - Valtteri Kemiläinen
Peksistä muodostui loppua kohden oma ilmiönsä. Vuosikymmenen alkupuolikkaalla sai monesti tarpeetonta kuraa otteistaan. Hyökkäyspeli oli uran vanhoilla päivillä harmillisen kunnianhimotonta. Joku saattaa ihmetellä, miksi listalla on Kemiläinen eikä Rantakaria. Makuasioita kai periaatteessa, mutta nähdäkseni Kemiläinen on varmempi ja tekee kentälliskavereistaan parempia kuin Rantakarin kaverit.
Aleksi Elorinne
Tämä oli se kaikista vaikein nimettävä. Elorinne oli siitä jännä pelaaja, että ainakin toistaiseksi näyttää siltä, että Tapparassa noustiin uran huipulle ja tultiin myös huipulta alas. Täällä voitaisiin muistella toisella tapaa, jos olisi lähtenyt vaikkapa Venäjälle EHT-kauden jälkeen.
Juha Metsola
Dominik Hrachovina
Tälle listalle nyt ei muita haastajia ole kuin Tomi Karhunen, mutta yhdellä kaudella ei nyt tänne pääse.
Janne Ojanen ei nyt ole listalle, koska yritän painottaa suorituksia tällä vuosikymmenellä, joten seitsemän tehopistettä ei riitä tähän. Sama Mika Lehdolla. Toisaalta pelkästään tällä kaudella nähdyistä hivenen houkutteli Charles Bertrand 13. hyökkääjäksi, mutta vähän on turhan lyhyt aika vielä Tappara-paita päällä menty. Myös Jarkko Malista harkitsin tuohon ylimääräiseksi hyökkääjäksi.