Omalle istumapaikallle kuultuna Hakametsän laidat ei ole jysähtänyt ikinä niin lujaa kun Dixonin play off pommeissa.
Ei ollut kentän isoin, mutta sai todella painoa taklauksiin. Olisi vielä enemmän vaikeuksissa nykyisten sääntötulkintojen kanssa.
Kun katsonut tosiaan noita klassikkopelejä, niin en kyllä muistanut alkuunkaan kuinka hanakasti ja kovaa Dixon taklasi. Veti oikeastaan aina vain ja ainoastaan päin kun oli pienikin mahdollisuus.
Yleisössäkin oli sitä ysäri nordiksen AJAAA!! tunnelmaa kun Dixoni lukitsi kohteensa.
Kyllä Dixonille voitaneen antaan titteli: Painavimpien taklauksien antaja sitten Derek Mayerin.
Kyllä minusta ainakin Marko Mäkinen ja Miska Kangasniemi menevät edelle.
Miska Kangasniemi oli kyllä kova taklaan, sillon kun se vaan kerkis ja osu. Sen osumaprosentti oli kyllä luokkaa 40-50%. Tosi usein taklas pelkkää laitaa, tai puolittain vaan osu.
Tässä yksi legendaarisimmista. Palstan nuorimmat eivät muista tätä:
Loppuun toi mailalla näyttö:”vaihto”
Paljonkohan arvottais nykyään pekkaa tuosta? Lähes kiekoton pelaaja.
Oli noi aikoja, muutaman perstaklinkin Miska pisti aika julmasti maaliin. Uran loppupuolella varsinkin se mainittu tarkkuus heikkeni aikalailla.
Nimenomaan Dixonin parhaita avuja oli halu kontaktiin, jopa vielä sielloin, kuin polvivammasta kuntoutuminen ei ollut 100%. En osaa Dixonin hintaa sanoa, mutta ko. pelaajan (taito/ kovuus/ asenne) avut olivat sellaisia, että niistä olisi nauttinut pidempäänkin.
Pääsääntäisesti Dixonin pommit olivat puhtaita. Ei hakenut kovalla riskillä pelkästään avojään pommeja, vaan antoi usein kiekolliselle paineen niin, että laidat ryskyi. Jokainen joukkue haluaisi rosteriinsa tällaisia pelaajia.
Itse muistan Makkolta parhaiten tämän:
Ei tullut edes jäähyä ja Laamaselta napsahti solisluu rikki betonilaitaan.
Lisäksi Masi Marjamäki pelasi myös kovaa.
Kaksi kertaa ainakin Hakametsässä jyräsi vastustajan pakin katolleen maalin takana.
Toisella kerralla jyrän alle jäi Hifkin Toni Söderholm ja toisella kertaa Kärpissä silloin pelannut Arto Laatikainen.
Masi oli isoksi mieheksi yllättävän nopea, kun sai vauhdin kelattua ja harvoin jarrutteli, jos oli paikka vetää.
Tää on nii hieno ja puhdas taklaus että!!!
Muistan hyvin
Yksi nautinnollisimmista taklauksista on tämä:
Mutta, jos nyt puhutaan pommikoneista, niin kyllä Tuukka Mäntylä tähän ketjuun kuuluu kuin vino nenä kiekkoilijan naamaan. Rapatessa roiskui, mutta paljon todella kovia puhtaita taklauksia.
Polvitaklauksiakin mahtui uralle, ja niistä voidaan olla montaakin erimieltä mutta kyllä sinne joukkoon mahtui sen verran komeitakin taklauksia että Jarkko Pyymäki nousee tähän ketjuun!
Juuri tämä! Tätä etsin alkuviikosta youtuben puolelta, kuitenkaan äkkiseltään löytämättä.
Tämä on yksi hienoimmista Hakametsässä viime vuosina nähdyistä taklauksista, liimautuen ensin kroppaan ja saattelemalla puhtaasti, mutta kovaa vasten laitaa. Hetki oli nautinnollinen ja symbolinen, uusi (mestari) jyrää vanhan (mestarin) ja kannu päätyikin oikeaan osoitteeseen myöhemmin (vaikka tässä välierissä ollaankin).
Kuluneelta kaudelta Tyler Morleyn niitti. En muista missä pelissä, mutta Hakametsän pleksit rytisee edelleen. Oliskohan ollut Kärppiä vastaan?
Muistan myös Bloodin töötin alkukaudesta (jossain CHL-ottelussa?). Veteli vihulaisen A1-katsomon eteen plekseihin niin että pahaa teki katsoa.
Tämmöinen arpominen/muisteli ei toki hirvesti tuo lisäarvoa keskusteluun mutta pakko silti laittaa, toivottavasti muut muistavat.
En mitän sikailuja kaukaloon kaipaa, mutta juurikin Bloodin kaltaisilta pakeilta kaipaisin vähän lisää näitä hyviä niittejä. Sytyttää niin pelaajat kuin katsojat aina kun kunnolla jysähtää. Laittaa myös monesti hyökkääjän arkailemaan seuraavissa vaihdoissa.
Tuo oli legendaarinen.
Toinen oli Curtis Sheptakin taklaaminen pukopin puolelle. Mäkinen sai tältä Porissa kunnolla korville, mutta kävi seuraavassa Tampereen peliassä maksamassa potut todella kovalla taklauksella.
Tästähän käytiin keskustelua taklaako Blood tahallaan tuohon sinisen taskussa olevaan pleksin kulmaan.
Miska ”Avojään pommittaja” Kangasniemi oli tuttu keskialueen pommeista. Oli pelaaja, jonka vastustajan piti aina huomioida kentällä ollessaan.