Hieno kirjoitus.
Ei tule välikausia, koska nykyään uskalletaan uudistua. Kaikki kestomenestyjät romahtaessaan ovat aina tuudittautuneet siihen, että joku sama kaava toimii ikuisesti.
Niin Tapparakin luuli joskus menneisyydessä, mutta ovat sen verran hyvin tutkineet omaa historiaansa, että tulevia romahduksia vastaan osataan tehdä ennaltaehkäisevästi oikeanlaisia korjausliikkeitä.
Ei voi kuin johtoportaalle hattua nostaa, että uskaltavat toimia näin.
Jännää seurattavaa tää ihmisten joukkopsykoosi, kun ei oo tullu sitä ykkössentteriä. Varmasti siellä on viime kaudella ollut jo verkot vesillä ties kuinka monen ison kalan pyydystämiseksi, mutta niitä kalastajiakin on ihan helvetisti ja niillä monella on paremmat verkot.
Todella kilpailukykyinen joukkue on tämäkin ja vahvistuksia tulee varmasti vielä. Toki tähtisentteri olis ihan kiva olla, mutta ei se nyt pelkästään siitä ole kiinni että nostellaanko kannua keväällä. Pirun viihdyttävää on peli jo nyt ja kun vielä saadaan hasardit omiin minimoitua niin ei meitä pysäytä kukaan.
Omasta mielestäni on kiinni siitä, että miten Tappara onnistuu keskikaistaansa vahvistamaan. Tietysti se on niinkin, että vaikka onnistuisi hyvin, niin ei mestaruus ole tietenkään varmaa.
Tapparan pelaajahankintapolitiikasta on turha tässä kohtaa jakaa tuomioita, kun ei vielä tiedetä lopputulosta sen suhteen.
Mutta ei kai kukaan kuvittele, että Tapparassa on ajateltu Lukon viime kauden kolmosketjun sentteriä ykkössentteriksi. Tai että kokoopanossa on samaan aikaan kaksi junioria senttereinä koko kauden.
Olen itse ihan tyytyväinen että isoja kaloja yritetään silläkin riskillä naarata, että jäädään tyhjin käsin. Kontiolalla (sikäli kun tällä kertaa oikeasti tulee) pärjätään tarpeen vaatiessa ainakin siirtorajalle asti, ja miksei ehkä päätyynkin, jos kaikki menee (esim. nuorten kehittymisen kohdalla) nappiin.
Aika vähän on puhuttu siitä skenaariosta että, mitä jos kuitenkin tällä kaudella tehdään pienimuotoinen rebuild. Tämä ajatus on ollut helppoa dumata sillä, ettei Grönborg tule mitään humppajengiä valmentamaan.
Nyt Tapparalla kuitenkin on käsissään hyvä nuorten vuosikerta, josta osoituksena U20 SM ja NHL-varauksia.
Joukkuehan on hyvä, mutta jos perimmäinen ajatus onkin nimenomaan ollut jättää pari vakipaikkaa myös nuorille (Rönni, Keskinen, Kulonummi ensisijaisesti).
Sen takia varmaan ei ole puhuttu, koska tälläistä ajatusta ei ole seuralla. Koko ajan on haettu vahvistuksia ja ne myös lopulta hankitaan.
Ja onhan nyt nuoret saaneet arvokasta kokemusta alkukauden. Loppukautta kohden rooli arvatenkin pienenee.
Niin ei Tappara rebuildissä ole, vaan retoolissa. Ei uudelleenrakentamisessa, vaan uudelleenviilauksessa. ™️ Keklu.
Tapparan retool on mennyt yllättävän nopeasti ja kivuttomasti tähän saakka ja osaksi varmasti on ollut myös onneakin matkassa.
Viesti siirrettiin ketjuun: Huhu: Petri Kontiola pyörtääkin lopettamispäätöksensä?
Eikä tehdä tästäkään Kontiola-ketjua.
Ketju avattiin automaattisesti 7 tunnin kuluttua.
Mun mielestä voi tehdä sekä rebuildin, että taistella mestaruudesta, saman kauden aikana.
Alkukaudesta tonttia nuorille, loppukaudesta kokenutta veteraania, veroeduilla, tai nyt ihan muuten vaan poikkeustapauksena sisään.
Tapparahan, ainakin minun silmääni, on toiminut juuri näin.
Miten eroaa esim NHL-joukkueen toiminnasta? Sielläkin lähdetään palkkakattosyistä, osittain nuoriin luottaen alkukauteen. Mutta liian tuttu havainto on ns. 50 matsin muuri, johon nuoret törmäävät. Pitäisi kuitenkin jaksaa grindata pleijareissa pärjätäkseen yli 100 ottelua. Trade deadlinella contenderit hankkii aina kokemusta ja leveyttä sisään. Miksi ei Tapparakin?
Taso on näyttänyt Tapparan nuorilla riittävän Liigassa hyvin. Mutta hekin törmäävät jossain kohtaa jonkinlaiseen Liigassa jaksamisen muuriin. Sitä varten keväälle hankitaan veteraanit, jotka osaavat suorittaa kovassa paikassa playoffseissa, ammattimaisesti.
Kuormituksen taso jakaantuu ikäänkuin kahtia. Vanhuksetkaan ei jaksa koko kautta, mutta sen kevään. Junnut ei jaksa keväällä, koska käyneet rankan syksyn. Sitten vain se parhaimmassa iässään oleva ydinrunko, jaksaa normaalisti koko kauden läpi.
Henkilökohtaisesti en käyttäisi näitä NHL:stä tuttuja termejä kotoisessa Liigassa. Käytännössähän nou rebuildit, retoolit sun muut johtuvat parhaan ymmärrykseni mukaan ennen muuta neljästä asiasta ja niiden keskinäisvaikutuksesta:
Palkkakatto rajoittaa sitä, ettei pohjattomalla kassalla voi haalia kaikkia maailman parhaita yhteen joukkueeseen. Yhdistettynä noihin kolmeen muuhun kohtaan palkkakatto muodostaa järjestelmän, jossa on käytännössä mahdotonta olla finaaleissa jotakuinkin 10 vuotta putkeen (toki joukkueitakin yli kaksi kertaa niin paljon kuin Liigassa).
Edellä sanottu johtuu siitä, että palkkakaton vuoksi parhaillekaan pelaajille ei voi maksaa aivan mitä tahansa per kausi, koska kokonainen rosteri pitää saada mahtumaan palkkakattoon. Näin ollen joukkueet kilpailevat kausipalkan ohella sopimusvuosien määrällä havitellessaan parhaita pelaajia (toki myös jotkin muut seikat vaikuttavat pelaajien valintoihin, kuten menestysmahdollisuudet). Tämä johtaa välttämättömällä tavalla siihen, että vähintäänkin osa rahakkaista ja pitkistä soppareista muodostuu joukkueille palkkakaton vuoksi taakaksi kovapalkkaisen pelaajan ikääntyessä ja tason laskiessa (taso voi laskea muistakin syistä). Käänteisesti jollekin pelaajille on onnistuttu tekemään hyvällä kehityskäyrän ennakoinnilla hintalaatusuhteeltaan erinomaisia diilejä. Erityisesti tällaiset pelaajasopimukset ovat kuumaa kauppatavaraa “Stanley Cup runia” yrittäville joukkueille.
Tästä päästäänkin pelaajavaihtojärjestelmään ja sitä kautta varaussysteemiin: koska hintalaatusuhteeltaan hyviä soppareita (tai muutoin vain laatupelaajia) hamuavat joukkueet haluaa hankkia kannujahtiin lisätulivoimaa, joutuvat he usein antamaan vastineeksi jotakin, joka hyödyttää treidikumppania. Yleensä kaupankäynnissä käytetään pelaajasopimisten ohella varausvuoroja, ja jonkin verran ihan vain pelkkiä varausvuoroja. Tämä johtaa monesti siihen, että kannujahtiin hintalaatusuhteeltaan erinomaisia soppareita (huom! sopimuksia on treidivaiheessa yleensä vuosi tai max kaksi jäljellä, koska miksi muuten luopua hyvästä sopimuksesta) hankkineet joukkueet huomaavat jossain vaiheessa, että heillä ei ole juurikaan hyviä varausvuoroja ja sitä kautta lupaavia prospecteja. Hyvällä sopparilla tulleen pelaajaan resignaaminen puolestaan saattaa kaksin- tai kolminkertaistaa pelaajan hinnan. Ottaen huomioon, että tulokassopimukset ovat käytännössä ilmaisia NHL-standardeilla, näivettyvät varausvuoronsa treidanneet joukkueet välttämättömällä tavalla ennemmin tai myöhemmin samalla, kun kalleiden soppareiden entiset supertähdet alkavat hiipua. Menestyvä joukkue tarvitsee kohtuuhintaisia profiilipelaajia.
Tästä tullaankiin tilanteeseen, jossa menestystä niittäneet joukkueet joutuvat ennenmmin tai myöhemmin rebuild-vaiheeseen. Käytännössä on pakko tyytyä heikompiin rostereihin, jotta yhtäältä lopulta päästään eroon kalliista entisten supertähtien soppareista ja toisaalta saadaan hyviä varausvuoroja ja sitä kautta tulevaisuuden supertähtiä. Jossain määrin puutteita voi toki myös paikata meritoituneilla huippupelaajilla, mutta sellaiset tosiaankin aina maksavat, jolloin palataan palkkakaton asettamiin rajoituksiin.
Käsittääkseni retoolilla pyritään tavallaan välttämään riittävän ajoissa toimimalla täysmittainen rebuild. Tällä tavalla saatetaan selvitä pienemmällä määrällä välikausia, mutta toisaalta menetetään ehkä parhaimmat paikat lyödä täysin all-in yksittäisellä tai parilla kaudella kannujahdissa.
Yllä kerrottu on tietenkin yksinkertaistus monimutkaisesta ekosysteemistä, enkä minä edes ole mikään NHL-asiantuntija. Pointti - vaikka melko pitkällisesti selitettynä - on vain se, että Liigassa ja Tapparassa ei ole tarvetta mitään retooleja ja rebuildeja miettiä. Varsinkaan jälkimmäisenä mainittua. Tapparan pelaajahankintapolitiikan tavoitteena voi täysin kohtuullisesti ja realistisesti olla sarjan kärkijengi ja kannujahti jokaikinen kausi vuodesta toiseen.
Ja näin Tappara on nähdäkseni viimeiset 10 vuotta toiminutkin, vaikka osa joukkueista onkin ollut nimivahvempia kuin toiset. Joka kausi ollaan kuitenkin oltu Liigan kärkipäätä niin paperilla kuin tekstitv:lläkin.
Zaborsky, Bertrand, Baptiste…
Aiemmin Liigassa hyvin maaleja tehneet ulkkarit. Meillä tökkii. Miksi?
Lisätään vielä Chlubna tuohon😁
Jypissä 34 ja 25 maalia. Meillä 18 peliin 1 osuma ja sopimuksen purku.
Edit. Tämä toki enemmän historian lehtien havinaa, kun tämän päivän pelaajahankintapolitiikkaa 
Baptisten kohdallahan tuo Ilveksen 21+5 maalin kausi oli hieman poikkeuksellinen, jos katsoo Nickin uraa kokonaisuutena. Siellä on kaksi kautta yli 20 maalin tasolla ja muuten ollut se 10-14 maalin peluri. On siis aikalailla siinä keskiarvon mukaisessa tahdissa.
Jos katsotaan kolmea edeltävää kautta, 60 ottelun tahdilla Baptiste maalimäärät runkosarjoista olisivat 21 (Texas Stars), 24 (Ilves), 18 (Köln). Eli kyllä hän nimenomaan on n. 20 maalin per 60 ottelua pelaaja ollut lähivuosina. Nyt on 14 maalin tahdissa tällä hetkellä, onhan siinä iso ero maalitahdissa Ilves-kauteen. Viime kauteen ero ei ole niin dramaattinen.
Jos pelaat kaksi peliä ja teet yhden maalin oletko 30 maalin mies? Mielestäni pelaaja on juuri niin monen maalin mies kuin verkko on heilunut. Baptiste on tuon 20 maalin rajan puhkaissut kaksi kertaa urallaan. Mielestäni silloin et ole 29 vuotiaana “varma” 20 maalin pelaaja. Baptisten pelatessa Ilveksessä maalit tulivat usein ryppäissä joita seurasi kuivempia kausia.
Eipä ole ainakaan mitään virkamiehiä nuo tälle kaudelle hankitut ulkkarit. Kaikilla tuntuu olevan aika lyhyt pinna sikailijoihin ja tuollaisiin sukelteleviin neppailijoihin.
Mun mielestä hassu ajattelutapa, kun eri sarjoissa pelataan eri määrä pelejäkin per runkosarja ja pelaajille tapahtuu loukkaantumisia. Mistään varmasta 20 maalin pelaajasta en sanonut sanaakaan, vaan että järkevämpää katsoa, kuinka monessa pelaamassaan pelissä keskimäärin heiluttaa verkkoa ja siitä päätellä pelaajan nykytasoa vrt. lähihistoria.