Mielenkiintoinen kommentti Jukalta Jatkoajan YouTube - haastattelussa koskien pelaajien harjoittelua (ajoissa 1:15 ja 4:19 eteenpäin).
Entistä enemmän on harjoittelussa menty yksilöllisempään suuntaan edelliskausiin verrattuna.
Mm. CHL:n ja Liigan pelien vuoksi pelaajien kierrättämistä tullaan harrastamaan (pelaajamäärä isompi), jotta mm. pelaajien harjoittelu ei kärsisi päällekkäisten sarjojen vuoksi.
Toisinsanoen tullaanko näkemään eri pelaajilla “treenijumeja” -kauden aikana eri vaiheissa?
Edit.
Viime kauden keskustelut aiheesta löytyvät tästä ketjusta:
Ennen kuin keskustelu repsahtaa taas täysin uusille urille, kirjoitan niin faktaa harjoittelusta, kuin ulkopuolisena pystyn vain kirjoittamaan. Päivittäisen toteuman tietää vain joukkueen sisällä olevat henkilöt.
Kausi on ammattillajeissa nykyään pitkä, kaikki uskottavat ammatilaisliigat ja niiden joukkeet joutuvat sisällyttämäät myös ns. perusominaisuuksien harjoittelua pitkin kautta. Annokset vaihtelevat puutteiden, kuorman ja haluttujen ominaisuuksien mukaan.
Joukkuelajeissa isoa osaa näyttelee myös taktiikka/ joukkupeli. Pelaajien ollessa eri sivuilla ajoitusten/ ajatusten suhteen saattaa toteuma joskus kentällä näyttää ”väsyneeltä” ja ”haluttomalta”, koska tällöin pelaaminen vai on vaikeaa.
Samaan maaliin voi päästä eri tavoin. Fysiikkavalmentajilla on eri keinoja olla haluttuna aikana halutussa suorituskunnossa - ei ole oikeaa tai väärää. Mutta kyllä, välillä (kun maksimia haetaan) tehdään myös fyysisessä harjoittelussa virhearviota.
Yleensä heti, kun pelaaja tippuu pois kokoonpanosta esim. loukin takia, käynnistyy hänellä kuntoutus mutta mahdollisuuksien mukaan myös perusominaisuuksien harjoittelu. Siksi peliluvan saadessaan (olettaen, että vamman ei aiheuta kipua/ liikerajoitusta tms.) pelaaja saattaa olla yllättävänkin hyvässä kunnossa, mutta pelitempo (adaptaatio) puuttuu. Tämä on luonnolista ja palautuu vain pelaten.
Yksilöllinen harjoittelu ei ole vain fysiikkaa vain myös lajitaitoja ja palautumista.
Totta, että riittävän isolla ja laadukkaalla rosterilla saadaan kevennettyä pelaajien kuormaa ja E mahdollistaa kesken kauden ns. perusominaisuuksien harjoittamisen. Tämä on välttämätöntä jos seura haluaa ylläpitää mainetta kehittävänä seurana.
Välipeli on fanien luoma käsite. Kukaan valmentaja ei uhraa joukkuettaan käskemällä alisuorittaa. Joskus toisen joukkueen suoritus on ”parempi” paikallaolijoista. Erinäisistä syistä johtuen saattaa peli-ilme olla kuitenkin väsyneempi, kuin toisten. Huippu-urheilussa eron huomaa selekämmin, kun teillä officella tai raksalla, missä ”maanantai-päivät” sen sijaan on hyväksytty käsite. Ainakin työntekijöiden mielestä.
Yksilöllinen harjoittelu vaatii paljon aikaa ja resursseja. Sitä ei ole todellakaan helppoa koordinoida ja toteuttaa. Pisteet siis siitä Tapparalle.
Harjoitusvaste eri pelaajille on erilainen. Osa kehittyy, osan kroppa ”hylkii”. Urheilija voi tiedostaa jonkun treenin sopimattomuuden tai sopivuuden vain kokeilemalla.
Kaikki pelaajat eivät koskaan tule onnistumaan 100% Tapparassa, mutta saattavat onnistua muualla. Tämä on fakta, joka tulisi kaikkien tiedostaa. Se ei tee Tapparasta huonoa, eikä pelaajastakaan.
Fyysinen harjoittelu ei ole synonyymi kuntosaliharjoittelulle. Joskus se toki on sitäkin. Saattaisitte itse olla yllättyneitä miten urheilijat harjoittelee.
Itse sana treenijumi on vitsi. Klassinen vitsi, joka on jäönyt elämään - toisille jopa totuutena. Kaikille ei tosiaan kaikki harjoitteet tai esim. uudenlainen valmistautuminen kauteen sovi. Se on selvä. Mutta itse ”treenijumi” on enemmänkin painotusalueita harjoittelussa ja niiden yksilöllisiä vaikutuksia harjoitteista palautumiseen/ hermoston toimintaan.
Itseasiassa tuollaiset harjoitteet ovat kestäneet ajan hammasta varsin hyvin ja edelleen niitä suoritetaan useissa eri palloilulajeissa ”conditioning” ja ”agility” tyyppisessä harjoittelussa.
Eli jo tuolloin olemme olleet ajassa hyvin mukana.
Toisaalta en ihan allekirjoita myöskään tätä, koska tulee 10 pelin syklejä kun ollaan niin saakelin raskaalla jalalla liikkeellä ja meidän nopeimmatkin pelaajat häviää luistelussa Jonne Virtaselle
Ei tarvitsekkaan allekirjoitaa. Kaikkihan täällä ovat vain mielipiteitä.
Mutta perustan väittämäni siihen, että vaikka fyysinen suorituskyky tähtää asiaan X hetkellä Y, se ei kellu tyhjiössä. Samaan vertailuun on paikalla aina vastustaja, jonka treenijaksotuksesta me emme tiedä mitään. Se, että heillä olisi erilaisiin aikoihin jaksottuva painotus saattaa luoda illuusion hitaudesta. Samaten kuin taktiset asiat. Liiga on jo niin hyvä sarja, että pelkällä fyysisyydellä siellä ei pärjää, jos joukkueen koko tekeminen on syystä tai toisesta hankalaa. Lisäksi kolmantena asiana yksittäisten pelaajien luistelunopeuksien vertailussa rohkenisin väittää, että havaintosi ei ole täysin objektiivinen - perustelen:
pelitilanne koostuu havainnoista ja niihin reagoinneista. Tilanteeseen tai sen päälle pääseminen taas riippuu siitä, mistä asennosta pelaaja lähtee vs. vastustaja. Miten päin hän on ja tulkitseeko hän tilanteensa joukkuekaverin kanssa oikein (samalla tavalla, esim. kuka menee ja minne). Nämä kaikki tekijät mm. aiheuttaa “hitautta” kentällä. Ainoa absoluuttinen luistelunopeuden mittari olisi järjestää mainitsemillesi pelaajille luistelutestejä, missä vakioidaan lähtöasennot ja matka. Siitä jos vielä jaetaan erilaisia välimittauspisteitä, voidaan esimerkiksi jakaa luistelunopeus lähtöön, kiihdytysluisteluun, suoraan luisteluun ja vaikka kaarre-/ taitonnopeuteen. Siksi on vaikea uskoa, että rankimmallakaan harjoitusnopeudella Tapparan nopein pelaaja olisi hitaampi kuin vaikka TPS:n pelaaja.
Toki, kun emme puhu mistään yksittäisestä tilanteesta vaan yleisemmästä “heitosta” on väittämäsi täydellinen kiistäminenkään kovin vaikeaa.
Reenijumista puhuminen heikkojen esitysten selityksenä ei ole nykypäivää. Kyse on nimenomaan selityksestä ja sen voi parhaiten huomata niin, että koskaan ei mietitä eikä puhuta vastustajan reenijumista, kun peli voitetaan.
On selvää, että kauteen mahtuu paljon erilaisia harjoitusjaksoja. Raskaita ja kevyempiä, pidempiä ja lyhyempiä monenlaisilla painotuksilla. Silti lepo ja lihashuolto sekä palautuminen pitää huomioida aina erittäin tarkasti. Mikään harjoitus ei pyri siihen, että pelaaja menee jumiin. Se ei palvele peliä, kehitystä eikä tulevaa. Jotain on mennyt harjoitusohjelmassa tai reenin ajoituksessa pieleen, jos pelaaja on reenannut itsensä tukkoon.
Tapparan peli oli viime kaudella todella usein nimenomaan jauhamista. Ongelmat olivat pääsääntöisesti maalinteon vaikeudessa ja myös maalivahtipeli runkosarjassa onnahteli. Joukkue oli silti varmasti hyvässä fyysisessä iskussa koko ajan. Ongelmat ja vaikeudet sekä kauden aikaiset kasvukivut johtuvat pääsääntöisesti ihan muista asioista kuin pelaajan ylireenatusta kropasta.
Eikö tän ketjun voi jo poistaa? Mietin nimen muokkausta ”Tapparan lentokelit kaudella 2019-2020”, mutta mitäs sitä sitäkään kun koko kausi on yhtä flowta… Antaa mennä vaan ja muistetaan nauttia.
Tapparan tukkoisempi jakso näytti nyt osuvan CHL-peleihin, joissa trendi oli loivan nouseva ja jatkui Liigan avauskierroksille. Ilves ja JYP matsit olivat vielä tiukkoja mutta sen jälkeen kaasupoljin tuntui painuvan vain syvemmälle lattiaan.
Nyt jos uskotaan vanhaan kunnon jumitteluun, niin tässä aukeaa sille jonkinlainen paikka:
TO 3.10 Tappara - Sport
LA 5.10 Tappara - Jukurit
PE 11.10 Tappara - Ässät
Parin viikkoon vain kolme matsia, ei yhtään perättäisiä pelipäiviä, etukäteen yksikään ei ole päävastustajia ja ennen kaikkea ei matkustamista. Ässien kohtaamisen jälkeen tosin on äärimmäisen kova paikka kun LA pitäisi olla jo Oulussa, jonka jälkeen on taas vapaa arkiviikko kun seuraava peli on vasta perjantaina.
Ei tässä on mahdollisuus tehdä jotain muutakin kuin pelata.
CHL tosiaan tekee tästä mielenkiintoista. Tappara tarvitsee Askerilta pisteitä selvitäkseen jatkoon, koska kummallakin jo kohdatuista on 6p tältä vastustajalta mukana. Jatkoon pääsyä en itse jättäisi “three way tien” varaan vaan lähtökohtaisesti Tapparan tarvitsee voitot Norjasta ja mieluusti vielä kotoakin, jotta CHL-tavoitteet täyttyy. Sinänsä optimaalinen kohta treenata enemmän (Liigan otteluohjelman puolesta) on juurikin tämä pätkä.
Voitanee todeta että maailma on muuttunut ja tämä arvaus meni metsään. Sport ottelussa ei ollut pienintäkään merkkiä mistään fyysisen suorittamisen tason notkahduksesta. Jalka liikkui aivan normaalisti ja nopeilla pelaajilla (kuten Ojamäki) suorastaan erinomaisesti.
Mun mielestä kolmannessa erässä alkoi jalat hidastumaan esim. Ojamäellä, mutta laajemmin en tuota osannut katsoa. Ainakin nuoriso-osasto näytti olevan hyvässä vedossa vielä viimeisessä erässäkin.
Ei tässä nyt edelleenkään kaiketi ole sijaa millekään ihmeemmille jumitteluille, koska kahdella seuraavalla viikolla pelataan CHL-kauden kohtaloiden kannalta tärkeät ottelut, joissa ei lähtökohtaisesti ole varaa menettää pisteitä, jos joukkue aikoo pudotuspeleihin.
Siksi kauhein tukos lienisi syksyn osalta parasta ottaa ohjelmaan vasta niiden jälkeen eli n. lokakuun jälkipuolelta marraskuulle, jolloin myös maajoukkuetauko yms. oheistekijät on mahdollista parhaiten sovitella tähän tarkoitukseen.
Tappara treenas ainakin tossa Tampere Cupin aikaan 5 tuntia putkeen joka päivä (jäät, salit, lenkit, oheiset), mitä pidän aika kovana treenaamisena huippu-urheilu tasollakin, niin mietin vaan kuinka paljon enemmän treenitunteja/päivä se vaatii kun jalat alkaa hidastuun? Että päästän jumivaiheeseen.
Se, että harjoitustapahtuma kestää 5 tuntia putkeen, ei tarkoita sitä, että puhdasta treeniä olisi sen verran. Kyllä niissä oheisissa, lenkeissä ja saleissa on paljon mm. lämmittelyä, palauttelua ja lihashuoltoa. Viiden tunnin täystehoisessa reenissä ei vaan ole mitään järkeä, eikä se ole kyllä nykypäivää. Ei maratonarikaan reenaa juoksemalla kahta maratonia putkeen.
