Vertailukelpoiset voivat olla yksilöinä, mutta eivät siinä suhteessa, miten he tukevat toteutettavaa pelitapaa.
Nostan nyt esiin tämän kauden isoimman murheenkryynin ja pyrin perustelemaan, miksi tämä liittyy olennaisesti juuri keskikaistan pelaajiin. En väitä olevani oikeassa, mutta jokainen voi itse tehdä oman analyysinsa ja verrata sitä tähän lähtökohtaan.
Tapparan toiset erät ovat olleet käytännössä koko kauden huonoja. Meillä on yksittäisiä pelejä, kun kakkoserä on ollut hyvää, mutta mitään trendiä meillä ei ole. Jopa tässä nyt käsillä olevassa pudotuspelisarjassa jokaisessa pelissä pl. aivan viimeinen, on toistunut ns. taistelumoodi.
Grönborgin pelitapa perustuu:
- nopeisiin kiekon liikkeisiin. Kiekko täytyy kääntää mahdollisimman nopeasti vastuksen päätyyn ja mikäli tähän käännökseen ei ole aikaa niin kerta kerrasta Tappara lyö päätykiekon.
- päätykiekkojen voittaminen vaatii pelaajilta lyhyttä vaihtorytmiä ja senttereiltä kykyä pitää peliväline vastustajan päädyssä niin kauan, että laiturit pääsevät pyörittämään peliä.
- mikäli nämä kaksi epäonnistuvat joiltakin osin tai kokonaan, niin vastustaja palauttaa paineen takaisin Tapparan päätyyn ennen kuin pelaajia ehditään vaihtaa. Oireet tästä näkyvät omalla alueella, kun jäädään jumiin pitkään myllyyn eikä päästä hyödyntämään omaa potentiaalia. Ks. Levtchi.
Millaiset sentterit Grönborgin pelitapa sitten tarvitsee?
Optimaalisessa tilanteessa sentterin täytyisi olla jotakin sellaista, jota esim. TPS:n Marjala edustaa. Täytyy olla kykyä omalla henkilökohtaisella taidolla pitää kiekkoa vastustajan päädyssä, mutta samalla olla myös riittävä luistelutaso siihen, että ehtii palaamaan omalle puolustusalueelle. Täydellistä pelaajaa ei tietysti ole eli edes Marjala ei voi “olla vastuksen maalin edessä” vaan hän valitsee usein pyörittää peliä ns. ulkokehällä, jolloin hän kuitenkin pitää jatkuvasti pelin käynnissä loistavalla liikkeellään.
Miten Petri Kontiola istuu tähän?
- Kontiola on kompromissi. Hän ei ole riittävän nopea siihen, että hän voisi edes teoriassa lähteä höökimään päätylautaan. Älykäs pelaaja Kontiola toki on, joten häntä harvoin edes tavoitetaan vastustajan maalin takaa. Hänellä riittää taito kyllä pelata sitä aikaa vaihdoille, mutta liikkuvuus ei enää riitä siihen, että voisi olla “sekä hyökkäämässä että puolustamassa”.
Miten Otto Somppi istuu tähän?
- Otto Somppi on eniten sitä, mitä sentteriltä voidaan odottaa, mutta esimerkiksi suhteessa Marjalaan vahvuudet ovat aivan mielettömän selvästi siinä kiekottomassa pelissä. Somppi on vähän niin kuin Jasu steroideilla, että kiekottomana on välillä ihan mieletön pelaaja, mutta kiekollisena hänestä ei ole juuri kumpaankaan Grönborgin pelin kannalta keskeiseen osa-alueeseen: taito ei riitä pitämään kiekkoa riittävästi vastustajan kenttäpäädyssä, mutta toisaalta ei myöskään peliäly riitä sellaisiin suoritteisiin, että voisi tarjota muille niitä paikkoja. Luistelu ja kamppailu kyllä riittävät.
Miten Otto Rauhala istuu tähän?
- parhaiten Tapparan nykyisestä kokoonpanosta, mutta hän on niin selvästi alaketjujen sentteri muuten, ettei häneltä voi edes odottaa tulospeliä asian varsinaisessa mielessä. Rauhala kamppailee ja hän osaa pitää kiekkoa vastuksen päädyssä eikä hän todellakaan juuri koskaan vuoda omiin. Mutta ei hänkään pysty järjestelemään ketjukavereilleen mitään sellaista, joilla tehtäisiin maaleja. Rauhala on kuitenkin parhaiten roolitettu Tapparasta, koska hän on kenttänsä kanssa lähes ainoa, joka voi oikeasti pitää vastuksen koviakin ketjuja kiinni hyökkäyspäässä. Ei siitä mitään seuraa, mutta ainakin 0-0.
Oiva Keskinen:
- pärjäisi hyvin kaikessa muussa, mutta on vielä fyysisesti heikko ja junnumainen. Vääntövoima ei millään riitä siihen, että saisi kiekon liikkeelle tai pidettyä sitä riittävästi vastuksen alueella. Halloran on fyysisempi tuossa kuin Keskinen, joka kertoo siitä, millainen kultakimpale meillä on, muttei vielä tällä kaudella. Puhakka antaa omalla tsempillään ja taistelullaan paljon Oivan juttuja anteeksi, ja Oiva pitää huolen, ettei omissa kolise.
Aina tätä “jankutusta” ei voi käydä silleen “yksilö vs. yksilö” vaan enemmänkin sitä täytyy käydä näkökulmasta, miten valittu pelaaja palvelee sitä, miten esim. Grönborg haluaa Tapparan pelaavan. Tapparan keskikaista olisi kuin luotu johonkin Rautakorven joukkueeseen, mutta Grönborgin jengissä se on melko karvainen kompromissi kaikkea sitä, muttei oikeastaan sitä mitä pitäisi olla, juuri missään.