Talvi ja kevät sen näyttää, mutta eilistä katsellessa tuli taas mieleen että pitääkö tässä käyttää reenijumi-kortti. Legendaarinen palstamyytti jolle ei ole koskaan saatu kunnon vahvistusta, mutta joka selittäisi Tapparalle perin tyypilliset suoritustason jaksottaiset vaihtelut.
Tämä kausihan on ollut taas vähän erilainen mitä väitettyyn vauhdinjakoon tulee.
- Finaaleista putoaminen siirsi kalenteria parilla viikolla totutusta.
- Harjoituskauteen ja ensimmäiselle CHL-kiertueelle lähdettiin ohuella pelillisellä pohjalla (tästä on faktaa harjoittelusta). Niinpä peli alkoi todella heikkona ja parani pikku hiljaa kohti liigakauden alkua.
- Akukausi oli raikas ja terävä koko rosterin leveydeltä. Perinteisempää on ollut tahmea alku, joten tässä selvä muutos.
- Kaikkein kuumin jakso hiipui jo hieman ennen CHL:n ratkaisupelejä. Jatkoon ei päästy, joten tämä saattoi muuttaa loppusyksyn kalenteria.
- Tasaisen tahmea jakso on kestänyt todella pitkään, mutta toisaalta alkukauden spurtti on antanut siihen mahdollisuuden - vain kärkipaikka on menetetty!
Tapparan heikon jakson indikaattorit vs alkukausi:
- Korkeasta karvauspaineesta on enimmäkseen luovuttu. Ekaan kymppiin tullaan trapilla. Alun kuumalla jaksolla muistaakseni laitettiin korkea paine vielä viimeiselläkin kympillä johtoasemassa.
- Liikkeen ja luistelun kanssa on haasteita lähes kaikkia vastaan.
- Taklaaminen loppunut lähes kokonaan, kamppailuissa haasteita lähes kaikkia vastaan.
- Avauspelaamisen ajoitukset pielessä. Hyökkääjät karkaavat ja tai koko porukka ajaa nippuun vastustajan sinisellä odottavaan trappiin.
- Päätykiekkojen käyttö on lisääntynyt merkittävästi - jalalla punaiselle ja päätyyn. Ajoitukset usein pielessä, ei kunnon painetta perään. Voi olla myös seuraus edellisestä.
- PAPP:ssa liike ja aktiivisuus vajaata. Viisikko tai nelikko vetäytyy pieneksi ja vastustaja dominoi siniviivaa. Voi olla seurausta kohdasta 2.
- Useilla pelaajilla pitkä vaisu jakso henkilökohtaisella tasolla, joskin muutama on pystynyt rämpimään läpi syksyn melko tasaisesti. Ei ole tarkoitus nostaa tikun nokkaan, mutta esimerkiksi Kuuselan virhemäärä on totuttua isompi ja kamppailu pehmeämpää. Ojamäki on vahvimmasta päästä luistelijoita tässä sarjassa, mutta ei erotu mitenkään.
Eilen Ilvestä vastaan näkyi kuitenkin pientä toivoa paremmasta. Muutama yksilö pelasi parasta vähään aikaan, syöttökombinaatioita syntyi toisessa erässä. Löperöt maalit ja runsas alivoima sotkivat peliä, mutta oikeasti siellä oli hetkittäin taas voittavan pelin aihioita.
Liigan otteluohjelma on jännästi tehty, kun joulutauko on etupainotteinen, eli alkoi oikeastaan eilen, mutta ensi perjantaina on yksittäinen peli. Mutta kun kinkut on syöty niin sitten todellakin pelataan. Välipäivinä on peräti kolme peliä ja Tammikuussa 10. Siinä ei paljon muuta sitten tehdäkään kuin pelata pelejä. Tammikuu tulee testaamaan kaikkien joukkueiden pelillistä ja fyysistä pohjaa. Jaossa on 30 pistettä, joten siinä astelmia voitetaan tai menetetään.
Toivo elää. Kunpa jostain löytyisi tuloskunto tuohon yksittäiseen Pelicans-peliin.