Kokonaisuutena jäi hyvä mieli monen pelaajan suorituksesta suhteessa rooliin. Monet avainpelaajat myös adaptoituivat ihan hyvällä tasolla uusiin ketjuihin, kun muutoksia tehtiin. Dixon mm. osoitti melkoista joukkuesydäntä, kun rooli kuin rooli kelpasi ja suoritui siitä hyvin vaikean runkosarjan jälkeen. Kokonaisuutena enää paljoa enempää ei voi pyytää joukkueelta kuin se, mitä saatiin. Mestaruus on kova statement, josta riittää iloa pitkäksi aikaa. Kovia pelaajia, kovia äijiä. Hienosti myös Jasu löysi roolinsa ja oli kyllä elintärkeä keväällä tuolla erityisosaamisellaan eli aloituksilla.
1 tykkäys
Tämä tehtiin samanlaisella “kriittisellä” arvioinnilla kuin World Soccer rankkaa futaajia.
Kymppiä ei anneta helposti ja 7 on tyydyttävä/hyvä arvosana.
Katson enemmänkin onnistumista play-offeissa kuin koko kauden suoritusta.
Kuusela ja Laine olivat selvästi 2 arvokkainta kenttäpelaajaa.
Lajunen ja Plastino kuuluvat selvästi toiseksi ylimpään kategoriaan.
Lajunen ei loista mutta hoitaa ison roolinsa hyvin.
Plastino teki yli puolet pakkien pisteistä play-offeissa.
Suuri osa pelaajista kuuluisi tuohon “kolmos-kategoriaan” (7) koska he eivät ole “supertähtiä” eivätkä selvästi keskitasoa parempia pelaajia joukkueessa mutta hoitavat roolinsa vähintään tyydyttävästi.
Monet pelaajat (Mäkinen, Dixon, Heikkilä, Ilomäki, Rauhala) olivat pienemmässä roolissa ja siksi en voi antaa kutosta parempaa.
Monet Tapparan pelaajat eivät pärjänneet kovin hyvin play-offien plusmiinustilastossa ja menestys perustui paljon hyvään erikoistilannepelaamiseen ja puolustuspeli erityisesti hyvään viisikkopuolustukseen.