Hetken aikaa nimiä pyöriteltyäni päädyin siihen johtopäätökseen, että hyökkäyksessä on ainakin yhdeksän nimeä, jotka mahtunevat jokaiseen hahmotelmaan. Siihen päälle sitten muutama nimi hieman mieltymyksistä riippuen.
Kuusela - Barkov - Laine
Ensinnäkin siellä on nämä kaksi junnuputken helmeä, Barkov ja Laine. En minä oikein keksi skenaariota, jossa Barkov ja Laine eivät tähän kentälliseen kuuluisi. Kyse on kuitenkin kahdesta Suomen mittakaavassa uniikista talentista. Laine siinä ohessa vielä oli olennainen muuttuja toisen mestaruuden voittamisessa. Barkovin erinomaisuus sattuneista syistä jäi ikävä kyllä runkosarjaan. Mutta millainen runkosarja se nuorukaiselta olikaan… Kuusela puolestaan on toinen menestysputken kapteeni, joka on samalla halki vuosikymmenen johtanut Tapparaa tehoillaan.
Peltola - JMJ - Palola
Ketju, josta ilmenee Tapparan pelaajakehityksen laatu tällä vuosikymmenellä. Jukka Peltola kasvoi nimettömästä työmyyrästä Tapparan finaaliputken kasvoiksi, johdettuaan joukkuetta kapteenina vuosien ajan. Monipuolinen työmyyrä, joka lopulta kasvoi pelejä tehoillaan ratkovaksi tähdeksi. Samaa kehityskaarta voi havaita Järvisessä. Pitkään Tapparassa, varsinkin loppua kohti mies oli merkittävä osa Tapparan hyökkäyspelin ydintä. “Mummon mökiltä kaksinkertaiseksi maalikuninkaaksi”. Kyllä Palola niillä näytöillä paikkansa kokoonpanosta lunastaa. Jos vain se yksi veto…
Haapala - Lajunen - Savinainen
Lempäälän pikkujättiläinen lienee suurimpia fanien suosikkeja tällä vuosikymmenellä. Haapalan asenne, Haapalan kentälle välittämä tunne oli jotain kaunista alusta asti, jo ennen miehen kehittymistä ykkösketjun tähdeksi. Haapala ratkoi pelejä jo aikanaan nelosessa, mutta vuosien varrella kehittyi “liian hyväksi Liigaan”. Haapala kuuluu kokoonpanoon niin pitkäjänteisyyden kuin absoluuttisen huipputaidonkin vuoksi. Siinä tavassa, millä Savinainen ja Haapala ratkoivat pelejä toisella mestaruuskaudella oli jotain käsittämättömän kaunista. …ja siitä kaudesta johtuen Savinainen kuuluu listalle. Yksi todella kova kausi, joka johti mestaruuteen.
Lajunen ei missään vaiheessa ollut se “perinteinen ykkössentteri”. Ei Lajusen käsillä hyökkäyspeliä rakennettu. Mutta kokonaisvaltaisesti Lajunen oli kenties Liigan paras sentteri kaksi kautta. …ja johti siinä ohessa Tapparan tuplamestaruuteen…
Nieminen - Koskiranta - Nurmi
Viimeiset kolme nimeä olivat vaikeammat. Nieminen on vahvasti edustanut Tapparalaisuutta, joten ansaitsee paikkansa. …ja olihan siellä kruununa se yksi aivan tykkikausi Sashan laidalla. Koskiranta jääköön tuohon. Koskirannan visiitti oli lyhyt, ja kenties jopa jossain määrin aliarvostettu? Barkov varasti otsikot, mutta Koskiranta pelasi huikean kauden Tapparan palatessa vakavasti otettavaksi Liiga-seuraksi. Hyökkäyksen viimeisen paikan jätän Teemu Nurmelle, koska 16-17 -kauden magia ja sen finaalin jälkeisen haastattelun tunnepitoisuus.
Tuonne voisi perustellusti tarjota myös esim. Jarkko Malista, Josh Greeniä ja kumppaneita. Jollain kierolla tavalla tahtoisin Juhani Jasunkin nimen heittää esiin, kun ei lainkaan merkityksettömästä roolipelaajasta puhuta. Mutta mennään mainituilla.
Puolustuksessa lienee enemmän hajontaa hieman kirjoittajien mieltymyksistä riippuen. Tapparassa on käynyt piipahtamassa todella kovia pelimiehiä. Samaan aikaan kohtuullisesti on tarjontaa useamman kauden viipyneissä tukipilareissa.
Tömmernes - Bailen
Parhaat pakit Tapparassa tällä vuosikymmenellä? Ainakin hyvin lähellä sitä. Tömmernesin visiitti jäi harmillisen lyhyeksi, mutta mies ehti vakuuttamaan fanit todella nopeasti. Bailen ehti LeKissäkin piipahtamaan, mutta olihan Bailen Liigaan aika suvereeni kiekollinen pakki.
Parlett - Plastino
Plastino jatkaa ykkösparin perässä yhtenä Tapparan absoluuttisesti parhaista pakeista tällä vuosikymmenellä. Parlett puolestaan on jossain määrin mestaruuteen johtaneiden syiden vuoksi listalla. Otanta jäi valitettavan lyhyeksi, joten en kehtaa miestä absoluuttisesti Tapparan vuosikymmenen parhaisiin pakkeihin nimetä. Noin objektiivisesti siis. Mutta jotain kaunista siinä oli, kun “puukätinen peruspakki” ratkoi pelejä, ratkoi ottelusarjoja pudotuspeleissä. …ja osasihan se puolustaakin…
Saravo - Rantakari
Tappara-legenda ansaitsee paikkansa kokoonpanossa osin ulkopelillisistä syistä johtuen. Epäilemättä Saravo oli parhaita puolustavia pakkeja Liigassa. Jotain vielä kauniimpaa oli siinä, kun kiekkoileva Suomi lauloi Saravon nimeä…Rantakari puolestaan lienee vahvimmin mielipiteitä jakanut pakki Tapparassa tällä kaudella. …ja mielipiteiden jakautumisella tarkoitan ihan yksittäisten fanien kokemia fiiliksiä. Rantakarin hazardien vuoksi lienee useampi fani repinyt hiuksiaan. Mutta ei kukaan voi kiistää sitäkään, etteikö Rantakari olisi vastapainoksi ratkonut pelejä puhtaasti yksilötaidolla. Hieno pelaaja, viihdyttävä pelaaja.
Aalto
Teemu Aalto ansaitsee kaikesta huolimatta paikan kokoonpanosta. Ei Aalto missään nimessä täydellinen pelaaja ollut. Aalto kuitenkin pelasi neljä kautta merkittävässä roolissa Tapparan alakerrassa. Neljä kautta, joiden aikana palkintokaappiin kertyi kolme hopeaa ja mestaruus.
Maalivahdeista ei tarvitse sanoa mitään. Kärkikaksikko on selvä, eikä haastajia ole. Ei ainakaan omissa papereissani.
Metsola
Hrachovina
Mitä tästä nimien pyörittelystä jäi käteen? Havainto siitä, että Tapparan seuraajana on saanut olla melko etuoikeutetussa asemassa. Liigan tason sanotaan laskeneen. Silti tuossa yllä olevasta hahmotelmasta oli varaa jättää pois EHT-tason ukkoja… Tapparassa on kuluvankin vuosikymmenen aikana lyhyemmän tai pidemmän aikaa pelannut aivan upeita pelimiehiä.
Painotus tässä vahvasti menestysvuosiin niin paljon hienoja loistavia pelaajia jäi tästäkin listalta pois
), vaan jokaisella on ne omat lempparit eri pelipaikoille ja omat hahmotelmat kentistä. Toivottavasti heittelette tänne omia joukkueitanne ja pienet tai mielellään isommat perustelut päälle. Ajattelin että valitaan 4 hyökkäysketjua, 3 pakkiparia, 2 maalivahtia ja joko 7. pakki tai 13. hyökkääjä niin kuin Liigassa on tapana.