Varmasti tietää, mutta millä aikavälillä? Tämän kauden aikaväli on lyhyt. Suomi on toki pelitapauskovaisten Mekka, minä mukaan lukien. Hyvä valmentaja sovittaa omaa pelitapaansa, oli se sitten mikä tahansa, käytettävissä olevaan pelaajamateriaaliin. Tapparan rajoitukset tulevat hyvin näkyville tuossa nopeassa pelissä, jossa ei ole varaa virheisiin. Erityisesti toinen erä on Tapparalle ollut koko kauden koettelemus, koska pelaajat ei yksinkertaisesti jaksa karvata ja vaihtojen epärytmisyys aiheuttaa koko ajan ongelmia.
Pakisto pystyy pelaamaan pl. meidän Amerikan ihme tätä jääkiekkoa. Tässä ei ole varaa omalla alueella yhteenkään virheeseen ja Tappara pyrkii voittamaan ylivoiman pelin puolelta. Käytännössä kiekkoa yritetään saada 2-3 pelaajat läpi rännistä, josta toki saadaan nopeita hyökkäyksiä, mutta meidän hyökkäysalueen pelivoima ei riitä jatkamaan siitä kuin yhden maalipaikan, jos sitäkään. On hienoa, että tätä yritetään ja jaksetaan siihen panostaa, mutta pelaajamateriaali pelaa kanttinsa ylärajoilla. Toinen on se, että kun keskikaista on koottu hajatelmana ympäri kauden, niin esim. Kontiola ei pysty oikeastaan pelaamaan tuota peliä yhtään.
Tätä samaa mietin tänään. Ollaan taipuvaisia ajattelemaan että jos maaleja tulee reilusti odottamaa enemmän, niin se on pelkkää säkää. Jokunen vuosi sitten kun P. Laine teki saman tempun, eli teki maaleja odottamaa enemmän ja tilastojen vastaisista paikoista, niin se oli erikoistaito. Miksi sama avosteluasteikko ei päde joukkueeseen? Jalonenkin sanoi tuossa jokunen liigastudio sitten, että kyllä ne nyt vaan tekee jotain todella oikein, vaikkei se tilastoista suoraan näkyisikään. Samaan tilastovääristymien kastiin menee Heljangon torjuntaprosentti viime kauden runkosarjassa. Prosentti oli huono, mutta Heljanko hyvä. Puolustus oli niin jiirissä, ettei vetopaikkoja vastustajille juuri auennut. CHL:ssa tp oli kova, koska pakisto ei siellä riittänyt dominoimaan vetoja seinille.
Myös omaan silmään tämä tilastoanalyysi syksystä oli väärä. Asiantuntijoiden näkemyshän oli liian alhainen xG ja liian korkea L%.
Molemmat tilastot sivuuttivat sen faktan, että Tapparan maalipaikat olivat yllättäviä ja huonoa puolustusvalmiutta vastaan. Tämä yhdistettynä materiaalietuun useimpia vastustajia vastaan toi tehokkuutta, maaleja ja voittoja.
Viime pelien vastustajat eivät ole olleet puolustuksellisesti vahvoja, mutta pakko silti ihmettellä.momtako puhdasta tai puolittaista läpiajoa Tappara on luonut?
Sain kyllä kiinni mutta en sanoisi että “kukaan ei tiedä” mitä haetaan. Kyllä tämä pelitapa ja kulttuuri mitä luodaan on ollut Ruotsalaisessa kiekossa jo pitemmän aikaa. Lisäksi Liigassa on OJ:n Jukurit jotka tätä tapaa erinomaisesti toteuttaa lisäksi aikaisemmin Myrrän Ilves oli eräänlainen hydridi tästä pelitavasta.
Jotkut kutsuvat “pelaajan peliksi” ja toiset taas “luomujääkiekoksi” …molemmat ostan
Se tosin mikä, erityisesti julkisessa keskustelussa, ärsyttää on termit “koulupoikakiekko” ja “Hawaiilätkä”. Tällä nykyisellä tavalla pelata ei ole mitään tekemistä '“päättömän kouhotuksen” kanssa… Toki ymmärrän sen että monelle “meidän peli” on suomikiekon pyhä lehmä ja kun hyökkääjät luistelevat eteenpäin se ärsyttää…
Grönborgin tavassa pelata on paljon vaikutteita Ruotsalaisesta(yllättäen) modernista kiekosta. Yksittäisellä pelaajalla on valtavasti enemmän vastuuta kuin “meidän pelissä”. Meidän pelissä/ Tapolan tavassa pelaaminen oli kurinalaista ja kiekon kontrollointi peliä sen lisäksi tunnetta pyrittiin hallitsemaan kaikilla tavoin.
Nyt pelaajalla on paljon enemmän vastuuta. Pelaaminen perustuu enemmän yksilön selkärankaan ja yksilötaitoon. Molemmissa päissä kenttää kamppailuvoima ja liikkuvuus ovat avainasemassa.
Oletan että, peli kehittyy seuraavina kausina nopeammaksi yhden kosketuksen peliksi ja vauhtia pelaamiseen tulee lisää erityisesti pelin kääntämisessä ja suorahyökkääminen muuttuu suoraviivaisemmaksi. (vauhdin lisääminen ei tarkoita sitä että, kentällä kirmataan selkä kyyryssä päättömästi vaan ennemminkin sitä että, pelaajien taitotaso ja peliäly nostavat vauhtia.)
Tähän on jo ajoittain pyritty mutta vielä ei ole pelaajilla pelitaito niin korkealla että, yhden kosketuksen nopea peli onnistuisi “rullaamalla”. Vielä tulee helppoja menetyksiä, ajoitukset ovat pielessä ja ajoittain peli näyttää hieman “suojuoksulta”.
Alkukaudella sain ihailla Skellefteå AIK:n otteita areenalla ja paikan päältä nähtynä sanoin silloin että, tuo on paras seurajoukkue, joka Nokia Areenalla tällä kaudella luistelee ja pysyn kannassani edelleen. Toki viime aikainen Jukurit ja syksyn Tappara kyllä ansaitsevat maininnan. Skellefteån pelissä kiekko liikkui yhdellä kosketuksella ja pelaajien luistelutaito oli maailmanluokkaa. Oikeastaan kaikki mitä Skellefteå teki oli esimakua siitä miltä oletan Tapparan näyttävän Grönborgin projektin lopussa.
Olen itse itselleni tiivistynyt asian niin, että Meidän Peli perustuu riskien minimointiin, kun taas Grönborgin visio on mahdollisuuksien maksimoimista. Tämä toki on raju yksinkertaistus.
Pitää muistaa, että liiton lippulaiva Leijonat on useimmiten turnausten loppusuoralla materiaalinen altavastaaja.
Samansuuntainen kommentti kv jalkapallon puolelta en muista kuka olisiko ollut Fabio Capello joka totesi Englantilaisen ja Italialaisen jalkapallon filosofisesta erosta…
Englantilaiset lähtevät voittamaan ottelua, Italialaiset välttämään tappiota. No toinen on voittanut maailmanmestaruuden kerran toinen on viisinkertainen maailmanmestari.
Sama logiikkaa on käytetty Meidän pelin osalta, jääkiekossa. Maajoukkueessa tämä onkin toiminut ja ehdottomasti siinä samaa mieltä että, maajoukkueelle paras vaihtoehto. Turnaukset ovat sellaisia että, oikeat pelit voittamalla on menestymisen todennäköisyydet lähempänä.
Aktiivinen pelitapa alkaa yllättäen tuottamaan jalan keventyessä tulosta. Taas oli muutama pelaaja lisää vs. edellinen peli, joka väläytteli parantunutta kaksinkamppailuvoimaa ja nopeutta. Samalla syöttöjen laatu on parantunut kuin taikanapista, kun kiekollinen pelaaja kykenee/ jaksaa tekemään ennen syöttöä/ vetoa sen pienen separaatio-liikkeen ja vastaanottaja menee napsun verran edullisempaan suuntaan samaan aikaan. Myös pelaajien mailalla pelaaminen omien jalkojen läheisyydessä on hienomotorisesti parempaa. Kaikki mainitut aika klassisia ilmiöitä.
Peli on paranemassa, mutta on se selkeästi puolustusvoittoisempaa alkukauteen verrattuna. Tästä esimerkkinä aiemmin mainitut pakki-pakkilevitykset väkisin pystyynpelaamisen sijaan, PAPP:n pelaaminen keskustan/ aluepuolustuksen kautta aktiivisen miespelaamisen/ paineistamisen sijaan ja maltillinen aggressivisuus alivoimalla pääasiallisesti kuitenkin pienessä boxissa pelaamalla salmiakki-varoaatiolla ajoittain.
Vanhasta on kyllä jäljellä kahden kova paine HAPP:ssa, varsinkin irtokiekon aikana tai pakin numeroiden näkyessä. Myös suoraviivaisuuteen on elementtejä aiempaa enemmän.
Vaikuttaisi vähän siltä, että myös 2.0:ssa on ollut pelillisiä laboratorioita kauden aikana.
Entiä, mutta musta tuntuu, että aina kun J.Jalonen on lauteilla Tapparan pelin studiossa, niin tulee vähätteleviä kommentteja Tapparan pelaamisesta. Tänäänkin numerot olisivat voineet olla toisinpäin ja joukkue x on kuskin paikalla suhteessa Tapparaan jne.
Ja omaan makuun Jalosen majujoukkueet ovat olleet enemmän tai vähemmän jaloissa tempolätkää pelaavien joukkueiden kanssa tässä n. viimeisen kahden vuoden aikana.
Se nyt on ainakin tullut selväksi ajanjaksolla Tapaninpäivä-tänään, että treenijumi ei ole legendaa ja se vaikuttaa kyllä kaikkeen. tekemiseen. Nyt on selvästi sulateltu ja peli näyttää paljon paremmalta ja monet yksilöt, kuten esim. Liedes pelaavat taas paljon paremmin. Konna on sen verta takamatkalla muihin, että veikkaan aukeavan vasta ihan runkosarjan lopussa.
Hifk voitto oli puolustuksen voitto. Siis juuri sen osan, mitä me ei olla osattu, mutta osattiin kuitenkin. Lisäks rosterista puuttui mm. Savinainen, Rauhala, Matson,Kemiläinen, Tuulola ja ekan erän jälkeen myös Leskinen.
Otettiin kova voitto ja joukkue taisteli, uhrautui ja laittoi kaiken likoon. En ole tippaakaan huolissani. Kun tämä joukkue saadaan suorittamaan tällä tasolla, niin me pärjätään kyllä.
Huomasin toisessa erässä ajattelevani, että alkukaudelta tuttu kahden miehen paine oli kaivettu taas esiin. Vastaavaa ajokoiramaista jahtaamista ei ole näkynyt pitkään aikaan.
Kaiken lisäksi sitä tehtiin tarpeeksi tehokkaasti ja fiksusti eikä ajauduttu pelin ulkopuolelle.
Joo ja jos siellä flunssa poikasia ollut niin nyt kerkeää parannella ja toivottavasti varsinkin pakkiosastolle saataisiin joku eilisistä poissaolijoista peleille.
