Edit 05.05.2021, klo 21:20
Minä kirjoitin tämän sepustuksen jo eilen valmiiksi. Ehkä hyvä niin, silllä pronssipeli olisi saattanut värittää näkemystä tarpeettomasti. Toisaalta peliä katsellessa nousi mieleen, kuinka se paljasti yksilöistä niitä ongelmia joita sydäntalvella porukalla kiroiltiin. Eli jos se hyvä peli oli siellä jossain (KalPa, Lukko), niin tunnetilan lässähtäessä myös se huono peli löysi heti tiensä kentälle.
Ja tämähän ei mitään erityisen syvää analyysiä ole, vaan fiilispohjalta raapusteltua “ääneen” ajattelua. Ehkä siellä jotain totuuden siemeniä on joukossa ja varmasti myös huteja.
Näin sen näin.
Hetken arpomisen jälkeen päätin jälleen rustata kevättodistuksen. Kouluarvosanat (4-9) peilaavat jälleen omia odotuksia, eli puolustavalta maailmanmestarilta vaadin enemmän kuin junioritulokkaalta. Let’s go!
Maalivahdit
Heljanko 9: Sai ykkösvahdin vastuun erikoisten vaiheiden kautta ja pelasi lopulta armottomasti illasta toiseen tiukimmatkin otteluruuhkat. Paineessa puristui timanttia ja keväällä saatiin sekä perustekemiseen varmuutta että isoja game savereita. Läpimurto. Toivottavasti saa nyt jatkaa tasonsa osoittaneena luottokassarina.
Hrachovina 4: En tiedä oliko tämä tuhlaajapojan paluu vai keisarin uudet vaatteet, mutta jos juhlittu sankarivahti lopulta viltitetään pysyvästi, niin vihkoon meni. Surkea esitys pelaajalta, mutta myös epäonnistuminen toimistolta – jätettiinkö taustatyöt tekemättä kun kyseessä oli tuttu oma poika? Faktoja ei ole mutta julkisen kuvamateriaalin perusteella urheilullisuus ei ehkä ollut ammattilaissarjan tasolla, sillä tekniikka näytti edelleen hetkittäin hyvältä. Toivottavasti saa settinsä kuntoon, ettei ura käänny laskuun.
Piiroinen kävi myös kääntymässä ja näytti ihan lupaavalta, mutta jätetään arvostelematta tällä pelimääräällä. 
Puolustajat
Suhonen 6: Vaikka pistemäärä oli hyvä, jäi kokonaispanos mielestäni negatiivisen puolelle. Puolustuspelin haasteet tiedossa, joten tällaisen kaverin pitäisi ottaa johtavaa roolia kiekollisessa pelissä ja näin ei tapahtunut. Jäi roolittomaksi kun Kemiläinen ja Matushkin olivat molemmat käytettävissä.
Rouhiainen 6: Ilmeisesti Tapolan luottomies, koska hänen UTJ-kaudella haettiin takaisin rinkiin. Samaa vanhaa Jereä, sisältäen hyviä väläyksiä ja virheitä. Tämä taisi olla viimeinen oljenkorsi Tapparassa, eikä ura huipputasolla näytä aukeavan.
Kemiläinen 9: Korona sotki Kemiläisen kauden, mutta hän aiheutti itselle Tapparan pelaajista eniten wow-hetkiä tällä kaudella. Superottelut ennen EHT-keikkaa ja sairastuvalta palaamisen jälkeen säväyttivät. Kuntopohja saattoi vähän pettää keväällä, mutta se ei tässä tapauksessa ole pelaajan vika. Parhaimmillaan huikea.
Utunen 6: Todella jyrkän kaksijakoinen kausi. Tilanne näytti sydäntalvella jo täysin toivottomalta, mutta kirkasti kilpensä keväällä kovalla tason nostolla ja taistelulla. Itse luovuin jo toivosta, mutta onneksi Toni itse ei. Kaipaa rauhallisuutta, tilanteiden parempaa lukemista ja kiekon käsittelyä tulee merkittävästi kehittää.
Blood 6: Välillä parempaa, sitten heikompaa, paljon poissaoloja ilman ilmoitettua syytä. Sitten loukkaantumisten kautta paluu ja taas paremmalla pelillä. Tasaisuuden puute nakertaa luottamusta ja sosiaalisen median haasteet rasittavat imagoa. Nyt vähän jännittää oliko pitkä sitoutuminen virhe? Ulottuvalle ja fyysiselle peruspakille on aina käyttöä, mutta mutta…
Matushkin 8: Todella yleisöystävällinen pelaaja ja jäällä varsinainen Jekyll & Hyde. Maagiset kädet ja syöttötaito, mutta yllätyksekseni heikko laukaus. Vaikeuksia puolustuspelissä, hidasta luistelua ja tyhmiä jäähyjä. Kuitenkin pelimies sanan varsinaisessa merkityksessä joka näyttää vetävän isolla tunteella. Tärkeä paikko Kemiläisen poissaollessa, mutta playoffit eivät menneet nappiin.
Parlett 8: Mestaripakin paluu alkoi pitkän loukkaantumisen jäljiltä huikealla tehokkuudella, jota seurasi vaikeampi jakso. Loppua kohden löytyi hyvä peruspeli, mutta vähemmän sankaritekoja. Playoffit keskeytyivät päähän kohdistuneeseen taklaukseen. Ehdottomasti pelimies ja huomasin kaipaavani häntä kentälle Lukko-sarjassa. Toivottavasti seuraava kausi on ehjempi, missä sitten pelaakaan.
Kinnunen 10: Tämän kauden pommi! Odotin että Peliitoista tullut pakki taistelee 7-8. paikasta, mutta oli lopulta (muutamista virheistä huolimatta) kauden tasaisin ja nousujohteinen suorittaja. Kädet ja pelivaistot näkyivät heti, puolustus ja kamppailut paranivat koko ajan. Huikea paketti ihan kaikkea mitä pakilta voi odottaa. Pelasi 2. parissa käytännnössä koko kauden ja todellakin vastasi huutoon. Kesti uskomattomalla tavalla peliruhkaat ja playoffienkin vaatimustason.
Moravcik 9: Dominoi Tapparan +/- tilastoa läpi kauden, joka ei voi olla sattumaa. Arvosanaa laskee hieman muutaman isot kiekolliset virheet playoff-peleissä, mutta johtuivatko ne käsistä vai Tapparan pelitavallisista epäselvyyksistä? Kinnusen ja Kemiläisen ohella kolmas pakki joka toi tasalaatua pöytään koko kauden pituudella.
Hyökkääjät
Bertrand 6: Sympaattinen ja työteliäs ranskalainen tuskaili tehottomuuden ja päästettyjen maalien kanssa koko kauden. Playoffeissa jonkinlainen tasapaino löytyi kokeneiden ketjukavereiden laidalla. Budjetissa oli yli 20 maalia ja saatiin noin puolet siitä, joten miinukselle menee väkisinkin.
Virta 7: Tekee töitä, taistelee ja ajoittain myös taklaa kovaa, mutta tehottomuus vaivasi. Nousi ykkösrooliin Spacekin poistuttua, eikä täysin pystynyt sitä kantamaan. Ongelma tuntuu olevan yllättävän kova kosketus kiekkoon, jonka johdosta hän menetti kiekkoja ja tuhri tilanteita. Kehitys kuitenkin jatkunee. Tulee mieleen Jere Karjalainen, joka hänkin aikoinaan oli vähän jäykkäkätinen ja teki pisteensä ryppäissä, ennen kun teki lopullisen läpimurtonsa.
Tanus 8: Nuorempi Tanus otti ison askelen ja nousten liigatasolle ja ajoittain jopa kärkiratkaisijan rooliin. Kevääseen asti läpimurto ei vielä kantanut, mutta hyvällä tiellä ollaan. Parhaimmillaan pelisilmä, kädet ja laukaus ihastuttivat, mutta oli myös pitkiä pätkiä täysin näkymätön. Tulevaisuuden pieni suuri nimi.
Malinen 5: Puolustus ja alivoimapelaaminen piti, mutta hyökkäyspelin suhteen vaelteli varjojen mailla. Iso pettymys tulee siitä että tilanne suorastaan huusi kokenutta sentteriä nousemaan eturiviin, Virran tueksi. Playoffeissa merkittävä tason nosto, mutta kausi alkaa syksyllä.
Simontaival 5: Kauden kohokohta oli hyvät nuorten MM-kisat. Fakta on kuitenkin se että jos tästä rosterista ei pysty itselleen roolia raivaamaan, niin vikaa pitää hakea peilistä. Taitoa ja pelisilmää on, mutta jalka ja peli oli liigatasolle aivan liian hidasta, eikä kestävyyskään tuntunut riittävältä isommille minuuteille. Ongelmat lienevät fysiikan puolella, eli lyö itsensä läpi vuoden-kahden sisään. Ja siitäkös sitten parran pärinää tulee riittämään. Tyly numero, koska odotin että pystyy ottamaan roolin (mutta se meni Tanukselle).
Rauhala 8: Ylöjärven tankki pelasi hyvän kauden. Tuttu määrä töitä, hyvää alivoimaa, tasaista tekemistä. Pistemääräkin rooliin nähden kelpo, ilman YV-minuutteja. Otolle toivoisin yhteensopivia laitureita niin ettei aina tarvitsisi pelata niiden kanssa ketä sattuu kulloinkin jäämään yli.
Nättinen 5: Ei lopulta tuonut joukkueeseen kuin pelaajamäärää, josta siitäkin oli hetkittäin pulaa, eli sikäli perusteltu hankinta. Rosterin tilanne oli sellainen, että muutamalla tehopisteellä olisi isompikin rooli voinut aueta.
Smejkal 6: Ailahtelevuus tulee monen pelaajan kohdalla esille ja niin myös tässä tapauksessa. Alkuun näytti kankealta mutta härkämäisen vahvalta. Sitten alkoi tulla tehoja ja kultakypäräkin päähän. Katosi kuitenkin kuvasta talven mittaa ja erityisesti plaoffit olivat todella vaisut - alkukauden vahvuudetkin katosivat. Ero korostui kun vertailukohdaksi tulivat Lukon kookkaat slovakit.
Kuusela 8: Tapparan tärkein yksittäinen pelaaja ja kevään puolella myös hyökkääjistä paras. Se miksi rankaisen kasilla johtuu siitä, että Kuuselassa tiivistyy Tapparan kevätpainotteinen kulttuuri, joka halventaa runkosarjan painoarvoa. Johtajuutta ja huippuosaamista tarvitaan syksylläkin. Tässä kohdassa on syytä muistuttaa, että muutama pinna syksyllä olisi ollut erittäin arvokas lisä sarjataulukossa ja voinut tuoda esimerkiksi helpomman playoff-puun.
Henriksson 7: A-junioreista yllättäin Liigaan ja kauden loppuratkaisuissa jopa ykkösketjussa. Hyvä sähäkkyys ja pelirohkeus. Tehot jäivät tekemättä ja paljon junnumaisia kiekon menetyksiä. Tapola antoi kuitenkin lähes rajattomasti luottoa. Hyvä poika, mutta armottoman kovassa paikassa. Puolustuspelissä tekemistä, koko kentän pituudella. Selvisi silti kunnialla, lähtökohdat huomioiden.
Levtchi 8: Voi voi. Parhaimmillaan aivan huikeaa katseltavaa ja erittäin hyvä runkosarja, mutta playoff-peleissä tehot katosivat ja tilalle tuli turhautuminen. Pidän kuitenkin Virran tavoin olosuhteiden uhrina. Ei vielä kehityskaarensa lakipisteessä - kaikki eväät ottaa vielä ainakin yksi askel.
Peltola 7: Kapteeni oli playoffeissa taas timanttia, mutta rankaisen numerolla koska itse odotin paljon enemmän. Ajattelin niin että pari KHL-vuotta on tehnyt hänestä 40+ pisteen pelaajan Liigaan, joka olisi samalla vahvistanut joukkueemme tulivoimaa tasolle jota huippumenestys vaatii. Keväällä tämä tuli esiin, runkosarjassa ei. Ja kuten Kuuselan kohdalla kirjoitin, syksyn pisteilläkin on väliä.
Puhakka 8: Vahva luistelija joka kiilasi itsensä kokoonpanoon ja alivoimavastuuseen. Olemuksessa on nuorta Peltolaa. Teki pari isoa maalia keväällä, eli sikälikin tutun oloisia ominaisuuksia löytyy. Hieno tulokaskausi.
Vanhatalo 6: Vaikea arvioitava. Liigapaikka näytti olevan pitkän tien takana, mutta rosterin tilanne ja onnistumiset maskipelissä avasivat paikan. Oli kuitenkin isoissa vaikeuksissa kauden loppua kohden kun pelin taso koveni. Paljon huonoja jäähyjä, vähän hyvää fyysisyyttä kun sitä olisi kaivattu. Hyvin kaksijakoinen pelaaja joka kyllä tekee uran kapealla erikoisosaamisellaan, kunhan peruspeli paranee merkittävästi. Askel eteenpäin, mutta matkaa on jäljellä.
Moilanen 7: Löysi itsensä uudesta vakipaikasta nelosketjun keskeltä. En ole löytänyt faktaa taustoista sentterin paikalla, joten siihen nähden kesti hyvin. Fyysinen taistelija, mutta odottelisin pikku hiljaa myös kykyä tehdä vähän tulosta - se vaatinee paluun laitaan.
Spacek 5: Jälleen kerran meillä piti olla The Ykkössentteri. Kova lyöntilaukas herätti ihastusta jo harjoituskaudella, eikä syksy täysin vihkoon mennytkään tehopisteiden mielessä, mutta jotain puuttui. Lopulta katosi hämärien Prisma-vaiheiden kautta muualle. Piti olla ratkaiseva palanen, joten vihkoon meni pelaajalla tai toimistollamme. Hyvin mielenkiintosiesti teki juuri 2v sopimuksen ruotsalaiseen suurseuraan. Kauden lopputuloksen kannalta tämä saattoi olla aivan keskeinen hutikuti.
Vauhkonen 4: Meinasin jättää kokonaan pois, mutta laitoin koska Spacek on myös listalla. Oli kuitenkin kaksi kautta mukana. Täydellisen epäonnistunut hankinta, jolle ei löytynyt roolia missään vaiheessa. Vähissä pelaamissaan peleissä ei pystynyt antamaan kentällä yhtään mitään. Niin hidas että oli menossa aina eri suuntaan kuin peli. Löysi heti tehokkuutensa kun palasi Sporttiin. Toimistolle tästäkin iso miinus - miten sopi pelillisiin tavoitteisiin?
Nyt kun katselen tuota listausta, niin huomaan että en antanut hyökkääjille yhtään huippuarvosanaa mutta pakeille kolme. Tämä tuntuu epäloogiselta, koska runkosarjan tilastoja jos katsotaan niin maaleja syntyi ihan hyvin, mutta päästettiin liikaa. Selitän tällaista arvosanajakaumaa sillä, että pakiston huiput olivat sitä likipitäen koko kauden mitalla, kun taas hyökkäyksessä nähtiin aivan ihmeellisen paljon tason nousuja ja laskuja. Ei jääkiekkoa voi pelata pelkästään syksyllä tai keväällä, vaan huippumenestys vaatii korkeaa tasoa alusta loppuun. Playoff-tuloksetkin sen todistavat, kuinka HIFK:ta lukuunottamatta jatkoonmenijät noudattelivat sarjasijoitusta. Runkosarjalla on merkitystä ja myös Tapparan tulee sitä tavoitella. Ihmeellinen pelitapavatulointi ja ketjulotto sotkee paitsi kokonaisuutta, myös häiritsee yksilötason suorituspohjan rakentumista.
