Jos puhutaan pelitavasta niin playoffeissakin on nähty, että vaarallisimmat tilanteet saadaan, kun päästään kääntämään repaleista puolustusta vastaan nopeasti. Ihmettelen miksei siihen pyritä useammin? Pyritään lähtemään hitaasti ja korostetun kontrolloidusti liikkeelle, mutta tuntuu kuin kaikki eivät olisi tässä samassa rytmityksessä mukana vaan välit kasvavat turhan pitkiksi ja perusavauksilta vaaditaan huomattavasti helppoa ykkössyöttöä enemmän.
Tämä on ollut koko kevään trendi enkä osaa oikein lukea miten tämä äärimmäisen hidas kiekottelu aiotaan jalostaa siihen monien hehkuttamaan SHL/NL -kiekkoon? Nyt päädytään liian usein nurkkaralleihin joihin tätä pienikokoista ja kiekollisesti taitavahkoa joukkuetta ei ole rakennettu. Tuomarilinja toki on mitä on, mutta se pitäisi ottaa huomioon myös pelitapaa luodessa. Pelataan niiden sääntöjen puitteissa millä vihelletään. Jos estopeli sallitaan niin siihen on sopeuduttava. Tällä.kaudella tuota reagointia ei ole suuremmin ollut kuin ehkä ajoittain yksittäisten pelien sisällä, mutta taas seuraava peli on aloitettu tutulla kaavalla.
Ihan samaa kompromissia se Tapola ja Rautakorpi siellä väänsivät Tapparassa vuorovedoin. Jonnet ei muista, että Rautakorpi yritti purkaa tuota 2018 uudistamalla pelitavan hyvin samanlaiseksi kuin ajatus on ollut sittemmin Grönborgilla. Silloin vaan joukkueessa tyyliin jokainen vuorollaan hanasi vastaan, joten painettiin vain hopealle. Seuraavalla kaudella sitten palattiin johonkin välimaastoon ja hyydyttiin jo pronssille. Kun Rautakorpi viimein saa homman johonkin kondikseen, niin lopputulos jäi näkemättä kiitos koronan.
Korona sotki Tapolan seuraavan kauden, mutta sitten sen neljännen sijaan jälkeen alkoi sekä toimistolla että Tapparassa tuulla kunnolla. Rautakorpi kokosi kunnon joukkueen ja laittoi heti pohjalle kahden vuoden sopimukset, Tapola lunasti molemmilla kausilla suvereenit mestaruudet, kun joukkueella oli huippuunsa viritetty pelitapa sekä materiaali sitä tuottamaan.
Tappara 2.0 pyrki jälleen kerran ottamaan Grönborgin johdolla seuraavan askeleen kohti sitä, jota kohti Tapola ja Rautakorpi yrittivät peliä saada. Liigassa vaan on tosiasia se, että suurin osa joukkueista on roikkumassa mukana ja peliä ennemmin hidastetaan kuin nopeutetaan. Siihen SHL ja NL suuntaan halutessa täytyisi saada muutos murrettua voittavaksi Liigan tasolla, mutta se vaatinee Tapparalta lisäpanostuksia.
Tuloksellisesti tämä kausi on totta kai mielettömän kehno, mutta se voi toimia myös seuraavan nousun kasvualustana, jos tämä käsitellään oikein ja tunnistetaan oikeat ongelmat, joihin pitää puuttua.
Hankinnat mennyt pääosin täysin vihkoon.
Omia poikia päästetty muualle ja tilalle otettu sitten mitälie ukkoja.
Alivoima on täysin karseeta katsottavaa. Kaukainen muisto vain kun vastustaja pääsi alueelle ja Seppälät ja Vittasmäet oli jo iholla ja aikaakaan ei annettu vastustajalle saada ylivoimaa kuntoon. Nyt ollaan koko kausi vedetty passiivista salmiakkia jossa viiksiltä saa liukua vapaasti ja vedellä rannareita miten tykkää. Kaiken lisäksi maskissa saa tönöttää aina joku bull mentula ilman, että kukaan on häätämässä häntä pois.
Moni pelaaja vetää täysin alle tasonsa (suurilta osin varmaan pelitavan puutteen takia).
Joululomille sarjakärjestä ja sen jälkeen alkoi loppukauden mittainen stressitesti joka taitaa vihdoin saada päätöksen viimeistään loppuviikosta.
Toivon hartaasti, että asiaa tuotaisiin faneille rehdisti esille, mitä haettiin ja mikä meni pieleen ja mitä tehdään ensi kaudeksi paremmin.
Viime vuoden nopeasta lätkästä ei ole tietoakaan. Rautakorpikin peluutti nopeampaa lätkää toisella tulemisellaan Morleyn, Bertrandin ja kumppaneiden kera. Nyt meillä ei ole mitään pelitapaa ja jos on niin se on vielä surullisempaa. Pakit hautoo omissa ja syötöt lähtee nollavauhteihin seisoville pelaajille vastustajan siniselle. Siinä se.
Hyvää pohdintaa, 2020 olin ihan varma mestaruudesta. Perkuleen korona.
Mitä nyt pikkasen tullut seurattua NL niin runkosarjassa mennään päästä päähän jne mutt kyllä pleijareissa on melko kova estopeli päällä.
Sanoisin että jos Liigassa haluttaisiin muuttaa asioita (huom jos) niin sen on lähdettävä tuomarointilinjasta. Jos se saataisiin jotenkin pysymään myös pleijareissa sellaisena kuin mitä sitä kauden aluissa aina kerrotaan niin ehkä, ehkä sitten meillä voisi olla toivoa.
Jos nyt yhden ongelman minkä olen huomannut tällä kaudella on tuo fyysisyyden puute ja mitä tässä nyt vähän olen huhuja kuunnellut, niin ensikauden joukkuetta rakennetaan mitä ilmeisimminkin paljonkin fyysisemmäksi.
Ymmärrän kyllä, että tahtotila nopeampaan kiekkoon on olemassa. Viime kauden alkupuolella peli olikin nopeaa ja viihdyttävää, joskin melko villiä. Kevättä kohti siihen otettiinkin sitten hieman otteita muualtakin. Tämän kauden pelissä ei ole omaan silmääni ollut hirveämmin siitä nopeasta suunnanmuutospelistä tietoakaan. On vain heikosti rytmitetty laput silmillä toteutettu karvaus, jossa pelaat pahimmillaan kolme miestä ulos pelistä, kun kiekko on monesti jo karvauksen lähtiessä puolustavan pelaajan lavassa katse kentälle päin.
Mitä itse seurannut SHL ja NL pelejä niin siellähän tuo hyökkäyspeli etenkin Sveitsin osalta perustuu yksilöiden ratkaisuihin ja heidän peliä edistäviin oivalluksiinsa. Myöskin Ruotsissa kiekkovarmuus on jotain täysin erilaista kuin meillä Liigassa. Budjetitkin toki ovat moninkertaiset Liigan kärkipäähänkin verrattuna saati sitten pienimpien budjettien seuroihin joiden pelaajabudjetti saattaa olla samaa luokkaa kuin ison Sveitsiläisseuran avausviisikolla.
Vaikea on nähdä, että Liigan yleinen trendi olisi tällä taloustilanteella suuresti muuttumassa, jos edes suurimmat eivät kykene laittelemaan tarpeeksi euroja kasaan taistellakseen tarpeeksi kovista pelureista jotka kykenevät tähän pelitapaan voittavasti.
Jos nyt mennään siihen mahdolliseen kompromissiin niin tästä vallitsevasta pelitavasta olisi nyt alkuun poimittavissa niitä toimivia osia. Tilanteen mukaan nopeasti kääntyvät hyökkäykset, oikein ajoitettu ja tilanteen mukaan luettava karvauspeli ja kyllä niitä muitakin osia olisi sieltä jalostettavissa pienellä viilauksella. Jos jäädään odottelemaan ihmettä tuomarilinjan ja Liigan pelillisen trendin muutoksen kanssa ja mennään idealistikiekolla useampi kausi alkaa se olemaan myös taloudellisesti melko raskasta, jos tulokset ovat tämän kauden luokkaa.
Ja muistan kyllä näin “Jonnena” Rautakorven pelikirjan metkut niin 2018 vuodelta kuin sieltä ysäriltäkin saakka.
Nuorennusleikkaus ja johtajuusvaje
Joukkueen nuorentaminen näkyi heti kauden alusta: Tanus (24v), Puhakka (23v), Granath (21v), Keskinen (20v) ja Rautiainen (19v) saivat tarkoituksellisesti isot roolit, mutta konkarien poissaolot kasvattivat nuorten tulosvastuuta ehkä liiankin paljon. Prime-iässä (noin 25-35v) olevia hyökkääjiä oli harvassa, kunnes Kempe, Mustonen ja Ikonen hankittiin loppumetreillä tuomaan kokemusta. Valmennus puhui avoimesti “johtajuusvajeesta”, kun Savinainen, Rauhala ja kumppanit olivat sivussa.
Paperilla kovat hankinnat, kaukalossa pehmeät
Quenneville oli paperilla täsmähankinta: päävalmentajalle tuttu, suostui veroartistisopimukseen rahakkaan Sveitsin kauden jälkeen ja on parhaassa peli-iässä. Piti olla Liigan tähtisnaipperi - mutta on ilmeisesti ollut klesana koko kevään. Kempen piti täyttää “Camperin rooli”, mutta tehot ovat jääneet piippuun. Sustr on väläytellyt, mutta myös pelannut ajoittain huolimattomasti ja ollut jopa luvattoman pehmeä. Rafkinin virhealttius ei sopinut Grönborgin luomukiekkoon.
Loukkaantumiset ja sairastelukierre
Avainpelaajat kuten Juolevi, Leskinen, Quenneville ja Savinainen ovat kärsineet loukkaantumisista. Joulun jälkeen sairastelukierre vei terävyyttä joukkueesta (mm. Puhakka, Mattila), ja tappioputki rapautti nuorten hyökkääjien itseluottamusta.
Maalivahtipelin epätasaisuus
Tapparan ollessa sarjakärjessä joulukuussa Metsolan ja Kohosen tilastot olivat hyvin erilaiset: Metsola voitti 50-60 % peleistään, Kohonen 80-90 %. Selitys oli, että Kohonen pelasi helpompia pelejä. Kun koko joukkueen peli alkoi kyntää, Kohosenkin otteet heikkenivät, ja Metsolalla lipsahti edelleen 1-2 “helppoa” maalia per peli. Vaikka maalivahtipeli ei ollut suurin ongelma, ei siitä saatu myöskään pelillistä selkänojaa ennen Lindbergin tuloa. Jos hyökkäys olisi tehnyt maaleja tyyliin 4 tai 5, yksittäiset helpot päästetyt maalit eivät olisi nousseet niin isoon rooliin.
Grönborgin pelitapa ja Liigan realiteetit
Grönborg palkattiin viemään Tapparaa keskieurooppalaisen kiekon (Sveitsi/Ruotsi) suuntaan. Jossain haastattelussa valmennus hieman moittikin viihdyttävyyden tavoittelua sen itsensä vuoksi, kun peli ei oikein kulkenut. Erään toimittajan huomio siitä, että Riken toinen tehtävä olisi muuttaa yleistä tuomarilinjaa, ei ole täysin tuulesta temmattu. Grönborg ei ilmeisesti ole varsinaisesti pelitapavalmentaja, vaan uskoo vapaaseen hyökkäyspeliin ja SHL-tyyppiseen korkeaan karvaukseen, mikä vaatii yksilötaitoa ja luovuutta. Tätä tukemaan hankittiin isokokoinen, kiekollinen puolustus ja pienikokoinen, luisteluvoimainen hyökkäys.Ongelmaksi on muodostunut punaisen langan puuttuminen: puolustuspäässä on ilmeisesti pyritty organisoituun peliin Juujärven ja analytiikan ohjaamana, mutta viisikon etäisyydet ovat kasvaneet liian suuriksi. Usein puolustuspeli hajoaa, kun vastustaja kiekottelee Tapparan paineen alta pois.
Vastustajat oppineet Tapparan pelitavan, tuomarilinja salliva
Tapparaa vastaan on löydetty toimiva sapluuna: tiukka keskialueen ohjauspeli (träppi) ja sumputus yhdistettynä löysään estopelaamisen sallivaan tuomarilinjaan. Alun perin puhuttiin, että uudistunut tuomarilinja kitkee estopelaamisen - tämän piti olla katalyytti Grönborgin kiekolle, mutta toisin on käynyt.
Erikoistilannepelaaminen ja ketjukoostumukset
Loukkaantumiset ja poissaolot ovat sekoittaneet kokoonpanoja, mikä on näkynyt myös erikoistilannepelaamisessa. Tapparan jäähykuri on yllättäen ollut heikko.
Hitto kun olisi toimivat videopalvelut. Voisi olla mielenkiintoista yrittää katsoa vähän syksyn pelejä ja katsella näkyvätkö tulevat ongelmat jo silloin.
Sehän on iänikuinen liigaviisaus, että itsenäisyyspäivän tienoolla vaatimustaso kovenee ja “syksyn mestarit” alkavat valumaan alaspäin sarjataulukossa. Olitvatko muut vaan niin huonoja, vai tippuiko oma taso?
“Tappara tulee tammikuussa” on sanonta joka on pitänyt paikkansa ainakin 15 vuotta. Tänä vuonna se ei tullut ja lopputuleman näkee nyt. Näin se vaan on mennyt ja tulee jatkossakin menemään.
Se on sama kuin yritys laittaisi kaikille kilpailijoille yritysjohdon laatiman 5-vuotis strategiansa kotisivullensa miten ollaan tulevaisuudessa parempia kuin muut.
Oliko se vaan parempi, että viime kaudella oli huonot aloittajat? Aloitusvoitot nyt aiheuttavat, että pelataan paljon kiekolla eikä päästä heti aloituksista riistopeleihin niin usein..
Tää on oikeasti kysymys jota tuli jo pohdittua aiemmin. Jos pelitapa on riistopelaaminen, niin mitä me tehdään jollain kiekonhallinnalla? Sehän tuntuu johtavan vain tappioihin.
Tapa pelata nopeasti riiston jälkeen oli se viime kauden voittojen tie.
Aloitusvoittoja en näe muuten tärkeänä, kuin oman pään aloituksissa, jotta turvallisesti saa purettua pois ja saman pitäisi korreloida myös vahvan alivoiman kanssa (jota ei ole näkynyt).
Fundamentaalinen kysymys onkin, voiko Liigassa peliä nopeuttaa tuolla tavalla niin pitkään kuin tämä on paini- ja roikkumisliiga? Kun Rönn epäonnistuu vuodesta toiseen tehtävässään “antaa sille pelaajien taidolle tilaa”, niin onko tuollaiseen pelitapaan, joka nollataan roikkumalla, edes järkevää pyrkiä, ennen kuin Liigan tuomarilinjassa tapahtuu todellinen muutos..?
Omasta mielestäni toimistolla pitäisi haistella Liigan tuulia ja toimia sen mukaan, sekä pyrkiä lobbaamaan tuomarilinjan uudistus ennen kuin pelityyliä viedään siihen suuntaan. Vasta kun olosuhteet on kunnossa, tuo voi onnistua. Siihen asti voitaisiin toteuttaa sitä voittavaa nopeaa ja kokonaisvaltaista viisikkolätkää, jolla mestaruudetkin tuli ja kuunnella kun kassakone kilisee ja kannattajat iloitsee.
Ei nyt peliesityksiin liity, mutta eipä kassakone hulluna kilissy viime kaudella. Vai oltiinko me kannattajat ansaittu parempaa kuin maalivahtiin ja karvaamiseen nojaava vauhtikiekko, joka sujui melko hyvin runkosarjassa. Pudotuspeleissä sitten Tapolan peliin paluu kuulemma, olis pitäny kassakoneen kilistä ja soida.
Siellä oli taustalla sponsorin konkurssia sun muuta. Toki joukkue oli myös kallis, mutta väki kävi hallissa ja perusedellytykset menestykselle sekä kaukalossa että sen ulkopuolella oli olemassa.
Täällä ihmetellään et kuinka roikkuminen/estäminen sallitaan meidän vastustajille. Toisaalta Tapparan yv on tylsytetty aktiivisella alivoimalla.
Vähintään yhtä kiinnostavaa on, että miksi Tappara on ollut usein se enemmän jäähyilevä osapuoli pelissä tämän 4-5kk katastrofin aikana. Tuntuu että pienestäkin hipaisuista on jäähyluukku auennut.
Varmasti oli. Mutta ei se mestaruuskaan enää jossain vaiheessa tuo niin isosti taloudellista hyvää, ainakaan kannattajilta. Ihmettelen jos tästä kaudesta taloudellisesti tulee turpaan isosti.
Mun mielestä resurssit on isot ja pelinkin tulee olla. Kyllä se kassakone kilisee, pärjätään millä pelillä tahansa. Ei valtaosaa hallissa kiinnosta pelitapa ja se nyanssit
Keskiviikkona pitää vielä vähän parantaa Ilvestä vastaan, niin kausi jatkuu.