Niin. Jos Tappara voittaa huomenna varsinaisella peliajalla ja Kärpät häviää varsinaisella peliajalla, niin Tappara nousee sarjan kärkeen.
Hetkinen… …tuohon näköpiiriinhän on ilmestynyt joku näädännäköinen elukka?
Ei muuta kuin vilkku päälle ja ohi. Jos sattuu jäämään alle, niin sinnehän ropisee, oi voi.
Katselin juuri kuntopuntaria ja viimeisen viiden pelin puntarilla Tappara on ajanut Kärppiä kiinni seitsemällä pisteellä!
Paniikissa hommassivat Aaltosen vielä tuohon. Mikäli huhut pitää paikkaansa niin Tappara vastaa Kanukkipakilla. Se olisi oikea veto! Antaa Polasekin olla Puljujärven päällystakkina ja hommataan Juhikselle oma😅
Tapparan viime aikojen esitykset kertovat joukkueen sitkeydestä. Vaikka vastustaja tasoittaa lopussa, niin otetaan ylimääräinen pinna kuitenkin mukaan. Samaten huonollakin pelillä (kuten tänään) kaivetaan lopulta voitto.
Negatiivisena puolena näissä peleissä on ollut se, että tappamisen vaisto puuttuu pelaamisesta. Ei ratkaista peliä silloin kun se olisi mahdollista, vaan annetaan vastustajalle vielä mahdollisuus. Ongelma on itse aiheutettu, koska pelitapa passivoituu liikaa. Pleijareita ajatellen voi olla huono asia, että Tappara on loppujen lopuksi voittanut lopun mokailuista huolimatta. On vaarallista uskoa että voitetaan vaikka peliä ei tapeta silloin kun paikat olisi. Tämä on sekä taktinen että henkinen ansa. Kun vastustajat kovenevat, niin pelit pitää ratkaista silloin kun momentum on omalla joukkueella eikä jäädä odottamaan miten vastustaja luo lopussa painetta.
Sport-pelin laukaisukartta on aika järkyttävä. Lähimpää tulleet vedot ovat b-pisteen kaarilta. Jos ei mennä sota-alueelle vastustajan maalin eteen ja pelata peliä myös sinne, niin kaivetaan verta nenästä.
Tämä on ollut Tapparalle leimallista viime vuosina. Halutaan päästä hieman helpolla, vaikka pelin pitäisi olla pelaajien juhlahetki ja paikka näyttää osaamista. En osaa sanoa kuinka paljon tästä menee valmennuksen ja kuinka paljon johtavien pelaajien piikkiin. Mielestäni ei pitäisi mennä sen taakse, että voitettiin kuitenkin. Pelaajamateriaalien erot liigan kärjen ja huonompien joukkueiden osalta ovat nimittäin järkyttävän suuret.
Toivottavasti huomenna ollaan alusta asti pelivalmiudessa ja hyödynnetään koti- ja materiaalietu.
Tuo kotietu ei ole oikein ollut etu tällä kaudella Tapparalla.
Paljon on vaisuja esityksiä ollut kotipeleissä.
Laadukasta analyysia. En tiedä, olenko samaa vai eri mieltä - osittain, siitä väliltä.
Yllättävän harvat joukkueet oikeasti trappaa kovin laadukkaasti vuonna 2020. Tapparalle sopii erinomaisesti vastustajat, jotka pyrkii pelaamaan paljon. Tuloksetkin sen jo näyttää.
Sen sijaan pelikirjasta puuttuu sivut trappia vastaan aika pahasti - ja puuttunut jo hetken. Tapparan pelin pystyy passivoimaan pelaamalla itse passiivisesti, koska Tappara laskee riskejä. Tällä tavalla Tappara useiin sortuu suhteuttamaan omaa pelinopeuttaan vastustajan pelinopeuteen. Trapistakin pääsee vauhdilla läpi, jos vaan lähtee pelaamaan sen vauhdilla. Näissä mieluusti lähdetään kaartelemaan oman maalin takaa ja muu viisikko ei ihan jaksa laskea samalle tasalle niin sitä vauhtieroa ei saada. Siirtokiekoilla tupataan pääsemään vain Tapparan lempihommaan mukaan eli kulmassa möyryämiseen ja sinne se peli myös jää.
Tapparan täytyy playoffeissa pelätä vain yhtä asiaa: sitä joukkuetta, joka aikoo pelata limaisen trapin koko sarjan läpi.
Ajattelinkin nimenomaan, että nyt olisi näytön paikka kotona. Selkeä voitto toisi buustia joukkueelle ja kannattajillekin.
Viikon takaa on hyvät näytöt kotipelistä.
Taitaa vaan Kärpät sytyttää joukkueen hiukan erilailla kun Sport?
Minä lähden huomenna katsomaan peliä sillä mielellä että Tappara ottaa selkeän voiton jo varsinaisella peliajalla.
Juuri näin.
Ehkä heikompia joukkueita vastaan kannattaisi harjoitella runkosarjassa hyvin aktiivista ja suureen pelinopeuteen nojautuvaa suoraviivaista peliä. Tästä olisi hyötyä siinä tilanteessa jos Tappara on pleijareissa kovempaa joukkuetta vastaan häviöllä, ja ja kohtaa vaikeimman vastustajansa pelityylillisesti eli trapin.
Nyt mennään mielestäni liikaa vastustajan pelin mukaan, eikä haluta ottaa selkeää kuskin paikkaa heikompiakaan joukkueita vastaan.
Se on toi Rautakorven ameeba tuollainen. Sitä säästellään - ja se pelin totaalinen hallitseminen saatetaan esimerkiksi jättää kokonaan pois kuvioista, jos vastustaja pelaa “ennakoitua paremmin.” Kokemuksena mm. viime kauden playoffit HPK:ta vastaan.
Eli HPKta. Pennasella on joku pätemisentarve aina Tapparaa vastaan. Lähtevät pelaamaan ihan epäkerhomaisesti joka kerta. Tapparalla on kyllä ihan hyviä viivelähtöjä pankissa, niitä ei vaan ruukata käyttää taajaan eikä kunnolla.
Tänään johtoasema ei sulanut. Toisaalta ollut mukava saada vähän sulamisia tähän alkuvuoteen, vaikkei edes lunta ole. Tuoneet pysyvyyttä ja luotettavaa toistuvuutta nykytalveen, tavallaan. Kun nyt suletaan sulamiset pois, niin keväällä on hyvä keskittyä tiivistymiseen, kiteytymiseen ja härmistymiseen.
Menetetyt johtoasemat otteluissa joulun jälkeen:
Lukko–Tappara 1–4 → 4–5 ja.
Tappara–HPK 3–0 → 3–4 ja.
KooKoo–Tappara 0–1 → 2–1 ja.
Jukurit–Tappara 0–2 → 2–3 vl.
Ilves–Tappara 1–3 → 3–4 vl.
Tappara–Lukko 3–1 → 4–3 ja.
Yht. 17:ään joulun jälkeiseen otteluun mahtuneet lisäksi selkeät asenneharjoitukset TPS:aa ja Pelicansia vastaan ja tiukka tappiopeli KalPaa vastaan – loput ottelut sitten suoria voittoja, joista kaikissa paitsi yhdessä Tapparalle avausmaali.
Erilaisia pelejä ja tarinoita on tulosten takana, mutta jotain ilmeisiä kehittymisvarojakin näkyy. Aika etäällä ainakin näissä vaiheissa runkosarjakautta on kuljettu myöskin siitä takavuosien Tapparasta, jota vastaan maalin saati parin tappioasema ottelun sisällä oli – vastustajien arvostettavien todistajanlausuntojen mukaan – aina epätoivoisen pitkä matka kiinni kurottavaksi.
Pitkin kautta tullut tuumittua ja (hiukan vastavirtoihinkin) jupistua puolustuspelin kehityksiä kohti kevättä, viime vuoden oppien ammentamisen tärkeyttä niissä. Eipä joukkueen peli ainakaan vielä liiaksi ole moisia ilmentänyt. Tasaisissa otteluissa tiiviisti pelaavien vastustajien kanssa ollaan usein vaikeuksissa, kun tilanteet ovat tiukassa mutta toisaalta niitä näyttää syntyvän suhteessa halvemmalla omaan päähän, kenttäpeliä hallittaessakin. Jos puolustussuunnan väljyys on hyökkäyspelin aktivoittamisen hinta, niin onko hinta liian kova menestymisen kannalta? Peliä saadaan tietty vielä tiivistettyä ja hiottua kevääksi, mutta riittääkö se kilpailussa ja matkalla?
Mutta ei pidä liikaa arvostella keskeneräistä työtä; nähdään mitä tuleman pitää. Senkin voi todeta, että nykyjoukkue on jo luonteiltaan ja yleisilmeiltään erilainen kuin jotkut taannoiset. Sen vahvuudet ja mahdolliset tiet ja konstit menestykseen ovat kenties sikälikin vähän erilaisia kuin jollain aiemmilla ryhmillä.
Silti kaikenlaisillakin ryhmillä vahva puolustuspeli tulee taas olemaan arvossaan, kun panokset kasvavat ja mestaruutta ratkotaan. Hyökkäämällähän mestaruuksia ei voiteta, toisin kuin nykylaulujen unisonoissa on laulettu.
(Melko huono “novelliksi” muuten, joten älköön h:tissä luettako sellaisena vaan juuri oikeassa kirjallisuudenlajissaan.)
Tapparalla on siis seitsemän pelin voittoputki. En keksi sanalle ‘underwhelming’ sopivaa yhden sanan käännöstä, mutta tämä on vähiten innostusta herättävä Tapparan voittoputki, jonka muistan. Kauheasti ei ole räjähtävyyttä pelissä. Etenkin lopuissa, kun pysähdytään omiin, niin sieltä ei päästä millään liikkeelle. Tilastotappio lie kohta tulossa, mutta tällä lailla näyttäisi suunnilleen neljä peliä viidestä keskiarvolla voittavan.
Tappara on nyt seitsemän ottelun voittoputkessa. Tuona aikana pelien ensimmäiseen 40 minuuttiin on soinut omissa vain 4 kertaa. Viimeisen erän aikana vastustaja on tehnyt 7 maalia. Puolustus toimii pääasiassa erinomaisesti, mutta onhan tuossa selkeä kehityskohde nähtävissä.
40 minuutin pelit siis 12-4 ja kolmannet erät 6-7.
Todella hyvin Tappara pelaa tässä voittoputkessa. Vähän jo playoff kiekkoa, kun omiin menee 1-2 maalia joka pelissä. Tällä pääsee pitkälle keväällä.
Ketjut kaipaavat vähän hienosäätöä, mutta muuten ei valittamista. Voi tulla Ipallekin kiire perjantaina.
Ei hätää! Nyt vähän oikaistaan selkää.
Sillon tällön erinäisissä ketjuissa on keskusteltu siitä, kuka pelaaja pelaa mitkäki pelin viimisistä minuuteista. Tai ottaa alotuksia. Mää en tiedä, mutta voikohan tässä olla taas jotain Jukan masterplääniä, että vähä kaikki vuorollaan on kokeilemassa. Sitte ku oikeesti on tosi kyseessä Jukalla on monenlaista dataa käytössä, mitä millonki on käyny. Jos oikeen härskiks heittäytyy, voi miettiä, että Jukkaa ei haittaa toi selkeen johdon menetys lopussa, että tulee se tiukka tilanne loppuun ja nähdään, miten Tappara siitä selviää. No totuus on se, että Tapparalla on aika monta hyvää pakkia heittää lopun tiukkaan vääntöön.
Nämä Jukka-analyysit on kuin UFO-havaintoja: vaatii uskoa ja mielikuvitusta. “I want to believe” -juliste, jossa on kuvattuna lentävä lapa. Ja siis fiilistelen näitä myyttejä taikanapista ja piilotetusta “Da Vinci -koodista” pelikirjassa ihan täpöllä.
Siinä, missä muiden valmentajien pelikirjaa luetaan kuten länsimaissa luetaan eli vasemmalta oikealle ja tarina päättyy pisteeseen, Jukan opuksessa on erilainen rakenne. Kirja on pelkkää pohjanmaalaista jargonia täynnä, mutta esimerkiksi pelkkä esipuhe muodostuu kaikkien lauseiden ensimmäisestä kirjaimesta. Osan salauksesta pystyy purkamaan Enigma-laitteella. Osa perustuu laboratoriokemiaan.
Sitten on myyttinen loppupuhe “Jälkipelit”, joka kuulemma ilmestyy sivuille, jos taivaankappaleet osuvat oikeaan linjaan. Näin kävi viimeksi 2003.
Jos Tappara tällä kaudella johonkin kaatuu, niin se on ehdottomasti pelien loput ja ylivoimapelaaminen.
Varmasti joukkueella itselläänkin jo todella iso henkinen taakka noista pelien lopuista. Kerta toisensa jälkeen vastustaja punnertaa pelin tasan tai tulee hyvin lähelle sitä. Siihen vielä yhdistettynä se, että Rautakorpi ei vieroksu passivoituvaa puolustuspelaamista johtoasemassa, niin pahaa tekee.
Toinen huolenaihe on yv-pelaaminen. Erityisesti kiekon ylöstuonnissa ja pelin rauhoittamisessa on todella vakavia ongelmia. YV pyörii kyllä sitten ihan ok silloin, kun se saadaan pyörimään.
Todella kiire tulee saada nämä jutut kuntoon ennen playoffien alkua. Tuon yv:n suhteen en ole kamalan huolissani, mutta johtoasemapelaamisen suhteen kylläkin. Loppujen passivoituminen ja panikoituminen jo niin juurtunut tapa, että se ei tuosta ihan napsauttamalla parane.
Pitäisi varmaan ottaa etäisyyttä vielä enemmän Tapparan peleistä.
Meinaan ottaa aika huolella kupoliin toi antilätkä mitä ne tällä hetkellä esittää. Ei kyllä palvele maksavaa kotipeliasiakasta tippaakaan. Voipi olla että mun runkosarjan pelit viimeisiä (tai viimeistä) kierrosta lukuunottamatta paikanpäällä päättyi siihen Pelicans 0-3 mahalaskuun.