Tapparan jo viime kaudella muuttunut pelityyli on edelleen jäänyt joiltakin selostajilta ja asiantuntijoilta huomaamatta ja he näkevätkin vanhan pelitavan merkkejä useissa tilanteissa. Esimerkiksi Jani Alkio viime lauantain TPS-Tappara -ottelussa käytti kahta minulle ennen tuntematonta käsitettä, Tappara teki nimittäin ”nopean viivelähdön” sekä toisessa tilanteessa ”viivelähdön ylhäältä”. Avaankin tässä hieman näiden käsitteiden merkitystä ja esitän pari uutta käsitettä selostajien/kommentaattoreiden käyttöön.
Nopea viivelähtö – hyvin käyttökelpoinen termi, sopii lähes jokaiseen hyökkäykseen lähtötilanteeseen. Mikäli avaussyöttö annetaan välittömästi, voi puhua erittäin nopeasta viivelähdöstä.
Viivelähtö ylhäältä – hyökkäykseen lähtö tapahtuu niin nopeasti, ettei ehditä oman siniviivan alapuolelle.
Kuljettava viivelähtö – ”Rantakari laukoi kiekon maaliin hänelle tyypillisen kuljettavan viivelähdön päätteeksi.”
Käänteinen viivelähtö – ”Siinä nähtiin tyypillinen esimerkki nyky-Tapparan harjoittamasta käänteisestä viivelähdöstä. Hyökkääjät syöttelivät toisilleen useita kertoja vastustajan maalin takana ennen kuin pelasivat kiekon puolustajalle laukaisupaikkaan.”