Oliko tietoa, että minkä vuoden keväästä puhutaan? 2023 vai 2055?
Ei ollu tarkempaa puhetta mutta jos eilisestä esityksestä johtopäätöksiä tekee niin ei jumi ainakaan aukeamassa ole.
Vaikka topicciin itsessään suhtaudun sopivasti pilke silmäkulmassa ja minäkin ketjuun antini annan, minusta tuntuu että koko “treenijumi” pysyy keskustelussa mukana vähän väärillä jengoillaan. Osa pitää sitä huumorina ja osa suhtautuu siihen kuolemantotena.
En löydä pohdiskelulleni parempaakaan topiccia ja erittäin vahvasti tähän aiheeseen sidonnainen, siksi pohdisekelen teemaa täällä.
Jos minulle annettaisiin kaikki maailman aika ja valta vaikuttaa, mä etenisin seuraavalla tavalla:
pelipäivä on juhlapäivä. Mikään ei mene pelien edelle. Osittain siksi, että fanit maksavat isoin osin kulut. Nyt haluan korostaa, että mä en tiedä ihan käytännön tasolla arjessa, miten asiat menee - mutta näin minä tämän rakentaisin.
Tappara on itse korostanut kasvattajan mainetta (kv-tasolle) ja laajan rosterin määrää, koska pelejäkin on paljon. Nämä tosiaan toimii houkuttimena Liigan sisällä ja miksei myös ulkkareille/ uutta vauhtia hakeville kotimaan tuotoksille. Ja se on hyvä.
Isossa kuvassa minä rakentaisin yhtälön niin, että kesäkauden jälkeen jakaisin pelaajia ominaisuuksien/ profiilitason mukaisiin alaryhmiin ja heille erilaiset herkkyyskaudet. Tämä “treenijumi” siis sanan on vähän kulahtanut, joka useammalla suulla on tuotu esiin. Sen verran siinä kuitenkin on totuutta, että pelikauden ollessa 8-9 kk (jos maajoukkekutsu käy) ja off season sitten 4-3 kk on meillä jo tuossa epäsuhta. Se tarkoittaa sitä (tai tarkoittaisi minulle) että offari uhrattaisiin perusteisiin/ heikkouksien parantamiseen / taidollisiin asioihin. Näin varmaan monessa Liiga- seurassa tehdäänkin. Viestin lyhentämiseksi en pureudu noihin tarkemmin.
Sitten pelikaudella nämä eri ryhmät olisivat “valmiita” samaan aikaan (pl. loukkien aiheuttamat aikataulumuutokset) esim. välillä Tammikuu / (Helmikuu) - Huhtikuu. Tuona aikana pitäisi siis olla täysin ytimessä ja harjoittelun yms. pitäisi olla palauttavaa/ terävää/ optimoitua peliohjelmaa.
Syyskuu/ Joulukuu/ (Tammikuu) sittenrakennettaisiin yskilöllistä huippua kesällä pienemmälle huomiolle jääneiden “vahvuuksien kautta” niin, ettei se uhraa peliohjelmaa täysin. Tämä luontaisesti tarkottaisi myös tietyille pelaajille/ ryhmille kevennettyä peliohjelmaa. Tällä tarkoitan sitä, että jotkin strategisesti ennalta järkevästi valitut pelit/ pelijaksot ja ehdottomasti ainakin panoksiltaan vähäiset pelit olsivat sellaisia, missä voisimme huolettomammin kierrättää pelaajia ja antaa sille terävimmälle kärjelle vaihdellen aikaa palautua/ treenata kehittyä.
Tällöin myös ne pelaajat, jotka eivät (vielä) ole siellä 2 ekassa kentässä, tietäisivät tarkalleen, milloin nöäyttöpaikka tulee. Näihin peleihin heille pitäisi luoda ns. mahdollisiman hyvä fiilis ja suht. paineeton tila pelata omilla vahvuuksillaan tai isommassa roolissa näyttää niitä muitakin avuja. Pelaajan pitää saada epäonnistua, koska mokasta oppii todella hyvin vaikka ammattiurheilussa sillä on hinta aina.
Voi olla, että meillä tällainen järjestelmä jo pyröiikin, mutta varsinkin viime kaudella kritisoidut “ohipelit” ja kärjen jatkuva peluuttaminen myös näissä raskaamman päivän peleissä ei suoraan tue tätä. Moni unohtaa ja ehkä mielestäni epärealistisesti Tapparan rosterin laadukkuus vähän vääristyy, kun tuloksellisesti olemme toistaiseksi olleet vaisuja. Tälle toki on monta syytä, mitkä osa on nähtävissä.
Mutta Tapparan rosteria jos katsoo, pitäisi kyllä jokaisen 4 kentän pystyä kannanttelemaan joukkuetta varsinkin Liigassa niin, että pelaajien kierrätys ja näyttöpaikat eivät suoraan keinuta venettä mihinkään suuntaan. Haluan korosdtaa, että omasta mielestä pelintekijän peluuttaminen “työketjussa” ei suoraan palvele hänen pelityylillisiä avuja vaikka se tässä lajissa yleisesti onkin tapana. Itse koen/ näen, että pelaajan pitää saada näyttöpaikka siinä roolissa, jossa hän itse kokee olevansa vahvimmillaan. Lupaava kiekollinen junnu kiekolliseen rooliin ja snaipperit snaipperin rooliin oikeaan ketjuun. Pakeille toisiaan tukevia/ täydentäviä pareja ja pelillisiä vastuita.
Valmennuksen saaman kritiikin osalta voisin sanoa, että tiettyä tehokkaampaa roolitusta olen ollut näkevivnäni. Jotenkin koen edelleen, että yleisellä tasolla peli on mennyt isossa kuvassa reilusti eteenpäin viime kaudesta. Silti, yo. perustelujen vuoksi täydellisiä ohipelejä ei pitäisi sietää. Mielestäni kohtuullisella otannalla tämän kauden peleistä- niitä ei ole tullutkaan. Ajatus koskee enemmänkin ehkä yksittäisten pelaajien tukkoisempaa suorittamista, olis syy sitten loukki tms. selittävä tekijä. Jos pelaaja ei kykene antamaan 100% juuri sillä hetkellä, onko 100% toiselta pelaajalta isompi panos, kuin toisen 92%?
Eli siis, palataksemme aiheeseen: valitettavasti pelikausi on juuri niin pitkä, ettei sinä aikana ole mahdollista rytmittää kehittäviä treenejä ilamn etä siitä maksaisi hintaa. Mutta voisiko tätä kuormaa jakaa pelaajittain? Vaikea sanoa, kun en tiedä mistä arki koostuu käytännön tasolla.
PS. Tämä kirjoitus ei ole syytös vaan yleistä pohdintaa. Sen kuitenkin tiedän, että valitettavasti suomalaisessa urheilussa ei resurssit ole ehkä niin ammattimaisia kaikilta osin, kuin ehkä saattaisi olla.
7 tykkäystä
Taitaa se suurin jumi joukkueessa olla pään sisällä.
2 tykkäystä
@Vekki-Keke kirjoitti näkevänsä kentällä väsymystä. Tämä ei olisi yllätys, koska joukkue tahkosi lokakuussa 13 peliä, samalla kun rosteri kapeni.
Mitenkähän valmennus kautta rytmittää, sillä jatkossa otteluohjelma on mielenkiintoinen:
- Marraskuu 9 peliä, sisältäen viikon EHT-tauon ja CHL-playoffparin. Tauolta ei ole varaa tulla tukkoisena Växjötä vastaan
- Joulukuussa vain 8 peliä, siirtyminen uuteen areenaan
- Tammikuussa 9 peliä
8 tykkäystä
Jotenkin väsyneeltä toi esitys minunkin silmään näytti. Ei tuolla kentällä muuten noin flegmaattisia oltaisi.
Toiveissa olisi, että majutauolla tulisi rosteriin lisää leveyttä, jotta kuorma olisi fiksumpi ja ensi viikon aikana ei reenattaisi paikkoja jumiin.
Jos Tappara oli väsynyt tänään, niin mitä on luvassa viikonloppuna.
Mitä tulee treenijumeihin, niin kovin paljoa ei ole enää ainakaan varaa kikkailla näiden asioiden kanssa. Toisaalta pidän näitä treenijumeja vähintään osittain liioiteltuina.
1 tykkäys
Jos ajatellaan järjellä, niin no, milläpä muullakaan niin nykyiseen loukkaantumis- ja pelisumaan olisi varsin erikoista alkaa harjoittelemaan pankkiin. Tuo yhtälö tuo vain lisää loukkaantumisia ja pelaajien itseluottamuksesta ei ole jäljellä enää rippeitäkään, kun häviät ”joka” ilta väsyneenä.
Tappara myös pelaa nyt syyskaudella ennen uuteen areenaan siirtymistä 14 peliä vieraissa ja 11 kotona, koska kaikki kotipelit, mitä vaan on mahdollista, on haluttu siirtää uuteen areenaan.
Jostain syystä joukkueet pelaavat keskimäärin huonommin vieraissa kuin kotona ja kyllä tämä yhdistettynä CHL:ään tuo myös matkarasitusta.
Sitten vielä pitäisi treenatakin jossain välissä.
*Edit. Ai niin ja sen havainnon on tehnyt myös Mäntylä (uusin viikkokatsaus), että meillä kärkijätkät piiputtaa, kun on kolmea peliä neljään päivään ja loukkaantumisten takia joudutaan kuormittamaan samoja ukkoja.
*Edit 2. Ja kun Moilasen peluutusta ylemmissä ketjuissa (vs. joku muu) on pohdittu, niin Mo’Sam taitaa kestää peluutusta eikä ailahtele (kuten Jasu aikanaan ykkösen keskellä).
1 tykkäys
Tuossa on tosiaan tulossa myös erittäin tärkeät CHL -pudotuspelit (reissausta Ruotsiin 16.11) ja sopivasti välissä on myös maajoukkuetauko (vain Vittasmäki valittu - onko pelikunnossa?):
Tulevat CHL -pudotuspelit:
16.11 Växjö Lakers - Tappara
23.11 Tappara - Växjö Lakers
Tulevat Liigapelit:
20 Pe 5.11.2021 Pelicans - Tappara - 21 La 6.11.2021 TPS - Tappara - 22 Pe 19.11.2021 Tappara - TPS -
Tulee vain mieleen, että maajoukkuetauko on nyt erittäin hyvään aikaan Tapparan kannalta.
- Räpiköidäänkö vielä tämä viikko tällä vajaalla rosterilla ja annetaan saikulla olevien laittaa itsensä rauhassa täyteen kuntoon tärkeitä CHL -pelejä ja joulukuista Areenan avaustakin ajatellen?
- Haetaanko kuntohuippua maajoukkuetauon jälkeiselle ajalle (CHL -pudotuspelit ja Areenan avaus?) tai ehditäänkö maajoukkuetauon aikana laittamaan pelillisiä asioita kuntoon (mm. ylivoimat Rantakarin palattua / muiden saikulla olevien palattua jne…).
Mielenkiintoista nähdä kuinka käy.
4 tykkäystä
Toisaalta jos harjoittelujaksot on ennen kautta suunniteltu Liigan, CHL:n ja majutaukojen lomaan jotta kauden mittainen prosessi toimisi kohti kevättä, niin vaikea sieltä on jättää asioita tekemättä sen takia, että on pelaajia loukkaantuneena, koska noita asioita voi olla vaikeaa kiriä kauden mittaan onnistuneesti.
Täsmennän sanojani, jotta varmuudella tulen ymmärretyksi oikein:
olen näkevävinäni merkkejä, jotka se fyysisesti, että psykologiset liittyvät kovaan kuormaan. Tämä esiintyy sillä laajudella materiaalissa, että se tukee ainakin omasa logiikassa (tai halussa nähdä asia näin) päätelmiäni. Voin näitä avata tarkemmin, jos se jotakin kiinnostaa, mutta koitan tässä vaiheessa pitää viestin pituuden asioissa.
Edelleen, “treenijumi” on aika klassinen - voimakas/ tunteita herättävä - sanonta. Se ei ole aivan se, mitä tässä haetaan kirjoittaneen toimesta. Olen kuitenkin tässä ja aiemmin peliesitysketjussa avannut havaintojani ja koittanut perustella miksi näen/ koen niinkuin teen.
Pelikuorma on ollut kova. Se on jakautunut varmaan suunniteltua enemmän tietyille yksilöille (loukit). Tästä huolimatta varmasti isossa kuvassa ollaan pidetty kauden alla tehdystä suunnitelmasta kiinni.
3 tykkäystä
Kyllähän avaaminen kiinnostaisi ainakin minua kovasti. Olen pitkään jääkiekkoa seurannut ja tutkinut, jotain luulisin ymmärtävänikin, niin sikäli mikäli tietoa on antaa, niin ilman muuta kiinnostais.
En tiedä liittyykö ketjun aiheeseen, mutta eilen näytti luistin liikkuvan paremmin kuin pitkään aikaan. Voi olla että johtui enemmän päänupista kuin jaloista.
Ennen kuin joku joukkueesta selkeästi tuo esiin, että joukkue on treenannut oikeasti tulostenkin kustannuksella kovaa, niin tälläiset “treenijumit” vaikuttaa lähinnä defenssiltä sille, että peli ei tuota tulosta.
Jos joukkue joskus näyttää kentällä hitaalta ja haluttomalta, niin kyse saattaa olla ihan vaan siitä, että viisikkopeli ei ole uomissaan.
1 tykkäys
Ei kai mikään eikä minkään lajin joukkue harjoittele itseään tukkoon pelikaudella. Kyllä se kova ammattiurheijan kunto pysyy treenaamalla peliä ja pelatessa. Pieniä painotuksia voi olla maaottelutauoilla yms mut kyllä noi äijät on täydessä tikissä kuntonsa puolesta pelikaudet.
Koitan tiivistää selkeään muotoon, kiitos kun kysyit. Kuten huomaat, tämä aihe (osin vriymmärrettynäkin) herättää tunteita.
Kuten myös @cace6969 antoi panoksensa ketjuun, hän on tässä asiassa täysin oikeassa. Kun peli kulje, se ei kulje. Pelin kulkemattomuudelle on kuitenkin olemassa lukuisia eri syitä, mutta tässä ketjussa ja puheenvuorossa pohdin fyysisen suorituskyvyn merkkejä joukkueessa.
Korostan, etten heittele asioita hatusta. Enempää en avaa osaamistani julkisesti, mutta jotkut ehkä ovat saattaneet havaita aktiviissuttani mm. tähän tematiikkaan liittyvissä ketjuissa. Toki, väittäisin ymmärtäväni myös urheilijan/ pelaajan elämää hänen omassa roolissaan.
Ihan ensimmäisenä aina sanon, etten tiedä faktuaalisesti miten asiat joukkueessa tehdään. En tiennyt aiemmillakaam kausilla, mutta esim. muutaman viime kauden aikana en ole oikein ollut näkemääni tyytyväinen. Koitan nyt kuitenkin kovasti päästä asiaan ja pysyä siinä.
Ihan ensiksi havaintoja auttaa pitkäaikainen seuranta. Tavallaan se, että opit havainnoimaan tuttujen pelaajien tyyliä liikkua, luistelufrekvenssiä, pelitapaa ja mahdollisia muutoksia näissä. Tästä päästään käyttämääni termiin: referenssipelaaja. Mitä muutoksia näen tietyn stereotypiam pelaajistossa. Ovatko he samalla sivulla vai eri rytmeissä.
Havaittuja asioita random-järjestyksessä:
-
”Kellään ei kulje”. Pelitavallisesti meillä on ollut haliintaa ja otetta, mutta sellainen ”viimeinen puristus” puuttuu. Yksilöt eivät kuitenkaan ole tehnyt vakuuttavaa eroa esim. vastustajaan. En täysin osta väitettä, että kyse olisi pelitavasta. Tapparalla kuitenkin hyvissä ja ns. huonommissa matseissa toistuu samat maneerit/ runko.
-
Raskaat pelaajat eniten pimennossa. Salonen, Austin, VMV ja muut tämän profiilin pelaajat hukkuu ensimmäisenä, jos kuorma kasvaa, mutta systeemi vaatisi kevyttä jalkaa. Välissä on liuta keskivaiheilla olevia pelaajia, jotka ovat olleet ”vähemmän pulassa”, mutta eivät myöskään erotu positiivisesti.
-
Joukkueen ulkopuolelta tulleet: mm. Salmela (ja Henrikson. -junnut) en tiedä huomasiko kovinkaan moni, miksi Salmela tullessaan vaikutti niin hyvältä stuntilta vs. muu joukkue? Potkut olivat sähäköitä ja Salmela jaksoi tehdä ennen syöttöä ja vastaanottaessa sen ”pienen työn” (tästä myöhemmin lisää) jotta kiekollinen pelaaminen kollektiivisesti helpottuu. Eri oli omaan silmään silmiinpistävä. Henrikksonilla näkyy tätä samaa, mutta hän on ollut vähän pelin ulkopuolella (pl. viime keirtokset) näyttääkseen asian niin selkeästi. Myös loukkien jälkeen (kevennetty kuorma) pelaajat palaa, yllättävän hyvin.
-
Muutaman referenssipelaajan erinomaisuus. Tässä puhumme ns. kevytjalkaisista pelaajista (esim. Puhakka ja Tanus). Heidän kroppansa tuntuu kestävän rasitusta paremmin luontaisten ominaisuuksien vuoksi. He ovat siksi erottuneet pelivälineen kanssa omilla suorituksillaan, joka ei konkretisoidu, koska apu puuttuu.
-
Pieni työ, kohdassa 3. Tämän havaitsemista helpottaa usein oman pelikokemus (jostakin lajista). Se, että ymmärrät asian mitä voit tehdä kiekottomana/ kiekollisena ennen syöttöä/ vastaanottoa, jolla pelaat sen sekunnin kymmenyksen välin tehdäksesi tilaa. Todella tärkeä osa peliä. Kun pelaaja väsyy, pelistä tulee tasapaksua eikä ”mikään tunnu onnistuvan”. Väsymys saa pelaajan myös pelaamaan tymemmin, koska se peini työ huonontaa kulmia syötöissä, laukauksissa ja tilanteissa. Se saatetaan korvata yrittämällä väkinäisemmin.
-
Hienomotoriikka. Oletteko huomannut, miten kiekko hukkuu suorassa luistelussa ilman painetta tai syötöt menevät minne sattuu/ niitä ei saada kiinni? Liittyy osittain kohtaa 5, mutta hienomotoriikan puute väsyneenä altistaa mm. myös loukkaantumisille. En siis sano, että loukit johtuvat tästä. Perustelin vain, miksi eritytin sen omaksi kohdaksi.
-
Tärkeät pelit. Näitä ei syksyllä ole hirveästi ollut pl. CHL. Kuitenkin, juuri näissä peleissä ja tempolätkällä voitimme mm. Ruotsin ja Euroopan kärkiporukoita (selvästi).
Listaamani asiat ei suoraan tarkoitanpelisysteeminnolevan hyvä/ täydellinen ja havaintojani absoluuttisesti oikeaksi tai että edes tästä syystä tulee tappioita. Mutta mm. nämä näkemäni asiat saavat minut samaan aikaan rauhalliseksi vaikeina aikoina. Täällä asioita koitetaan monesti ajatella mustavalkoisesti ja ehdottomasti. Tämä asia ei minun päässäni sellainen ole. Ja koska tämä palsta on keskusttelulle, minua saa/ pitää haastaa.
Kiitän mielenkiinnosta jos jaksoit lukea tänne asti.
14 tykkäystä
Tavikseen verrattuna kyllä. Mutta kaikilla jengeillä on eri painotusalueita ohjelmissaan. Ja koska vertailu on marginaalista ja muihin joukkueisiin tapahtuvaa, eroja saattaa näkyä.
Lisäksi offari kestää 4-5kk ja pelikausi loput. Tämä epäsuhta ei mahdollista kehitysliigassa kaikkien ominaisuuksien kehittämistä offarilla niin, että keväällä oltaisiin huippukunnossa. Varsinkin, kun emme puhu omatoimiharjoittelusta vaan koko joukkueen harjoittelusta.
Kiitos paljon hyvästä vastauksesta. Aika paljon näen samoja asioita, toki en noin analyyttisesti tai syvällisesti ehkä osaa, enkä ymmärrä.
Rautakorpi sanoi muutama vuosi sitten, kun oli pitkä voittoputki, että ei voi koko kautta rallatella voittoputkessa, vaan joukkueella pitää olla vaikeuksia ja yhdessä pitää saada asiat raiteilleen. Sitä kautta joukkue hitsautuu yhteen ja oppii sietämään vaikeuksia ihan jo pelin sisälläkin.
Kyllähän Tapparaa on etenkin takavuosina leimannut määrätynlainen sitkeys, nykyään mielestäni ei ole ihan niin.
Mitä tulee treenaamiseen, samoja nihkeitä Vaiheita on tullut joka kaudella ja tulee muillekin joukkueille, mutta jos tämä vaikeus on kuorman aiheuttamaa, niin vähän pieleen on mennyt. Mielestäni hyvästä fysiikasta(onko tehty asioita oikein) ei ole saatu etua vastustajiin. Myöskään fysiikkaan ei olla kaaduttu, mutta koska Tappara olisi ollut esim. Playoff sarjoissa se nopeampi joukkue?
Kun fyysinen valmennus on kaikissa joukkueissa ulkoistettu (onneksi ammattilaisten huomaan) ei sinällään merkittäviä eroja pitäisikään tulla. Pieniä toki, liittyen juuri esim. painotuksiin/ ajankohtiin ja siihen, että lopulta valmennus päättää ison kuvan ja fysiikkavalmennus määrytyy osittain pelitavankin vaatimusten mukaan.
Koska fyysinen puolinen on vain osa peliä, on suoraan vaikea arvioida muutaman viime kauden tilaa. Tuolla yllä @cace6969 sitä toikin vähän esiin, jos pelaaja ei tiedä mitä tehdä/ mitä toinen tekee, hän saattaa näyttää hitaalta/ voimattomalta. Mutta muutamat havainnot ja kommentit tukee sitä, että nyt ollaan lähestytty asiaa ehkä toisin (kokonaisvaltaisemmin).
Ps. Tämän viikon esitykset (pl. Ässät peli) on nyt näyttänyt täysin erilaiselta nimenomaan fyysiseltä preesensiltään. Isot pelaajat ovat enemmän esillä - huomasitteko mm. Salosen terävämpänä, kuin kertaakaan tällä kaudella? Nämä ”tehohetket” eivät tule napista painamalla, joten veikkaan Ässät matsin olleen siinä mielessä ”työtapaturma” ja jalka keveni vasta loppuviikkoon.
Toistaseksi pidän edelleen sinnikkäästi omasta teoriasta kiinni.
4 tykkäystä