Ei oo pelattu hetkeen, piti kaivaa ketju.
Tappara on tehnyt eniten maaleja per peli. Tappara on myös ainoa joukkue, joka ei ole jäänyt nollille kertaakaan tällä kaudella. Toivottavasti taika ei mene rikki huomenna ja voittoputki saa jatkoa.
Ei oo pelattu hetkeen, piti kaivaa ketju.
Tappara on tehnyt eniten maaleja per peli. Tappara on myös ainoa joukkue, joka ei ole jäänyt nollille kertaakaan tällä kaudella. Toivottavasti taika ei mene rikki huomenna ja voittoputki saa jatkoa.
Naapurilla ottelut Ässiä, Jyppiä, KalPaa, Tapparaa ja TPS:ää vastaan. Sanotaan, jos näistä naapuri häviää yhden ja voittaa paikallisen, täytyy meidän seuraavasta kahdeksasta pelistä ottaa vähintään kuusi voittoa, joista yksi saa olla kahden pisteen voitto. Tähdet voi olla todella monenlaisissa asennoissa tulevat viikot, mutta ei tätä ole helpoksi tehty. Päivän Sport-esityksen pohjalta jos uumoilee tulevaa ja/tai pelaaminen olisi potentiaalisesti yhtä vaikeaa, täytyy olla sitten vähän tuuriakin matkassa, jos runkosarjan voitosta meinataan taistella.
Mitä tekemistä tuurilla on sen kanssa? Kaikkihan on omissa käsissä.
Itse peliesityksistä, niin onhan tuo välillä melkoista sekoilua. Tänään ei kiinnostanut yhdessä vaiheessa kyllä yhtään puolustaa. Vastustajalle meni myös pomput tässä pelissä monen ottelun edestä ja Heljanko oli kuolevainen.
Ollaanko kertaakaan tultu tällä kaudella näiltä tauoilta a) valmiina pelaan b) voitettu? Onneksi oli runkosarjan viimeinen tauko, nyt pelataan ja katsotaan mihin se riittää.
Vähän ihmetyttää taas onko viikon aikana vaan veivattu rike_rönn.mp4:ää vai mitä on tehty? Peli ei ainakaan näyttänyt kauhean valmiilta ja helpot virheet leimaa edelleen.
Kotipeli Ässiä vastaan kertonee suunnan runkosarjan viimeisiin peliin, mikäli lauantaina ei olla heti alussa ytimessä niin milloin ollaan?
Pitkä kotimatka Vaasasta tappio niskassa antaa mahdollisuuden miettiä omia pelisuorituksia ja vaikka kommentoida ketjukaverin tekemisiä.
Eihän tässä ole mitään järkeä, jos jätetään tahallaan runkosarjavoiton varmistaminen viimeiseen otteluun. Huonosti siinä käy.
Onhan nämä peliesitykset semmoisia, että Tapparan kannattaa varautua vielä hyvinkin mahdollisiin Grönborgin jättisakkoihin.
11 ottelun kuntopuntarin kärkijoukkue ei muuttunut viime lauantaista.
Mennään eteenpäin.
Junnuille sanon, että pakki-pakki annetaan kerran, jonka jälkeen syöttö eteenpäin ja sieltä poikittain kohti keskikaistaa, mihin kaksi hyökkääjää tulee vauhdilla, jos tämä onnistuu, niin se on sarjatasosta huolimatta aina maalipaikka.
Huomenna voitaisiin aloittaa pelaamaan heti ekassa erässä toisin kuin tänään. Huomisen vastustaja pelaa myös viimeisistä playoff paikoista, joten lepsuiluun ei ole varaa.
Riken yksi nostoista oli, että nyt on alkanut vaihe, että ketjuja aletaan loppukaudelle vakioida.
Loukkaantuneiden kohdalla joudutaan pelaan jonkinlaista pokeria, kauanko vammoja parannellaan / koska otetaan peleille ennen playoffeja.
Pelihän ei ole millään tavalla formussa ja kentälliset melko levällään.
Eletään kyllä loppukauden kannalta erittäin mielenkiintoisia ja tärkeitä vaiheita.
Jatkuvana toistamisena kuitenkin aika helppo pelata vastaan, jos robotin lailla noin aina tehdään, eikä ole mitään poikkeavaa kuviota.
Hyvää oppia toki junnutasolla, ei siinä mitään.
Olipas se taas yhenlainen…esitys.
Jostain syystä mua ei kuitennaan harmittanut enkä jaksa kaivaa negaa. Huomenna Ässät joutuu koville.
Jos jollekin piti hävitä niin ehkä sitten just Sportille. Saisivat päästä kevään peleihin. Dufvan takia.
Otin tänään jo voimakkaasti kantaa pelin aikana tähän samaan asiaan. Otteluseurannoissa on ymmärrettävää, että tunteet ovat pinnalla. Peli vie mennessään, mutta niinhän sen pitääkin mennä. Nyt kun pelit ovat tältä viikonlopulta rauhoittuneet, niin on hyvä taas katsoa tulosten taakse.
Välillä tuntuu, ettei Tapparan ympäristössä ole täyttä ymmärrystä siitä, mitä muutos oikeasti tarkoittaa. Menestykseen on totuttu niin paljon, ettei enää oikein muisteta kunnioittaa sitä sen hetken prosessia. Tapparan peli ei ole täydellistä, mutta nyt otanta on jo niin iso, että ympäristönkin on aika ymmärtää, millaista muutosta ollaan tekemässä.
Muutoksen suunta Grönborgin Tapparalla on siihen, että mennään vauhdilla ja pyritään viettämään maksimaalinen aika pelissä vastustajan päädyssä. Tappara pyrkii nopeasti ylös, välillä keinoja kaihtamatta. Lyömme paljon päätykiekkoja, pelaamme pitkiä päätypelejä ja kiekottomana ensimmäinen prioriteetti on jokainen kerta voittaa kiekko takaisin. Pakistossa halutaan, että pelaajat ajavat syvälle vastuksen ytimeen, mutta siihen liittyy oppimisprosessin riskit. Kun hyökkäyksessä mennään nopeasti, niin peli myös kääntyy omiin nopeasti. Tappara tulee antamaan enemmän mahdollisuuksia myös vastuksilleen kuin aikaisemmin.
Tämä filosofinen muutos Tapolan aikakauteen on todella suuri. Riskilläkin Grönborg laittaa pelaajat pelaamaan näin, huolimatta niistä ilmeisestä riskeistä. Kysymys keväällä on, kuinka pitkälle tämä prosessi ehtii yhdessä kaudessa. Olemme riippuvaisempia kuin aikaisemmin siitä, millaista vastustajaa on tarjolla playoffeissa. Peliä tarkasti rytmittävät joukkueet ovat Tapparalle myrkkyä, ja tulevat olemaan sitä koko kauden.
Suhtaudun kuitenkin muutokseen positiivisesti: pelit ovat viihdyttäviä. Pelissä ei paljoa pysähdellä eikä Tappara hirveästi jäädyttele peliä. Pelaamme loppuun asti siten kuin suunnitelma sanoo. Nyt on korkea aika kaikkien fanien sisäistää tämä muutos ja lopettaa menneiseen haikailu: emme ole palaamassa Tapolan lätkään. Emme ole laittamassa pelaajia jäädyttämään peliä johtoasemassa. Tämä on virkistävää, mutta vaativaa pelaajille. Ollaan myös armollisia, jos tilanne vaatii.
Muotoilisin saman(?) asian vähän toisin.
Tappara pyrkii koko kentän pituudella olemaan se, joka tekee aloitteen, eikä se joka reagoi. Kauden aikana on nähty, että passiivisempi Meidän Peli™ antaa kenties paremman selkänojan niinä päivinä kun peli ei suju. Grönborg on myös sanonut, että pelaajilla on enemmän vapauksia, eli kääntäen pelikirjasta ei saa yhtä paljon tukea kuin ennen.
Sitä ei kuitenkaan edes ruotsalainen valmentaja ole pystynyt muuttamaan, että helpoista peleistä tulee usein vaikeita. Tämä dilemma on ollut läsnä koko 11 vuoden dynastian ajan ja on edelleen.
Tullaanko tässä kuitenkin jo sellaiselle tasolle analyysissa, jossa puhutaan enemmän psykologisista ilmiöistä suhteessa vastustajaan? Tappara on heilunut niin kauan kärjessä, että harvassa ovat ne kerrat, kun vastustajalla on ns. ohipeli meitä vastaan. En tiedä, onko tämä turhaa puolustelua, mutta itse koen tässä enemmänkin henkisen asetelman olevan tällainen.
Kyllähän sen noin täytyy olla. Ei ole yksi tai kaksi kautta kun runkosarjan olisi voinut klaarata hyvissä ajoin pelaamalla “helpot” pelit tuloksekkaammin. Esim. eilinen saattoi olla hyvinkin merkittävä pistemenetys, jonka korjaamiseen vaaditaan paikallispelin voitto.
Kivahan se on, että maaleja tulee ja ihmiset viihtyy. Itse aika paljon seuraan pelaamista tuon puolustuspelaamisen kautta ja eihän tuo hyvältä näytä.
Keskialueelta tulee vastustaja heittämällä läpi ja usein ylivoimahyökkäysiin päästen. Mutta vielä pahempaa on tuo PAPP sekoilu. Ei tiedetä pelataanko 1vs1, paikkaa, sekoitusta vai mitä. Mutta sekavaa on. Ja huomattavaa on, että aika usein joudutaan oman pään pyöritykseen sen kautta, että menetetään kiekonhallinta PAHP aikana.
Siinä mielessä näyttää vähän huonolta, että tässä vaiheessa kautta on nyt pariin viimeiseen peliin päästetty omiin 10 maalia sarjataulukon häntäpään jengejä vastaan.
Mää en kyllä osaa olla huolissani. Yksikään joukkue ei oo ollu tänä keväänä mitenkään erityisen vakuuttava pelistä toiseen. Tappara kuitenki on jatkuvasti pitäny ittensä käytännössä sarjataulukon kärjessä, vaikka peliesitykset vaihtelee. Parhaimmillaan peli on hyvinki viihdyttävää ja tehokasta. Pahimmillaan todella sekavaa. Mutta nyt on runkosarja kesken ja vaiheessa, missä ei Tapparalla oo oikeesti mitään kovin tiukkaa tilannetta. Runkosarjan ykkönen vai kakkonen, onko sillä sitte loppujen viimein kauheeta merkitystä. Vastustajat sen sijaan pelaa käytönnössä “elämästä ja kuolemasta” lähes joka pelissä. Silti Tappara iskee isoja maalimääriä. Silti vaikka, isoja tekijämiehiä on sivussa lähes kentällisen verran.
Maaleja kolisee omissa liikaa, se on selvä. Mutta kun playoffit alkaa, kattokaa mikä kokemus on Tapparan miehistössä. Luki pelikirjassa sitte ihan mitä tahansa, ni kyllä nää äijät tietää, miten voitetaan playoff-peli. Ei kai kukaan oikeesti luule, että Tappara päästää ratkaisevissa playoff-otteluissa viittä maalia omiin per peli. Ei varmasti päästä. Nyt vähä rallatellaan ja kevään isoissa peleissä lyödään portteja vähä tiukemmin kiinni. Myös Heljanko on näyttäny panoksensa kevään peleissä.
Tämäpä tämä. Ei tuolla nyt ole yhtään ”mestaruuskonetta”. Lähimpänä tätä lie Ilves. Tärkeintä olla paras paikallaolijoista kulloinkin.