Juuri tässä kohtaa näen pienen riskin, kun aikaisemmiin ollaan saatu kasvatettua puolivalmiita pelaajia sisään systeemiin, niin onko painopiste siirtymässä ostojoukkueen puolelle. Ostomarkkinoilla kuitenkin HIFK, Kärpät ja TPS pitää rahasäkin nyörit väljällä ja ostaa kerman päältä (mitä ulkomaanpeikolta jää). Tulevan kauden HIFK on hyvä esimerkki: huiput lähti ja Liigasta huhujen mukaan naarattiin isolla mm. HPK:sta (Paajanen,Turunen), Pelicansista (Kousa) ja ehkä Tapparastakin (Rantakari) paikkaajiksi…
Tässä on ero siinä, että puolivalmiin pelaajan on todennäköisesti voinut sitouttaa pidemmällä sopimuksella joukkueeseen, kun ostomarkkinoilla voi saada palkkasoturin vuodeksi tai pariksi… Kasvattavana joukkueena Tappara on onnistunut hyvin viime vuosina ja olemme saaneet pelaajia, joilla on ollut korkea motivaatio, halu oppia ja tähtäin vielä korkeammalla tasolla.
Lähteneiden pelaajien tilalle Tapparaankin on huhujen mukaan tulossa hyviäkin pelaajia, mutta lähteneiden pelaajien jättämiä aukkoja ei välttämättä pystytä paikkaamaan 1:1… Se on jännä nähdä, kun sopimuksia aletaan julkistamaan, että kuinka on onnistuttu tässä. Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että tällä ja tulevalla kaudella pitäisi jo nähdä suuntaviivoja millaisella kokoonpanolla lähdetään Kansiareenaa kohti ja millainen vaikutus on Leinosen eläköitymisellä…
Tilannetta ei helpota myöskään se, että LeKillä on omia ongelmia (talous), vaikka kausi meni tuloksellisesti hyvin. Onneksi kuitenkin on lupaavia omia junnujamme ollut pitämässä LeKiä pystyssä ja tätä kautta vastuunkantajia on tulossa Tapparaankin lähitulevaisuudessa. Mutta mitä tehdä LeKin kanssa jatkossa ja kuinka ne sankaritarinat sitten tehdään?
Edit.
Lisätään vielä pohdittavaksi, että missä vaiheessa tuli tietoon, että JMJ ei pelaa meillä ensi kaudella ja Kontiola huhujen mukaan ei tulekkaan Tapparaan vaan jää ulkomaille… Millaisella aikataululla pitää löytää kaksi tai useampi Liiga -tason sentteri (Jasun ja Massin tilanne on myös auki…)?
Liigassa todellisista laatupelaajista käy jatkuva kilpailu. Kun näitä laatupelaajia ei ole määräänsä enempää niin organisaation menestyksellä on oma vaikutuksensa siihen, mitä saadaan. Tapparan kaivo on ollut tyrehtymässä ja 2017 vuoteen loppui selkeästi yksi strategia ja alkoi toinen. Jo viime kaudella (2017-2018) Tappara selkeästi panosti valmiimpiin pelaajiin ja sieltä potentiaalisimmasta päästä tuli sitten pari isompaa floppia.
Nyt joudutaan rakentamaan uutta. Vaikka kaikki muu onkin vuosien varrella muuttunut niin pidän edelleen siitä, että Leinonen tekee joukkuetta pitkäjänteisesti. Aika moni pelaaja tulee 2+1-mallisella sopparilla sisään vieläkin.
Saattaa vaikuttaa asiaan, että Tapparassa on tulossa todella lahjakkaita junnuja. Nämä tarvitsevat hajapelejä, stinttejä ylhäällä ja kokemusta. Silloin joukkueessa pitää olla muut pelaajat vähintään liigatasoa. Siksi on ehkä hommattu näitä valmiita, koska organisaation pelaajahiomo on kohdistettu omiin junnuihin.
Nyt menneellä kaudella muutamat junnut pääsivät haistelemaan ja maistelemaan Liigapelejä ja tästä hatunnosto valmennuksen suuntaan.
Urapolku A-junnuista Liigaan pitää olla olemassa, joko Mestiksen kautta tai sitten suoraan.
Markkinat ovat muuttuneet aika paljon pelaajien silmissä tässä finaaliputken aikana. Isot joukkueet HIFK ja TPS ovat saaneet vihdoinkin homman ruotuun jollain tavalla ja hieman pienemmät seurat ovat onnistuneet profiilin nostossa varsinkin valmentajahankintojen osalta. Kuluvalla kaudella Jyp taisi olla ainoa joukkue, jonka voi sanoa epäonnistuneensa valmentajan valinnassa. Ässien sekoilu oli vain jatkoa edelliseen kauteen ja siellä taisi toimistokin olla enemmän tai vähemmän myllerryksen kourissa.
Pienenä esimerkkinä valmentajatilanteesta voisi ottaa, vaikka kauden 13-14, kun Jormakka siirtyi Pelicansista Tapparaan.
Kärpät: Lauri Marjamäki 41 ja Mikko Manner 44
Tappara: Rautakorpi 55 ja Jussi Tapola 44
Lukko: Risto Dufva 55 ja Juha Vuori 44
SaiPa: Pekka Tirkkonen 50 ja Ari Santanen 50
Jyp: Marko Virtanen 50
Blues: Jyrki Aho 44
Jokerit: Tomi Lämsä 39, Tomek Valtonen 38 ja Pasi Nurminen 43
Pelicans: Hannu Aravirta 66
HIFK: Harri Rindell 65 ja Raimo Summanen 57
HPK: Pasi Arvonen 51 ja Kai Rautio 54
Ilves: Tuomas Tuokkola 43
Ässät: Pekka Virta 50
TPS: Kai Suikkanen 59
KalPa: Anssi Laine 37 ja Jari Laukkanen 51
Listassa on aika paljon nimiä, jotka tuossa vaiheessa jo vetivät vanhoilla meriiteillä ja sitten siellä on pari valmentajaa, jotka ovat siirtyneet urallaan oikeasti eteenpäin. Tummennetut valmensivat Liigassa viime kaudella. Nimien perässä ovat tämän hetkiset iät. Mielestäni tällä hetkellä joukkueiden valmentajatilaneet ovat sellaiset, että kellään ei oikein ole lähtökohtaisesti kovinkaan heikkoa valmentajaa, mikä helpottaisi potentiaalisten pelaajien kalastelua Tapparaan.
Harjoittelun osalta Tapparan omaama etumatka taitaa olla pikku hiljaa kurottu muiden osalta kiinni, eikä tuosta pysty enää hakemaan sellaista etua pelaajien hankinnassa kuin mitä ennen.
Oman junnuputken laadun paraneminenkin saattaa olla hankittavien pelaajien profiilien muuttumisen syynä, mutta veikkaisin silti syyksi tuota Liigan laajuista tason nostoa seurojen toimesta, mikä ei enää mahdollista Mikin aikaisemmin harjoittamaa ryöstökalastusta.
Juuri tässä on se ydin eli muissakin joukkueissa on onnistuttu pelaajien kehityksessä, kuten HPK ja Pelicans. Tason nostajia on paljon. Sportillakin useamman pelaajan taso nousi viime kauteen verrattuna, mutta se ei vielä ihan riittänyt…
Myös Ilves on tehnyt polkua omille pelaajilleen ja yrittää näin kääntää junaa oikeaan suuntaan.
Kärpät ostaa kärjen ja pystyy pitämään runkopelaajat, mutta onnistuu myös omista junioreista tuomaan joka vuosi lahjakkuuksia Liigaan.
Toisessa ääripäässä on lyhytjänteisesti poukkoileva HIFK, jossa on alkanut taas uusi prosessi nostaa joukkue kärkikahinoihin nyt vaihteeksi Pikkaraisen johdolla ja toisten rahoilla elävä TPS, joka maksaa sen mitä kehtaa pyytää.
Lopulta kuitenkin pitäisi pystyä tekemään sitä omaa hyväksi havaittua polkua pelaajien kehittäjänä ja jatkuvasti uudistamaan sitä. Tottakai muutkin kehittyvät, mutta millä pysyä kehityksen edellä?
Onhan joukkueiden hankintapolitiikka riippuvainen monesta tekijästä. TPS:n rahavuoren louhiminen ei varmasti ole niin helppoa, jos joukkueessa ei ole imua. Kärppiin on tällä hetkellä helppoa mennä, kun siellä kaikki hymyilee median mukaan. Tapparassa on taas ummehtunut meininki, jos mediaa tulkitsee. Käsittääkseni joukkueen imukyky antaa jonkinlaisen suunnan myös kulujen suuruuteen. Jos TPS haluaa saada pelaajan x ja sama pelaaja on esim. Kärppien kohteena => saa TPS vuolla rinteestä enemmän kultaa, jotta pelaaja rantautuu Turkuun. Tapparan tämän hetkistä imukykyä en tiedä, mutten usko sen kovin huono olevan.
Ilveksessä on nuorille tarjolla vastuuta, jos nuoruuden lisänä kulkee potentiaali. Sinne on Ruotsalaisten ja kumppanien helppoa päätyä, jos haluavat peliaikaa ja kehittyä. Toisaalta ihmettelin itse, miksi Heponiemi halusikin Kärppiin, mutta siellä voinee voittaa jotakin.
Olisikin mielenkiintoista nähdä sellainen journalistinen ote, jossa selvitettäisiin näitä kuvioita miten eri pelaajat valitsevat lopulta seuransa ja mitkä oli vaihtoehtoina. Tuollainen juttu varmaan avaisi liikesalaisuuksia tms., jottemme sellaista tule näkemään.
Se on kuitenkin Tapparan onni, että pelaajat ja agentit eivät valitse seuroja median juttujen perusteella, vaan siellä on oikeaa sisäpiirin tietoa, miten asiat missäkin organisaatiossa on.
Minun käsittääkseni Rautakorven ja Tapparan vetovoima ei ole ihan niin pohjamudissa, mitä media ja jotkut täälläkin kirjoittavat antavat ymmärtää, mutta tilanne on siltikin se, että tällä hetkellä on enemmän organisaatioita joihin on imua ja näin ollen enemmän kilpailua, kuin oli esimerkiksi vielä muutama kausi sitten.
Ensi kauden joukkueen en usko olevan huonompi, mitä viime kauden joukkue. Kukaan lähtijöistä ole sellainen, jota ei pystyttäisi korvamaan uudella tulijalla, tai vanhan pelaajan tason nostolla.
Kyllä, en tätä pois sulkenutkaan. Tähän oli myös kykyä pakistossa, joista moni valitsi paineen alla rystyneppailun kulmarumpuun. Mutta pakit tarvitsevat myös tarjontaa lähelleen, joten paine hankinnassa kulminoituu sentteriin. Jos taas tarjontaa ei ole, pitäisi olla vielä se jalkava vaihtoehto käytettävissä
Pyydän @ljpp mukaan keskusteluun. Mielestäni ljpp on muutamassa kommentissa tiivistänyt pelinopeuden niin hyvin, että se on määritelmänä lyömätön. En vaan itse osaa määritellä sitä ollenkaan niin hyvin.
Nopeimmat pelaajat eivät missään tapauksessa tarkoita pelinopeutta. Klassinen esimerkki on JMJ, joka on kyllä nopea, mutta ei ole pelinopea. Vastaavasti Kuusela (miksi Kuuselan “no look passit” menee lähes aina koko nelion lävitse) johtuu siitä, että hän on oikeasti pelinopea. Nämä ei taida olla edes sekuntien vaan sadasosien juttuja.
Pelinopeat pelaajat näkevät pelin tulevaisuuteen eli muutaman siirron eteenpäin. Se, että saat syötön menemään esim. kolmen pelaajan lävitse ja vielä siten, että se kiekko tulee jollekin toisella puolella suoraan lapaan vaatii tuurin lisäksi melkoisen hyviä hoksottomia. Pelinopeuden konseptin kuitenkin ymmärtää parhaiten, kun vertaa Kuuselaa ja Miksaa.
Tämä onkin pikkuisen eri konteksti tässä ketjussa, kun pelaajahankintapolitiikasta keskustellaan. Esitin itse näkemyksiä vahvistusta tarvitsevan osaston ja tästä sukeutuu isoja kysymyksiä.
Mutta hyvin @peterra esimerkillä nostat tuota kärjistystä pelinopeudesta esiin. Täällä monet muutkin näkevät hyvin tuota peliä sinun ja ljpp:n lisäksi, että keittiö”valmentajana” sitä ihmettelee muiden asiantuntemusta.
In any case - mielestäni juuri pelin nopeutta ymmärtävää ja toteuttavaa pelaajamassaa tarvitaan. Kuuselan kaltainen kaveri hallitsee hyvin liikkeen ja ajan, mutta esim. staattisessa yv:ssä tulee hänellä rajoituksia vastaan. YV:lle toivoisinkin ensi kaudelle enemmän liikettä ja ennalta arvaamattomuutta. JMJ ja kumppanit noudattelivat ehkä liikaakin vanhoja latuja.
Tuli tätä junnuasiaa sivuttua seurannassa ja olen tainnut aikaisemmin samasta puhua haaveilussa.
Pointtini:
Liigan taso on sellainen että suurseura voisi syksyllä hyvin peluuttaa ketjullista lupaavia junnuja. Tämä edellyttää materiaaliin erittäin terävää kärkeä ja kokeneita roolipelaajia, mutta siihen väliin vitja junnuja. Pelkästään vahvalla erikoisosaamisella irtoaa kyllä pinnoja syksyisin.
Jos junnut kuitenkin pettävät, voi siirtorajalla hakea pari jannetavia ja markusnenosta tilalle. Tällöin paljon pelanneista junnuista muodostuu keväällä tarvittava materiaalin syvyys.
Tappara on täyttänyt rosterinsa rutiinilla josta vain harvat ja valitut junnut pääsevät iskemään läpi. Vapaamatkustajia ei suurseurassa voikaan olla, mutta esim. Levtchin onni oli nyt Karjalaisen loukkaantuminen - rooli pääsi kasvamaan. Tanus tuupattiin Jukureihin kokeilematta kunnolla meillä.
Toki koutsit tuntevat nämä pelaajat paremmin, mutta katsomosta käsin tuntuu siltä että toisenlainenkin strategia voisi olla mahdollinen.
No Utunen, K Tanus, Puistola ja jopa Vanhatalokin, onhan ne Liigaakin pelanneet Tapparassa.
Tuo sinun pointtisi on ehkä hiukan liian suoraviivaisesti esitetty, on siinä ihan pätevä ajatus kuitenkin. Junnut on yksilöitä ja pitää olla yksilöllinen pelaajapolku myös, niinku noilla luettelemillani pelaajilla. Ei ehkä voi noin yleisesti heittää että “syksyllä väliin ketju junnuja ja jos pettävät niin siirtorajalla peruspelaajaa sisään”.
Mielestäni Tappara voisi hyvin varata kaksi rosteripaikkaa nelikolle Puistola/Simontaival/Vanhatalo/Lehtonen. Kauden aikana sitten tarvittaessa peliliikkeitä.
Tanuksen lainaaminen Jukureihin tulevaksi kaudeksi oli erittäin fiksu veto kaikkien kannalta. Tappara ei voi kertaheitolla nuorentaa joukkuetta liikaa ja sieltä on mm. Puistola ja Simontaival tyrkyllä kokoonpanoon, joten kolme junioria olisi ollut jo liikaa. Tanus puolestaan saa Mikkelissä paljon suuremman roolin kuin olisi Tapparassa saanut.
Itse näen, että mitään kiintiöpaikkoja ei tarvitse varata. Kyse on ammattiurheilusta. Jos samalle tontille on saatavissa parempi pelaaja, paremman tulee pelata.
Samaa mieltä. Sisäänajo tosin on melkoinen taitolaji sillä määräänsä enempää sitäkään ei voi tehdä kerralla. Tappara on toki osoittanut, että mahdollisuuden saa täälläkin ja esim. Utunen ja Luoto ovat sen käyttäneet. Levtchille on polkua pidetty auki vähän myöhempäänkin ikään ja samanikäisestä Rauhalasta on kasvanut meille jo luotettava, menestynyt liigajyrä. Oma kasvatus vaan on taloudellisestikin paras tie tehdä pelaajia nykyliigaan. Kaikkea ei voi ostaa ja hankkia muualta, suhteen pitää olla terve ja järkevä.
Tanuksen tapaus oli varmasti ihan järkevä, mutta kasvattajaseuran kannalta riskejäkin voi olla, jos pelillinen koti löytyykin lopulta toisesta kotimaisesta seurasta. Näinhän aikanaan on käynyt mm. Mäenpäälle, Vallinille, Mäntymaalle ja nykypelaajista Ilomäen esitykset niin Kalpasta kuin Lukostakin tulevat mieleen. Kuusela onneksi kolmekymppisenä palasi.
Puhe kiintiöpaikoista on liioiteltua. Kyse on sellaisen rosterin kasaamisesta, että nuorille jää oikeita pelipaikkoja kilpailtavaksi. Ei potentiaali voi realisoitua penkillä istuessa tai jämäminuutteja hinkatessa. Pitäisi myös pyrkiä siihen, että hyökkäysorientunut pelaaja pääsisi käyttämään vahvuuksiaan.
Jos verrataan liigajyrää Y ja vaikka Patrik Puistolaa kauden alussa, on liigajyrä Y todennäköisesti edellä lähes kaikessa. Nuoret voivat kuitenkin kehittyä kauden aikana paljon ja nopeasti - lähihistoriasta löytyy useita esimerkkejä. Kauden lopussa joku Patrik Puistola voi hyvinkin olla monella osa-alueella liigajyrää Y edellä. Ennen kaikkea hänessä voi olla sellaista x-factoria, jolla pelejä ratkotaan ja ylivoimaa pyöritetään.
Tietty tässä ratkaisussa on riskinsä, jos potentiaali ei vielä realisoidu. Riski on myös kasata liigajyristä tasapaksu muukalaislegioona. Jos homma ei lähde rullaamaan näitä liigajyriä on saatavilla varmasti myös siirtorajalla.
mm. HPK:sta (Paajanen,Turunen), Pelicansista (Kousa) ja ehkä Tapparastakin (Rantakari) paikkaajiksi…