Tähän lankaan yleistä keskustelua Tapparan pelaajahankintapolitiikasta. Eli yleiset huomiot Tapparan tekemistä pelaajakaupoista eilen, nyt ja huomenna (jos joku osaa ennustaa):
mistä ja milloin pelaajia hankitaan,
millaisia pelaajia,
millaisella historialla,
millainen imu Tapparalla on,
kuka hallitsee imua,
onko imu myytti,
hankintojen laatu, profiili ja suuntalinjat,
yms.
“Tiedetään mitä saadaan”, kuuluu lentävä lause. Sillä viitataan Leinosen kommentointiin Liiga-taustaisesta, tasonsa osoittaneesta pelaajasta, joka on juuri hankittu Tapparaan. Yhdeksi, uudeksi säännöksi on muotoutunut myös se, että hankitaan pelaajia kesken kauden [yleisen mielipiteen mielestä] aivan väärälle pelipaikalle.
Kyllähän Bloodin hankinta on erittäinkin tyypillinen Tapparan (=Mikko Leinosen?) pelaajahankintapolitiikkaan nähden. Aiemmin SM-Liigassa nähty ja näyttöjä antanut ulkomaalaisvahvistus. Toki kaikki nyt eivät ihan vahvistuksen tunnusmerkkejä täytä, mutta joka tapauksessa koitettu minimoida riskejä sopeutumisessa yms. Tapparan sivujen fantastisen historiaosion avustuksella tein listan kaikista ulkolaisista jotka Tapparaan ovat tulleet, käytyään sitä ennen jonkun toisen suomalaisjoukkueen riveissä, ja onhan noita melkoinen litania =>
Tom Bissett
Andy Chiodo
Tomas Chlubna
Charlie Cook
Stephen Dixon
Steve Guolla
Curtis Hamilton
Quinn Hancock
Nichlas Hardt
Zoltan Hetenyi
Greg Jacina
Drahomir Kadlec
Robert Kantor
Johan Larsson
Jan Lipiansky
Steven Peters
Henrik Petre
Jan Platil
Tomas Plihal
Tyler Redenbach
Ulf Sandström
David Schneider
Jaromir Sindel
Mike Stapleton
Leonids Tambijevs
Joey Tenute
Robert Tomik
Shayne Toporowski
Denis Tshervjakov
Jeff Ulmer
Dragan Umicevic
Jiri Veber
Tomas Zaborsky
Varauksin listaan voidaan liittää myös Tom Draper ja Dale Clarke, jotka palasivat Tapparaan käytyään välillä muissa joukkueissa, mukaan lukien liigajoukkueissa. Uusin jäsen siis tähän porukkaan Ben Blood.
Viime aikoina Tapparaan on hankittu enemmän kokeneita pelaajia ja paluumuuttajia (Mäntylä, Erkinjuntti, Malinen, Fälth) kuin innokkaita nuoria pelaajia, jotka tulevat ottamaan urallaan uusia steppejä. Sebastian Revon, Mikko Lehtosen ja Niko Mikkolan tyylisiä lupaavia nuoria (tai nuorehkoja) nousevia kykyjä ei ole hankittu vähään aikaan. (Esim. Kärppiin tuli Heponiemi, Lindsten ja Kristof.) Vähän tämä mietityttää.
Pidän edelleen Connollyn ja Bailenin hankintoja ihan nappisuorituksina. Varmasti hinta/laatusuhde ollut kohdallaan, sekä molemmat olivat yleisön mieleen pelityyleiltään ja persooniltaan. Myös Green, Bonsaksen ja Plastino voisi lisätä tähän “omiin ulkkarilöytöihin”, hemmetin hyvää työtä.
Parina viime kautena vastaavia hakuja ei ole tullut, vaan on menty enemmän “tuttu ja turvallinen” -politiikalla, ja hankittu ulkomaalaisia, jotka jotkut muut seurat ovat “löytäneet” (Zabo, Dixon, Umicevic, Hamilton, Blood… listaa voisi jatkaa pitkään).
Nykyinen suunta ei ole hyvä, vaan esimerkiksi yliopistosarjoista on mahdollisuuksia saada loistavia löytöjä, jotka tulevat kehittymään Eurooppaan. Tälläiset löydöt olisivat iso kilpailuetu.
No tulihan tuossa kesällä kuitenkin Rautanen ja Lehtonen (joka pelailee kuitenkin lähinnä TuTossa). Myönnetään, niminä eivät ole kovin vetäviä. Voihan olla, että tällä pelaajahankintapolitiikalla valmistaudutaan ajamaan sisään tapparajuniorien erittäin kovaa sukupolvea, joka kolkuttelee jo ovella: Tanus, Puistola, Räsänen, Utunen, Simontaival…
Mitenkä pohja- ja alemman keskikastin joukkueet saavat hankittua yhtään ketään, jos Tapparankin imu on täysin kuollut? Muutenkin suurin imutekijä on varmasti raha.
Kukaan ei ole Liigan sisällä töpeksinyt omien junnujensa kanssa siten, että Leinonen olisi päässyt haaskalle.
Noista mainitsemistasi esimerkeistä sen verran, että Kärpät otti riskin Heponiemen kanssa, mikä tällä hetkellä näyttää maksavan itsensä takaisin moninkertaisesti. Yli 100k € palkka seitsemänkymmentä kiloiselle teinille Kanadan junnusarjasta on aikamoinen riski. Lindsten puri tuppea keväällä ja ikääkin on jo 24-vuotta urakäyrän näyttäessä alaspäin. Kristofilla ikää on myös aika runsaasti eli 25-vuotta ja tuli Slovakiasta hyvän kauden päätteeksi. Kaikki omalla tavallaan jonkin sortin arpoja, eikä mitään varmoja tapauksia.
Periaatteessa hyökkäyksessä ei olisi ollut tarvetta ns. “hauille”, koska Rauhalalta, Luodolta, Karjalaiselta, Levcthiltä, Ojamäeltä, MJärviseltä ja Zaborskylta odotettiin parannusta tai nousua uudelle tasolle.Zabo ja porilainen ovat tällä hetkellä vastanneet huutoon ja Karjalainen on taas vaihteeksi saikulla. Muiden osalta on ollut vähän nihkeämpää ja veikkaisin jokaisen pelaavan paremmin jossain muussa seurassa tällä hetkellä.
Sinänsä kyllä, mutta veikkaan hintalapun olleen melko korkea, sillä Parlett tuli kesken kauden KHL-statuksella. Plastino, Bailen, Connolly heti alusta asti sisään, tuskin maksoivat maltaita (pari yliopistopelaajaa ja yksi Norjan liigasta). En myöskään usko, että Green ja Bonsaksen järin kalliita olivat (Green ei tainnut pelata, Bonsa Norjasta). Joko ymmärrät(te) pointtini ja eron esimerkiksi AHL-Tömmernesiin ja KHL-Parlettiin? Sama @Devilady.
Hyvä pointti. Itse mietin siitä näkökulmasta että eivät oleet noita Mikin suosimia “Liiga-taustaisia, tasonsa osoittaneita pelaajia”. Parlettiakin luultiin muistaakseni alun alkaen enemmän hanskaaja-tyypiksi joka olisi hankittu antamaan maalin edessä runtua vastustajille. Olikin keväällä monipuolinen ja tärkeä palanen sen kauden joukkuetta.
Monista tämän kauden hankinnoista paistaa läpi Leinosen halu kokeilla saadaanko markalla timanttia. Asia selviää hyvin viimeisimmästä Tappara Fan Clubin lehdestä, jossa Moilainen, Rautanen, Kukkonen ja Bäckström (ja oliko vielä joku?) kaikki vuorollaan toistavat saman mantran, että viime kausi oli rikkonainen loukkaantumisista johtuen.
Mutta mikäs siinä sitten, jos lähivuosien aikana nuoriso-osastosta kasvaa ihan kunnon pelimiehiä. Jos menee mönkään (tyyppiä victorwestermarck) niin eipä ole kukkaroa köyhdyttänyt liikaa.
Listalta nousi verkkokalvolle silmille Steven Peters kolmen mestaruuden jälkeen huumorihankinta kaudelle 88-89, silloin se oli jonkinmoinen vedenjakaja risteys, missä Tappara kääntyi väärään suuntaan, luisuen hiljalleen pimeyteen, 90-luvun karsintoineen ja ICER Oy vedätyksineen.
Steven Peterskin oli persoonana hyvä, mutta yksi vika pakinpaikkaa hän ei osannut pelata. Jotenkin tuntuu että historia toistaa itseään Ben Blood on tällä hetkellä huumorihankinta lähinnä, perustuen häneen omiin aiempiin tekoihinsa.
Ollaanko taas risteyksessä, missä pitäisi valita ja seuraukset voi olla turmiolliset, jos valitsee vääränreitin?
Itse näkisin, että Tapparan harrastama pelaajapolitiikka on tullut tiensä päähän. On pyritty kasaamaan joukkuetta nousevista talenteista tietyllä rungolla, mutta samaan aikaan pidetty kukkaron nyörejä “kiinni”. Tämä oli oivallinen taktiikka kun karrikoidusti pelaajalla joka haluaa eteenpäin ei ollut oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin Tappara ja/tai Kärpät. Samaan aikaan mm. IFK ja TPS on nostaneet monella osa-alueella päätään ja siellä on palkan maksukykyä ja ennen kaikkea halua maksaa.
Sellaiset asiat voi nyt unohtaa, että tarjoaa vähemmän ja toivoo pelaajan halun vain ratkaisevan tänne tulemisen. Sen aika on ohi.
Seuraava steppi on harkita tarkkaan kenet haluaa pitää ja mihin rooliin nostaa nuoria lupauksia mitä tuossa pyörii, rahalla hankittava sitä huippupelaajaa sitten näiden tueksi.
En usko enään tähän tasaisen hyvän materiaaliin kasaamiseen. Vaaditaan hieman “rohkeampaa” lähestymistä.
Ai vähän? Olet niin kohtelias. Nostehan syntyy nimenomaan nuorista huippupelaajista, jotka menevät urallaan eteenpäin l. ovat nk. progressiivisessa vaiheessa uraansa. Tämä sitten kauniissa oloissa tarttuu myös muihin. Kokeneet soturit suorittavat, ylläpitävät ja tekevät parhaansa.
Lähes jokaisessa seurassa on laitettu tuo urheilupuoli kuntoon. Enää ei riitä fysiikkapuolella harjoitellaan laadukkaasti, pitää tarjota myös näyttöjä siitä että tehdään myös parempia jääkiekkoilijoita. Kilpailu näistä tarjolla olevista kehityspaikoista on koventunut.
Minä näen hänessä silti paljon potentiaalia kehittyä. Ja niin varmaan Kärpätkin näkee, kun teki hänen kanssaan kaksivuotisen sopimuksen. Oulussa on ehkä tällä hetkellä erilainen ilmapiiri kuin Tepsissä.
Tapparan hankinnat näyttävät vähän ristiriitaisilta pelitavan uudistamisaikeiden kanssa. Palataanko sittenkin johonkin vanhaan, tuttuun ja turvalliseen? Varman päälle, riskittömästi?
2 tykkäystä
Kahvanaama
(-Sry about the sticky kalvo`s here-)
18
Näen pelaajahankintapolitiikan muuttuneen siinä määrin, että nyt reagoidaan asteittain puutteisiin kesken kauden.
Esimerkkitapaus : Hieman jo vanhempi Mäntylä klesana eikä pelikuntoisena , hankitaan Järvinen. Järvisen diili päättyy hankitaan Ben Blood. Haettiin ilkeätä omanpään puolustajaa. Ilmeisesti markkinat olivat näiltä osin kuivat ja haettiin pienellä riskilläkin jonkinlaista paikkaajaa takalinjoille, tiettyyn rooliin joka onnistuessa auttaisi joukkueen yhtä puutetta. Nyt ollaan lähdetty alakerrasta, saa nähdä tartutaanko esim maalintekoon samalla kaavalla. Viime vuonnahan koitettiin tarttua (esim Nenonen)
Riskistä voitiin puhua myös Elias Fälthin osalta ; Miehellä on meriittejä, mutta ura oli jo henkilökohtaisella tasolla laskusuunnassa. Ikääkin löytyy rapsakasti mittarista. On tuonut tiettyä tasaisuutta takalinjoille, on myös sopivan ilkeä. Riski on tähän asti onnistuneeksi laskettava.
Mitä haen, niin nyt otettu mielestäni enemmän myös riskejä hankinnoissa, ennen otettiin nk. enemmän varmoja kortteja markkinoilta. Ehkä seuran taloudellinen tilanne on mahdollistanut tämän liikkumavaran, mikäli pitkäntähtäimen suunnitelmat (pelaaja x) on yskineet.
Tämä oli vähän tapauskohtaisesti tietystä kategoriasta omaa pohdintaani, siitä minkä näen pelaajapolitiikassa muuttuneen.
Nuoria ja oikeasti lupaavia pelaavia on aika vähän tarjolla. Näitä Tappara on onnistunut saamaan hyvin viime vuosina, mutta ei se aina onnistu. Aika usein edellinen seura on jotenkin onnistunut töpeksimään lupaavan pelaajan pois (Repo, Heljanko). Nuoren pelaajan omasta halusta on aika pitkälti kiinni mihin menee, kun puhutaan huippulupauksista.
Tämän kauden hankinnat on aika ymmärrettäviä kun katsoo kuka valmentaa. Vanhat luottoäijät takaisin ja uskoisin että Fälthia ja Bloodia on seurattu jo pidemmän aikaa. Bäcks oli ehkä pakko ottaa parhaana suomalaisena vaihtoehtona. Varmaan on yritetty ns. isoja kaloja, mutta eivät ole tarttuneet.
4 tykkäystä
Kahvanaama
(-Sry about the sticky kalvo`s here-)
20
@Andy n Hyvästä, ajatuksia herättäneestä kirjoituksesta tuli mieleen : Yhtälö luottoäijä+Bäckström+Mäntylä - (Eihän ne pysty edes pelaamaan).
Itseä ihmetyttää suuresti, että miten on voitu ottaa puolikuntoisia, lähes pelaamaan kykenemättömiä ukkeleita rosteriin. Bäckström ainakin omiin silmiin/korviin kaikesta päätellen vaikuttaa siltä, ettei ole kykeneväinen pelaamaan.
Nämä kaksi pelaajaa ovat kiistatta Suomi-kiekolle arvokkaita herroja ja tuovat kokemusta, mutta on mietityttänyt vähän ideologia tämän takana. Onko kukaan ollut tietoinen pelikunnosta?
Tuohon ei luotto/kokenut äijä- ajatus voi mennä edelle, mikäli et voi tehdä työtäsi kentällä. Edes vanhat meriitit ei mielestäni tuossa vaiheessa voi mennä vaakakupin painavemmalle kupille. Tämä itseä arveluttaa hieman.
