Tällainen vajaa klassikko tähän väliin, kun kaksi pointteria kolmesta osuu: tiistai, SaiPa, muttei marraskuu. Pieni lisähyvä siitä, että kierroksen ainut peli, joten koko kiekkoileva Suomi kerääntyy seuraamaan.
Olen katsonut 67 minuuttia ja 20 sekuntia SaiPa-kiekkoa tässä syksyllä, joten pidän itseäni asiantuntijana.
SaiPa on esittänyt juonikasta ja rohkeaa hyökkäyspeliä unohtamatta puolustusvelvoitteita. Myrrän KooKoo kuitenkin odotetusti tuikkasi useampaan vastahyökkäykseen. Saattaa olla, että Tapparakin noita saa loihdittua.
Mutta SaiPan peli on jopa yllättävää jatkumoa viime kevääseen. Peli oli meinaan Hyvä yritys™ jo silloin. Erityisesti heti alkuvuodesta. Kaikki on toki suhteellista. Äksgeet SaiPa on hävinnyt joka pelissä, eikä suunta ole top neljä, muttei kyllä karsintalaarikaan. Viime kaudella vain kaksi 3 pisteen voittoa, joten siitä on hyvä parantaa.
Pelaajista Naukkarinen on omia suosikkeja. Petteripuhakkamainen, terävä jokapaikanhöylä. Petman palasi SaiPaan kotiseuturakkaudesta. Sitten on näitä kalapudaksia, kivenmäkiä ja karvisia. Ja on myös Kousa, joka saattaa olla SaiPalle yllättävänkin keskeinen pelaaja kauden mittaan.
Maalissa Piiroinenkin on saanut vastuuta, mutta luulisi Salmisen olevan tolppien välissä.
SaiPa tarjonnee hyvän vastuksen ja pitkästä aikaa sitä on ihan innoissaan SaiPasta vieraana. Varsinkin tässä syksyllä saattaa kerätä ihan kohtalaisesti pisteitä. Nyt kolmeen peliin suora voitto ja VL-tappio. KalPaakin piti kovilla loppuun asti.
Tappara pelasi erityisesti Färjestadia vastaan sellaista peliä, että sillä kyllä pärjää Liigassa ketä tahansa vastaan. Oli vastassa sitten vaikka saipa. Hyvä mittatikku molemmille, mutta mikään tulos ei varsinaisesti yllättäisi.
Tällä viikolla pelataan lisäksi pe Tappara–HIFK ja la Jyp–Tappara.