Tällä hetkellä vaikuttaa olevan tarua. Liigassa nousu alkanut totutusti todella hyvän CHL-alkulohkon jälkeen. Ykkösketjun keskushyökkääjänä paluumuuttaja Lehterä, laidalle heitellä KHL:n hallitsevaa maalikuningasta, Liigan parhaisiin pelaajiin luettava oma kasvatti Merelä, Liigan piste-ennätystä jahtaava legenda, pakkiin mm-kisatason pakkeja muutama ja maalissa kivenkova kaksikko.
Tämän edustusjoukkueen lisäksi, kaikessa hiljaisuudessa laitettu myös u20-joukkue pirun kovaan iskuun. Se on jännä nähdä tulevaisuudessa, miten tuo nuorten menestys näkyy edustusjoukkueessa. Nouseeko nuoria valmiimpina jatkossa. Toki jokaisen nuoren tulee jatkossakin löytää oma tiensä, Laine ja Barkov poikkeusyksilöinä olivat heti valmiita isoon rooliin. Kapteenit, Peltola ja Rauhala, kasvaneet alaketjuista ratkaisijoiksi. Ja edelleen parhaat nuoret ei juuri ehdi vaikuttaa u20-joukkueessa, mutta lähtökohtaisesti todella hyvä, että junnuissakin menestytään joukkueena.
Oliskohan tää parempi ketju näille. Ainakin Tapparan toimien tarkasteluun. Menestysputki on jo nyt käsittämättömän pitkä ja finaalipainotteinen. Mikki tuli takaisin talkoisiin jo ja toimiston puolelle hankittu ammattilaisia. Toistaiseksi on vaikeaa nähdä uhkakuvia lähitulevaisuudessa, kun Grönborg osoittanut pärjäävänsä Liigassa. Millaisiin käsiin seura jää Mikin jäädessä lopullisesti sivuun ja muiden mahdollisten henkilövaihdosten seurauksena.
Tämä lie se ikuinen Kekkos- tai isäsyndrooma, ikään kuin asioita ei voisi saada toimimaan monella eri tavalla (muillakin kuin vanhojen miesten). Aina pitää löytää ne keinot voittaa, niin kentällä kuin kabinettien puolella, ja ne keinot harvoin ovat ihan samoja eri vuosikymmeninä.
Ehdottomasti voi saada ja pitää saada, jos Tappara meinaa menestyä jatkossakin. Lähinnä se riski kasvaa, jos kovasti henkilöityy johonkin. Yksikin isompi virherekry voi maksaa isosti. Ei Tappara toki enää niin Mikkiin henkilöidy, mutta osaavia tekijöitä tarvitaan jatkossakin.