Nyt ollaan häviömoodissa kaikin tavoin, johtajuus on yllättäen epäselvää. Ensi viikonloppu on olennainen. Johtopäätöksiä voi varmaan vetää suuressa kuvassa ensi viikonlopun jälkeen. Poissaoloihin sopeudutaan tavalla tai toisella mutta tulos on olennaisin mittari.
Ennustin nollanpojon viikkoa mutta pojat yllätti tuomalla 2 pistettä kassaan. Ensi viikolla kovat pelit ja näistä 0 pojoa niin saatetaan olla taulukossa sijalla viisi. Kauan tuo toinen sija on säilynyt mutta todennäköisesti ensviikolla siitä joudutaan luopumaan.
Minusta tänään Tapparalla ei ekan erän jälkeen ollut mitään erityisen laadukasta. Kilpeläinen luki linjat hyvin ja ei saatu äijää maalille. Paikat jäi puolittaisiksi.
KalPan kaksi maalia tulivat sellaisista paikoista, joita meillä ei ollut koko pelissä.
Minä en ole huolestunut Tapparan peliesityksistä. Mutta loukkaantumisista olen. Nyt kun poissa kokoonpanosta ovat Kemiläinen, Kuusela, Morley, Virta ja Moilanen, niin se on aika paljon se. Poissaolot eivät myöskään voi olla näkymättä peliesityksissä.
Tappara on kuitenkin osoittanut tällä kaudella, että se kykenee vajaamiehisenäkin lyömään Liigan kärkijoukkueita, kuten Kärpät ja IFK:n. Se on osoittanut pystyvänsä pelaamaan parhaimmillaan aivan huikeaa kiekkoa. Jos viime kausi vielä osin meni uutta pelitapaa harjoitellessa, niin nyt se on sisäistetty. Kun vaan saadaan pelitapaa tukevat tärkeät sentterit takaisin. Ailahtelevat otteet ja heikommat pelilliset jaksot ovat myös olleet jokavuotisia Rautakorpi - Tapola -aikakaudella. Jos ette usko, niin selatkaa vanhoja ketjuja läpi.
Olo on kuitenkin luottavaisempi kuin aikoihin. Kunhan vaan saadaan joukkue parsittua kevääksi kasaan, niin kova saa se jengi olla, joka Tapparan pudottaa. Loppuun pieni jinksaus: Olen tässä jo pidemmän aikaa miettinyt, että tämä on se kevät, jolloin Rautakorpi saa toisen kultamitalinsa. No, saa nähdä ja paljon saa vettä vielä virrata Tammerkoskessa ennen sitä.
Tätä samaa kysymystä: menetys tai menestys, pohditaan tässä kohdassa kevään korvalla, näemmä joka kausi. Loukkaantumisia on. Johtajuutta on vähän. Flowta ei näe. Monet asiat ovat harvoilla hartioilla. Hirveän lujaa tekemistä ei toisaalta näy. Tulokset eivät ole huonoja mutta ne ovat hyvin vaihtelevia.
Mahdollisuus on hyvään mutta toisaalta aika vähän huippuhyvään. Loogisinta on päätyä puolivälierään. Pahinta on selittää sitä lopputulosta ulkoisin syin.
Kyllä minusta on relevanttia miettiä myös syitä tuloksen takana, ei vain itse tulosta. Itse asiassa tulos kertoo loppujen lopuksi todella vähän.
Otetaan esimerkiksi tältä kuulta KooKoo -peli (tappio 2-1) ja Sport -peli (voitto 1-2). Kumpiko peleistä oli parempi? Mielestäni siitä ei ole epäselvyyttä, sillä Tappara pelasi vahvan ottelun KooKoota vastaan, mutta KooKoo vaan oli parempi, kun taas Sportia vastaan peli oli heikkotasoinen nyhjäys.
Täällä foorumilla tupataan turhan usein tuijottamaan tulosta, eikä nähdä tuloksen taakse. Surkealla pelilläkin voi nimittäin voittaa ja vahvalla esityksellä hävitä. Myös sattumalla on erittäin suuri merkitys, kun joukkueet ovat suht tasavahvoja.
On se merkillistä, että aina kun muutama heikompi peli tulee, mikä on pitkän kauden aikana lähes väistämätöntä, niin monelta katoaa se iso kuva täysin.
- Listan alkio
Pelillinen sopeutuminen tai innovaatiot ovat tietenkin fokuksessa. Paljon on ollut kliimaksi-antikliimaksi-kliimaksi vuoristorataa runkosarjassa tasaisemman vaihtelun sijaan. Nyt on tuloksellisesti hopea ja pronssi alla. Ja varmaankin kelpo pudotuspelisuoritus on edessä jälleen mutta suunta, se on kyllä jännä.
Meillä on ollut vähän loukkeja viimekausilla ja ehkä se on syy, että nyt tilanne on haastava. Mitään flowta ei vielä tällä hetkellä näy mutta pelejä on jäljellä. Ensi viikonloppuna 6p. niin maailma näyttää valoisalta. Siihen on hyvä uskoa.
Tämä on ihan totta ja varmasti siihen tulee itsekin sorruttua. Mutta toisaalta kun miettii millainen tasoero esimerkiksi viimeisessä Pelicans-pelissä ja oikeastaan minkä tahansa alkukauden tykkipelin välillä on, niin kyllähän se pistää mietityttämään. Asioita tulee helposti liioiteltua ja suurenneltua, mutta myös seura on asettanut itselleen kovat odotukset. Kun varsinkin kotipeleihin tulee alistunut ryhmä läpsyttelemään kiekkoillan pois, niin kyllä siitä on myös ihan sallittua ottaa hieman lämpöä. Sitä vartenhan tässä mukana eletään.
Mitä tulee Tapparan rosteriin, niin optimitilanteessa siihen kaivattaisiin yksi kädellinen puolustaja sekä tulokseen pystyvä hyökkääjä. Myös maalivahtitilanne on vähän 50-60. Tapparalla on kyllä palaset mennä aina päätyyn asti, mutta se vaatii kyllä nelikon Morley, Virta, Kuusela sekä Kemiläinen kaikki täydessä kunnossa. Heidän ympärilleen Tapparan peli kaikin puolin rakentuu. Sitten lisäksi olisi nippu niitä, joilta toivottavasti nähtäisiin tasonnousua pleijareissa. Nimiä lienee turha mainita, ne tietävät kaikki.
Ensi viikolla jos taaperrus jatkuu niin ykskaks ollaanki jo viidentenä.
Kaksi kärkikeskushyökkääjää, paras pistemies / joukkueen kapteeni ja pelillinen liideri, ykköspakki, ja yksi luottotyöläinen ihan muuten vaan lisinä… Sopivaa vastoinkäymistä ja haastetta alkusyksyn liitojoukkueelle tähän vaiheeseen kautta ja matkaa loukkaantumisten muodossa.
Ehkä joku hyökkäyspelin fakiiri saisi vastaavista tilannetekijöistä loihdittua jatkuvaa tehokkuutta sumputtavia vastustajia vastaan. Mutta hankalaa sekin voisi olla.
KalPa voitti rokottamalla tylysti ja tehokkaasti virheistä ja vastaiskupaikoistaan, puolustamalla hyvin. Kuulostaa tutulta?
Kyllä tämä tammikuun toinen otteluruuhkaviikko noihin tuoreimpiin kokoonpanomenetyksiin viimeistään vähän onnahti. Hyviä puolia että kahden (ja puolen) seuraavan viikon aikana pelataan yhteensä kolme ottelua. Toivottavasti viimeistään maajoukkuejakson jälkeen terveystilanteetkin ovat jo merkittävästi paremmat.
Totta. Kyllä minuakin on monta kertaa ottanut todella paljon päähän tällä kaudella. Esimerkiksi lokakuun Ilves-peli oli aivan luokaton esitys. Perjantai-ilta, kotiyleisö ja paikallispeli. Olin suorastaan raivoissani, kun lähdin hallilta kotiin. En siksi, että Tappara hävisi, vaan siksi, ettei se edes näyttänyt yrittävän. Ja kyllä, siellä on se vastustajakin, mutta Tappara on tällä kaudella tupannut häviämään juuri näitä “prime time” -viikonloppupelejä huonojen esitysten päätteeksi.
Mietin myös sitä että kauanko menee näillä toipujilla pelikunnon,-otteen ja -silmän löytymiseen… ehkä viikko.
Mutta tästä on helppo parantaa ja uskon että niin myös käy.
Ens vkolla on melkein molemmat pelit voitettava. Nyt kun on monta päivää seuraavaan peliin niin Jukka varmaan pistää pojat viä kerran kunnon reenikuurille ennen pleijareita.
Ipa pitäs ny ainaki voittaa…
Tätä ennustettiin myös pari viikkoa sitten, kun tulossa oli Kärpät-Ässät-IFK viikko.
Paikallispelistä tulee kyllä kova koitos. Pitkä tauko peleistä, perjantai ja Hakametsä, Ilves - kaikki hankalia asioita Tapparalle. Jos saadaan potilaita kentälle, niin ovat väistämättä huonossa pelituntumassa. Ilveksen pelitapa on tämän hetken arvion mukaan myrkyllinen Tapparalle, olettaen että lähtevät nopeudellaan haastamaan ja tietysti vielä huippu veskarilla maustettuna. Ilveksellä on keskiviikkona kova matsi tulikuumaa Lukkoa vastaan, joka tietysti määrittelee että pelataanko perjantaina 2. sijasta. Siksi tältä viikolta olisi ehdottomasti pitänyt kairata paremmin pisteitä.
Mutta on tässä tietysti sekin skenaario olemassa että on saatu tarpeeksi kasvattavia vaikeuksia, rajatapaukset ovat päässeet pelaamaan, peli loksahtelee kohdalleen tervehtymisien myötä ja kunnonajoitus osuu hienosti kevääseen.
Ihan pakkohan ei ole voittaa kuin mestaruus, ja tietysti The Anti-Tappara of the Universe yleensä.
16/60 ottelua sarjaa jäljellä, eli reipas neljännes. Ilmeisesti jossain välissä tosiaan harjoitellaankin vielä kevättä varten. Maajoukkueviikon jälkeen helmikuu on tiivistä pelaamista, silloin olisi ainakin hyvä olla kunnossa ja tikissä. Runkosarjan loppu (ja odotusarvoisesti välipleijarivaihe) taas vähän väljempää.
Ja lauantaina vastassa meille hankala Jyp, jopa vieläpä painii laskukierteessä, eli eli.
Se on muuten hassua, mutta tuntuu että vastustajien nega kierteet loppuu meitä vastaan.
Toki näinkin, mutta oli siellä Tapparallakin paikkansa, josta olisi voinut tehdä enemmän kuin yhden maalin. Kolmannessakin muistaakseni kolmekin hyvää paikkaa.
Oikein muistat eli kolmannessa erässä oli kova vaihto Suhonen - Rauhala -Iacobellis akselilta, missä Suhonen sai kaksi hyvää laukaisupaikkaa peräjälkeen (ajassa 45:43 ja 45:49). Harmittavasti vain maalit jäivät syntymättä. Koko kentällinen pisti kaiken likoon.
Rauhala raastoi niin, että äijiä lenteli ja Iacobellis jakoi kaksi huippupaikkaa Suhoselle maalin eteen (Telian videostriimi noin välillä 2:10:15 - 2:11:40). Yleisökin syttyi kovaan kannustukseen.
Karjalaisella oli myöhemmin myös tasoituspaikkaa ja veti tiukan laukauksen Kilpeläistä kohti (52:33) (Telian videostriimi: 20:20:45). Tässä tilanteessa Kilpeläinen loukkasi jalkansa ja vaihdettiin myöhemmin Perhoseen.
Jos jotain hyvää pelistä jäi mieleen se oli Polášekin antama kurmuutus Kantolaa kohtaan kahteen otteeseen (Telian videostriimi: 20:20:13 toinen näistä) ja tuo em. vaihto.
Tapparan tehnyt TM | Tappara tehnyt IM | Vastustaja tehnyt TM | Vastustaja tehnyt IM |
---|---|---|---|
Lukko - Tappara 20.9.2019 | Tappara - Ilves 13.12.2019 | HPK - Tappara 7.12.2019 | Tappara - Sport 23.10.2019 |
Tappara - SaiPa 21.9.2019 | Tappara - Pelicans 22.1.2020 | Kärpät - Tappara 15.1.2020 | |
Tappara - Jukurit 5.10.2019 | Jukurit - Tappara 24.1.2020 | ||
Tappara - Ässät 17.1.2020 | Jukurit - Tappara 24.1.2020 | ||
Ilves - Tappara 31.1.2020 | |||
Ilves - Tappara 31.1.2020 | |||
Yht: 4 | Yht: 1 | Yht: 2 | Yht: 6 |
Käsin kerätty tilasto Tapparan suoriutumisesta ottelun loppuhetkillä, toisen joukkueen pelatessa 6 kenttäpelaajalla.
Kauden aikana on tullut hyvinkin selväksi, ettei tyhjään maaliin maalin tekeminen ole Tapparalle itseisarvo tai ykköstavoite. Silti on hyvin kummallista ja että Tappara on tehnyt kauden aikana vähemmän maaleja vastustajan tyhjään maaliin, kuin päästänyt maaleja vastustajan pelatessa ilman maalivahtia.
Vastaavasti ainoastaan kerran Tappara on onnistunut saamaan kiekon verkkoon 6 kenttäpelaajalla.
Tammikuu on 6vs5 pelissä ollut varsinanen syväkyykky: 5 päästettyä maalia vastustajan pelatessa ilman veskaria. Samaan aikaan tammikuussa alivoimantappoprosentti on ollut 89,29 %. Jos alivoimapeli toimii, luulisi 6vs5 pelaamisen onnistuvan myös? Ihmeellisiä jäätymistä ratkaisuhetkillä.
Enemmän aktiivisuutta, molarin syliin vetäytyminen pois ja syöttölinjat katki. Ja järkevämpää peluutusta. Ei se sinänsä ole ihme, ettei hirveästi jaksa riuhtoa, jos tietyt pelaajat pelaavat kokonaan viimeiset 3 minuuttia. Varmaankin myös jokin henkinen lukko on päällä.
Ehjä 60 minuuttinen on muutaman kerran ollut jo hyvin lähellä, mutta kaatunut lopun lässähdykseen. Muutenhan esimerkiksi tänään 3. erä oli vanhaa kunnon Tapparaa. Ilves vaikutti 17 minuuttia todella aseettomalta. Todella ärsyttävää ja harmillista. Onneksi 6vs5 puolustamisen jiiriin laittamisen, ei luulisi olevan kovin suuri taikatemppu.